tiistai 4. elokuuta 2020

Not to Be Read eli enpä vaivaudu


Vaihteeksi kevyempää höpinää kirjoista. Pöllin Kirjaimia-blogista NotToBeRead-haasteen.


1. Klassikko, jota et usko lukevasi

Volter Kilven Alastalon Salissa on ennakkosuosikkini tähän. Toki pidätän oikeuden kääntää takkiani, mutta sen perusteella mitä olen kirjasta lukenut, vaikuttaa se turhan piinalliselta koluamiselta makuuni. En ole varma haluanko kiusata itseäni lukemalla kirjaa, jonka uskon tylsistyttävän minut kuoliaaksi.

2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa

Hmm, mahtaako olla olemassa kirjaa joka kaikilta osin olisi täysin arvojeni vastainen. Moni kirja on osittain, mutta harva täysin. Tai no, Kirjani Raamatun kertomuksista pääsee aika lähelle.

3. Liian pitkä kirja

Äkkiseltään tulee mieleeni vain yksi teos, mutta en mainitse sitä koska en voi sietää kyseistä kirjaa. Sitä paitsi kyseinen kirja ei edes toimisi lyhyempänä – tosin minulle se ei toiminut pitkänäkään. Pinnallista ja muovista tekodraamaa.

4. Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea

Chick litiä luen aika harvakseltaan, joten mainitsen Jane Fallonin romaanin Getting Rid of Matthew.

5. Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut

Kaikki John Irvingin kirjat. Olen lukenut 2 ja puoli kirjaa häneltä enkä aio lukea enempää ikinä. Irvingin tyyli ei vain puhuttele minua.

6. Kirja, jota et lukenut tai tule lukemaan loppuun asti

Zadie Smithin kirja jäi muinoin kesken. Kyseessä oli joko Valkoiset hampaat tai Kauneudesta. En enää muista kumpi.

7. Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta

Ei nyt tule mieleeni mitään. Tai kaipa sen Kirjani Raamatun kertomuksista olisi voinut silloin pentuna jättää lukematta.

8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut

Näitähän on vaikka miten. Saisi helposti tehtyä vaikka Top100-listan. Tai Top500. Valitsen kaksi suomalaista omasta hyllystäni löytyvää kirjaa: Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät.

Tähän sopii linkata myös 10 oman hyllyn himotuinta 2020. Ette ikinä arvaa, monta olen kasasta jo lukenut. Juu, en yhtään.

22 kommenttia:

  1. Alastalon salissa en aio minäkään ikinä lukea. Onneksi Raamatun kertomuksia ei ole hyllyssä, Raamattu toki :) Taidanpa joskus tehdä tämän minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jossain tallella rippiraamattuni. Sillä on tunnearvoa, koska rippileirikavereiden terveiset lukevat siellä myös.

      Tee ihmeessä tämä, nämä haasteet ovat mukavaa vaihtelua muille kirjajutuille. :)

      Poista
  2. Alastalon salissa on alkanut kiinnostaa ihan sen takia, miten puuduttavaksi se usein kuvaillaan :D Irvingin olemassaolon olen jotenkin täysin skipannut, ei nappaa yhtään, ja täytyy tunnustaa, että minultakin on Zadie Smithit jääneet kesken. Ja se Sofi Oksanenkin on hyllyssäni, yhä avaamattomana...
    Tämä on kyllä aika mainio haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuduttavaksi ja myös kieleltään rikkaaksi on Alastalon salia kehuttu. Minua kirja voisi kiinnostaa ainoastaan kielensä takia, mutta eipä se ainakaan toistaiseksi ole riittävä syy sitä kahlata läpi.

      Jännä kuulla, etten ole ainoa jolta Zadie Smith on jäänyt kesken. Smithin Swing Time on kuulemma hyvä, mutta traumatisoiduin niin pahasti siitä jostain Smithin kirjasta, etten vain jaksa kiinnostua tuostakaan.

      Oksasen kirja pitäisi kyllä lukea. Se kiinnostaa kovasti, mutta jostain syystä en vain saa tartuttua siihen!

      Poista
  3. Alastalon salissa jää luultavasti itseltänikin lukematta, kauhistuttaa jo ajatuksenakin... :D Toisaalta haluaisin edes yrittää. Ihan niin kuin yritin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan ensimmäistä osaa. Mutta totesin melko pian, että pakko lopettaa, koska se tuhoaa lukuinnon.

    John Irvingiltä olen lukenut vain Vesimiehen, enkä siitä pitänyt. Hyllystä löytyy kuitenkin Garpin maailma, eli haluaisin antaa tälle paljon kehutulle kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. Kynnys tarttua toiseen Irvinginiin on vain aika iso...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yrittänyt Proustia jo pari kertaa pääsemättä alkua pidemmälle, mutta Alastalon salissa tempaisi mukaansa välittömästi, kun rohkaistuin tarttumaan siihen koronakeväänä. Lukemiseen meni muun arjen ohessa vain kaksi viikkoa. Toki hetkittäin tuskastutti, mutta suurimman osan ajasta myös nauratti. Rikkaampaa kieltä kuin kenelläkään missään ikinä.

      Poista
    2. Miljatski, ainahan voi yrittää tai vaikkapa vain alkuun selailla kirjaa ja katsoa, miltä se vaikuttaa. Itse en ole Alastalon salia pidellyt edes käsissäni, mutta vaikka en usko kirjaa koskaan lukevani voisin sitä kyllä noin muuten hieman tutkailla, jos tulee joskus tilaisuus. Proustia en ole lukenut myöskään. Tunnistan tuon, että jonkin kirjan lukeminen voi viedä kokonaan lukuinnon.

      Garpin maailman olen lukenut ja sitä vissiin moni pitää eräänä Irvingin parhaista romaaneista. Onhan se omaperäinen ja kerronnaltaan ”hauska” (minua ei naurattanut), mutta minä en vain Irvingin tyylille lämpene.

      Poista
  4. Tässäpä taas hyvä haaste! En kyllä ole muistanut tehdä sitä oman hyllyn himotuimpiakaan. Tuo Alastalon salissa on minullakin ehdottomasti klassikko, jota en aio koskaan lukea. Pelkään paksuja kirjoja muutenkin, ja tuo Kilven kirjahan on ihan ääritapaus! En tiedä miksi lukiessaan pitäisi välttämättä saada pitkästyä... Tuosta liian pitkästä kirjasta, jota et mainitse, tulee mieleeni yksi kirja, jota et voinut sietää ja joka on muistaakseni paksu... mutta kukapa tietää, tarkoititko sitä vai jotain muuta?! Sen bloggauksesi jälkeen olen aina ihmetellyt, kun kaikki kehuvat sitä kirjaa niin antaumuksella... Itse en ole sitä lukenut enkä lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä, kun ehdit/muistat/jaksat. Toisten vastauksia on kiintoisaa lukea!

      Minulle ei kirja paksuus ole ongelma, mutta sisältö voi olla. En oikein itsekään näe syytä lukea sellaista kirjaa, jonka parissa pitkästyy tai tylsistyy ja jonka aihe ei edes kiinnosta. Alastalon Salissa täyttää nämä kaikki ”kriteerit” ainakin ennakkoluuloissani, jotka perustuvat siihen, mitä olen kirjasta lukenut.

      Olet varmaan oikeassa ja voinpa sen kirjan tässä kommenteissa paljastaakin. Pieni elämä. Muuta en sano, tietäjät tietää ja blogistani löytyy kyllä perusteluja ja selityksiä peräti kahden postauksen verran :D

      Poista
    2. Jep, Pientä elämää tosiaan veikkasin!

      Poista
  5. Mua kyllä jäi nyt kiinnostelemaan tuo liian pitkä kirja, jonka nimeä et maininnut. :)

    Alastalon salissa taitaa olla minunkin listallani se ehdoton ei, kirja johon en halua koskea lainkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastinkin kirjan tuossa aiemmassa vastauksessani. Blogistani löytyy peräti kaksi kirjoitusta siihen liittyen. :D

      Minä voisin koskea Alastalon salia, mutta skeptinen olen sen suhteen luenko sitä ikinä. Vaikea uskoa, että luen kun kirja ei kiinnosta pätkääkään.

      Poista
  6. Vastattiin samaan aikaan ja ykköseen vastattiin sama, Alastaron salissa. Luen ennemmin kirjan, jonka seurassa on mukavaa, ehkä jopa jännittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, huomasinkin että sama ”sali” oli meillä mielessä :D Hirveän huono lähtökohta tosiaan aloittaa kirjan lukeminen, jos ei kirja edes alkujaan kiinnosta.

      Poista
  7. Kiva oli lukea näitä vastauksiasi.Mula on parikin kirjaa jäänyt kesken, pitäisi alkaa alusta ja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minultakin jää kirjoja kesken, mutta aika harvakseltaan. Joskus aika on väärä, joskus kirja ei vain nappaa.

      Poista
  8. Alastalon salissa on kirjoitettu valtavan rikkaalla kielellä, kuten Pekka ylempänä toteaa. Välillä tulee mieleen Aleksis Kiven leikillisyys ja sanallinen ilotulitus, mutta Volter Kilpi jopa ylittää Kiven verbalistiikassaan. Olen lukenut Alastalon salissa kauan sitten osittain ja nähnyt toissakesänä sen tekteistä sovitetut kaksi monologia, jotka Juha Hurme esitti valloittavasti Taavetin linnoituksen muureilla. Siinä Kilpi heräsi eloon minulle. Silloin päätin, että palaan kirjaan vielä, mutta on tullut niin paljon muuta luettavaa, että se on jäänyt. Runsaus on ongelmammme, positiivinen sellainen, eiks vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tähän klassikkohaasteeseen osallistuneen bloggaajan kirjoituksen Alastalon salista ja hän mainitsi myös rikkaasta kielestä jne. Oli mielenkiintoinen kirjoitus, mutta kaipaan kyllä kirjalta kielen lisäksi jotain muutakin. Kirjaa voisin kyllä selailla, mutta ainakaan toistaiseksi se ei kiinnosta minua ollenkaan. Onneksi ei ole pakko sitä lukea :D Lukeminen ei maailasta ole tosiaan ihan heti loppumassa. Jokunen päivä sitten hain kirjastosta varaamani Édouard Louisin History of Violencen. Sinä olet sen muistaakseni lukenut. Kirjailijan tunnetumpi teos lienee Ei enää Eddy (sitä en ole vielä lukenut).

      Poista
    2. Projekti Lönnrotista löytyy Alastalon salissa kirja txt-tiedostona ilmaiseksi. Kannattaa tutustua. Ne jotka ei ole sitä lukenut pitävät sitä pitkäveteisenä. Kirjassa on kehyskertomuksen sisällä useita erillisiä kertomuksia.

      http://www.lonnrot.net/etext.html#Kilpi

      Poista
    3. Kiitos vinkistä, Nimetön! Täytyypä laitella korvan taakse, jos joskus innostuu. En tosin usko, että sellaista tapahtuu ihan pian. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.