keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Reggaen pioneeri Bob Marley



Kuuntelin nuorempana jonkin verran Bob Marleyta. Se oli teiniaikoinani Metallican sun muiden ohella varsin tunnettu nimi. Ne harvat kuvat, joita tuolloin julkkiksista näki, piti etsiä esim. lehdistä.

Bob Marleysta minulla tuolloin oli käsitys iäkkäästä reggaepioneerista, joka istuskeli biitsillä jointti huulessa ja laulaa luritteli. Näkemissäni kuvissa Bob Marley näytti mielestäni ainakin 70-vuotiaalta. Teininä tietysti kaikki yli 20-vuotiaat näyttävät vanhoilta. Bob Marley kuoli 36-vuotiaana syöpään (melanooma).

Tästä pääsen varsinaiseen aiheeseen eli kun kirjastossa silmiini osui Bob Marleyn elämäkerta sarjakuvana, piti se tietenkin lainata. Kirjan nimi on The Life of Bob Marley – Wake Up And Live! Oikeasti kyseessä on melko tarkoin rajattu elämä, sillä se rajoittuu lähinnä Marleyn musiikilliseen uraan. Tämä kirja onkin lähinnä hatunnosto ja kunnianosoitus Bob Marleyn uraauurtavalle vaikutukselle reggae-musiikin parissa. Lähes koko muu henkilökohtainen elämä jää sivuun. Oletan siis, että Marleylla oli muutakin elämää siinä ohessa.

Ainoastaan kirjan alussa pikakelataan läpi Bob Marleyn lapsuus ja sitten avioituminen Ritan (Alpharita Anderson) kanssa. Myöhemmin kirjaan yhtäkkiä tupsahtaa muutaman ruudun verran Cindy Breakspeare ja sitten tuo nainen on myöhemmässä ruudussa yhtäkkiä raskaana. Jos ei tiedä Marleyn elämästä juuri mitään (kuten minä en ollut tiennyt, koska ei ole tullut otettua selvää), niin asia voi hieman kummastuttaa.

Minun piti keskeyttää kirjan lukeminen ja perehtyä muuta (eli netin) kautta enemmään Marleyn elämään, koska moinen ”epäjohdonmukaisuus” aiheutti päänvaivaa. Noh, Marleylla on ainakin yhdeksän lasta usean eri naisen kanssa. Huhti-toukokuussa 1972 Marleylle syntyi peräti kolme lasta (yksi vaimonsa ja loput kaksi joidenkin muiden kanssa, mutta ei juuri tänä vuonna Cindy Breakspearen kanssa).

Wake Up And Live! on ihan kiinnostava perusteos Bob Marleyn musiikillisesta urasta, jossa tietysti myös sivutaan Rastafari-liikettä. Pidin erityisesti kirjan kuvituksesta ja väreistä. Kieli sen sijaan tuntui toisinaan työläältä, koska se sisälsi paljon slangia. Selvän siitä kyllä sai ja erikoisempien sanojen/sanontojen merkitykset oli selitetty kunkin ruudun alla, mutta itse en oikein pidä slangilla (ihan sama mikä slangi ja kieli on kyseessä) kirjoitetuista kirjoista. Toisaalta tällaiseen teokseen ei oikein sopisi kirjakielikään.

Kirjan tiedot:

Jim McCarthy & Benito Gallego: The Life of Bob Marley – Wake Up And Live!
Omnibus Press 2017
s. 160

Tähän vielä eräs lempibiisini Marleylta. En suinkaan innostu hänen kaikista biiseistään. Ja kun kerran Reggaesta puhutaan, niin paljastan että itse diggailin enempi Inner Circleä ja erityisesti levyä Black Roses ja kys. levyn nimikkobiisiä.



Muuten, piakkoin on tulossa blogiini sarjakuvahehkutus! Luin eilen aivan mahtavan sarjakuvan ja olen ihan täpinöissäni. Viimeksi olin näin innostunut sarjakuvasta lukiessani Lady Mechanikaa.

4 kommenttia:

  1. Haha, 70-vuotias Bob Marley! :) Vai kuoli hän oikeasti jo noin nuorena. Hän on jäänyt minulle vieraammaksi, mutta Inner Circleä minäkin joskus kuuntelin. Ei reggae ollut minulle mikään ykkösjuttu, mutta olihan se ihan rentoa kuunneltavaa silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika nuorena kuoli. Tuli minullekin yllärinä, koska ei vain ole tullut mieleeni ottaa asiasta selvää. En noin yleisesti ottaen ole kiinnostunut (etenkään elävien) julkkisten (joita muusikotkin ovat) elämästä, joten helposti säästyy tällaisilta tiedoilta. :D

      Fanitin teininä Mike Pattonia ja Faith No Morea. Oli ainoa iso fanituskohteeni enkä silti halunnut tietää Mike Pattonista mitään: halusin vain unelmoida. Musiikkimakuni on aika ollut todella laaja, kuuntelen sujuvasti death metallia, technoa ja suomalaisia valsseja ja suunnilleen kaikkea siihen väliin jäävää. Musiikin valitsen mielialojen mukaan: joko vallitsevan tai sellaisen, jonka haluan saavuttaa. Käytän musiikkia siis tunnesäätelyyn(kin) ja soitan itsekin pianoa.

      Poista
    2. Sama vika täällä: en hirveästi seuraa julkkisten elämää enkä tiedä heidän asioistaan (enkä tiedä miksi pitäisi tietääkään). Myös minun musiikkimakuni on aika laaja ja vaihtelee mielialojen mukaan. Musiikki on todella myös hyvä keino mielialojen säätelyyn! Itse en soita mitään. Lapsena yritin kyllä käydä pianotunneilla, mutta olin laiska harjoittelemaan kotona, joten siihen se lopulta kaatui...

      Poista
  2. Nyt heititkin todellisen uutispommin, kuoliko Marley jo 36 vuoden iässä! Luulin vanhemmaksi. Ja pistetään muistiin myös tuo Marleyn tuotannon huippukausi, vuosi 1972 :) Taiteilijaelämäkertoja on hauska lukea, saa todella yllättäviä tiedonjyväsiä mikä saattaa vaikuttaa myös siihen, miten kuuntelee kyseistä musiikkia. Luin esimerkiksi todella hienot elämäkerrat David Bowiesta ja Aretha Franklinista ja nyt kuuntelen heitä sellaisella tätimäisellä empatialla. Ei ollut helppoa heilläkään! /Mari

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.