maanantai 23. syyskuuta 2019

Kotiinpaluu ja sikana kirjajuttuja

Gallträsk on minulle rakas ja merkityksellinen järvi. Kävin kiertämässä sen vanhempieni kanssa Suomessa ollessani.

Olen vihdoin ja viimein päätynyt takaisin kotiin. On kiva reissata, mutta koti on kuitenkin koti. Suomessa alkoi ilma viiletä, mutta täällä saa vielä nauttia kesäisistä säistä.

Runsas reissuilu on häirinnyt kirjaostosten seuraamista. Viimeksi kerroin kesäkuun ostokset. Heinäkuussa en ostanut yhden yhtä kirjaa, mutta elokuun ja tämän kuun aikana on tullut jotain ostettua.

Alla elokuun ja syyskuun aikana ostetut kirjat. Tummemmalla merkityt olen lukenut ja linkki lisänä, jos olen blogannut kirjasta.


1. Kate Dreyer: The Fox of Richmond Park

2. Esi Edugyan: Washington Black

3. Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8, Majavatie 11, Mariankatu 26

4. Helena von Zweigbergk: Kuka jäljelle jää (luen parhaillaan)

5. André Brink: Katson pimeään (luen parhaillaan)

6. Inger Frimansson: Varjo vedessä


Olen lukenut André Brinkin Katson pimeään -kirjaa 73 sivua. Kirja on todella kiinnostava, mutta tuntuu että nyt on jotenkin väärä aika sille. En oikein jaksa keskittyä siihen ja nyt on taas niin paljon kiintoisia kirjoja ympärilläni, että pää halkeaa. En silti vielä poista kirjanmerkkiä – ehkä voisin lukea kirjaa hitaammin muiden kirjojen ohella. Vaikkapa luku per päivä.


Sitten on kirjoja, joista en tullut bloganneeksi koska en joutanut. Toinen on Janoschin Oi ihana Panama, jonka luin kymmitytölleni. Kummityttö tosin osasi tarinan suunnilleen ulkoa, mutta sellaista se on lempikirjojen kanssa.

Samanlainen olin itse pienenä. Tarina (ja kuvitus sekä tietysti pikku karhu ja pikku tiikeri) vaikutti muutenkin tutulta eli olen satavarma, että olen sitä itsekin tavannut pentuna.

Oli siis jotensakin nostalginen elämys tämä kirja ja oli ihanaa lukea sitä rakkaan kummitytön kanssa.


Heini Maksimaisen Vauvattomuusbuumista en ehtinyt enkä oikein jaksanut (mikä periaatteessa harmittaa kovasti) blogata, koska olin juuri kirjoittanut samaa aihetta sivuavasta Aikuisten perheestä. Maksimaisen teos miellytti minua enemmän, sillä se on huomattavasti faktapitoisempi ja kyseenalaistaa vallitsevia perhekäsityksiä ja muitakin ennakkoasenteita.

Lisäksi ns. ”lapsettomuuden historia” on kiinnostava ja minulle tuli yllätyksenä, että politiikkaa on (Suomessa) ennenkin yritetty sotkea lastentekoon. Toki olen tietoinen vanhanpojan ja -piian verosta, mutta taustalla on paljon muutakin. Kaikki nämä vanhat asenteet kummittelevat edelleen monien mielissä. Toivon, että tulevien sukupolvien myötä noista homehtuneista ajatuksista ja ennakkoluuloista päästään kokonaan eroon.

Jos kiinnostaa lukea vain yksi lapsettomuutta käsittelevä teos, niin suosittelen ehdottomasti Vauvattomuusbuumia. Se on faktapitoinen, asiallinen ja monipuolinen. Siinä ei käsitellä lapsettomuutta tragediana eli biologisista syistä lapsettomiksi jääneitä ei tässä kirjassa esiinny. Siinä ei myöskään käsitellä vain kaltaisiani lapsettomia, jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Minun tieni ei ole ainoa tie, vaikka lopputulos onkin yhdeltä osin sama.

Sitä paitsi kaltaisistani ei välttämättä olisi paljon sanottavaakaan valinnan tiimoilta: kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ihan sama kuin joku "hankkii" lapsia, koska haluaa lapsia. Eipä siinäkään paljon keskustelemista ole. Ihminen kun pyrkii rakentamaan sellaisen elämän, joka tuntuu itselle mielekkäältä. Jos ei pidä kahvista, miksi juoda sitä.

Vauvattomuusbuumin ehdottomasti paras anti on mielestäni vallitsevien (perhe)normien kyseenalaistaminen ja selkeä perustelu, miksi lapsettomuudesta keskustelu on tärkeää ja mikä nykyisessä ilmapiirissa on vahingollista aiheeseen (ja lapsettomiin) liittyen. Lisäksi kyseenalaistetaan syntyvyyspelottelu (veronmaksajat loppuu, nyyh, kuka hoitaa sinua vanhana ja plaa plaa) tai siis pikemminkin syntyvyyden aleneminen, joka ei siis edelleenkään ole vain suomalainen ilmiö.

Kappas vaan, tulikin jorina kirjasta, josta valittelin kun en tullut kirjoittaneeksi. Täytyykin valitella enemmän, niin saa kirjoitettua kirjoista joista ei muuten tullut kirjoittaneeksi.

Pahoittelut vielä lopuksi, että kommentteihin vastaaminen on kestänyt ikuisuuden ja ihan kaikkiin en ole vielä vastannut. Korjaan tilanteen mahdollisimman pian ja blogikin virkistynee nyt, kun olen taas kotona eikä ole reissuja tiedossa toistaiseksi.

10 kommenttia:

  1. Home sweet home! Reissussa on kivaa, mutta kiva on tulla kotiinkin. Hyvä kun tulit nyt kertoneeksi tuosta Vauvattomuusbuumista. Hyvä tietää, että suosittelet sitä, jos sattuisin joskus kiinnostumaan aiheesta.

    Tiedän tunteen, kun joku kirja on sellainen, josta normaalisti olisi ihan innoissaan, mutta hetki on vain väärä sen lukemiselle. Ehkä kannattaa odottaa - kyllä se Brink-fiiliskin sieltä taas tulee! Minunkin pitäisi kyllä lukea lisää Brinkiä tässä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, reissut ovat kivoja mutta koti on aina koti ja siellä eli täällä on ihana vaihteeksi olla. :)

      Vauvattomuusbuumiea suosittelisin oikeastaan kaikille ihan sen yleissivistävyyden ja modernisuuden takia. Jep, Brinkin kanssa on nyt niin että aika on täysin väärä. Silti roikotan sitä vielä hetken ennen kuin poistan kirjanmerkin. Jos nyt kuitenkin vielä jatkaisi.

      Poista
  2. Kaunis järvikuva:) Pistän nuo lastenkirjat korvan taakse, pojan pikkuisia varten,kun hieman kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan järviä, joita ei täällä juuri ole. Lisäksi tuolla Gallträskilla on erityinen paikka sydämessäni, sillä se oli pitkään keitaani Suomessa vielä asuessani. <3

      Tuo Panama on aika kasarikirja, varmaan tuoreempiakin löytyy :D Toisaalta se on aika ajaton ja sopii kyllä tähänkin aikaan, suloinen kirja!

      Poista
  3. Nyt kun nämä syntyvyysasiat ovat niin pinnalla, niin Vauvattomuusbuumi olisi varmasti oivallista luettavaa. Myönnän, että olen tästä aika pihalla. Itselleni lapsenteko/saaminen oli aina itsestäänselvyys ja omassa kuplassani lähes kaikki kaverit ja läheiset ovat lapsiperheellisiä, vieläpä suhteellisen nuorena (alle kolmelkymppisinä) perheellistyneitä. Siksipä olisi kiinnostavaa ja ihan aiheellista lukea tällainen kirja, jossa syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen pohditaan eri kanteilta ja kiihkottomasti. Kiitos siis hyvästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa suosittelisin lukemaan Vauvattomuusbuumin ja jättämään kaikki lehtien uutiset aiheesta lukematta. Suomalainen media ei juuri muuta kuin lietso eripuraa ja kahitajakoa. Jututkin ovat yksisilmäistä mutu-tasoa, vaikka faktaakin olisi saatavilla. Asian tiimoilta haastatellaan aina sitä yhtä ja samaa henkilöä eli melko suppeaa on.

      Minunkin kuplassani suurimmalla osalla on lapsia ja iso osa on ne “hankkinut” jo hyvinkin nuorena. Aikoinaan vallalla oli ajatus, että “tehdään ne lapset nyt, niin ne on sitten tehty.” Osa ystävistäni sitten taas teki esikoisensa vasta lähempänä neljääkymppiä.

      Tämä Vauvattomuusbuumi on todella kiinnostava eikä siinä syyllistetä ketään.

      Poista
  4. Mummolassa luettiin lapsena Janoschin kirjoja! 🥰

    Itse halusin lapsen palavasti - ja sellaisen sainkin, mikä on fantastista! Mutta pitääkö se aina tehdä se toinen? Pitääkö minun automaattisesti haluta lisää lapsia, jos olen jo halunnut sen yhden?! Eivät ne puhkikuluneet asenteet siihen lapsenteko-/-tekemättäjättämispäätökseen siis lopu... 😂

    Vauvattomuusbuumi kuulostaa niin ajankohtaiselta, ja antaisi kyllä edellä mainitsemani takia varmasti itsellenikin jo lapsellisena paljon ajatuksia - ehkä selventäisikin niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva huomata, että muutkin muistavat Janoschin. :)

      Päätös lapsista/lapsettomuudesta on henkilökohtainen ja on kunkin oma asia, mitä siitä haluaa kertoa. Toisten päätöksen arvosteleminen ja kaikenlainen tenttaaminen on mielestäni kuvottavaa. Nähtävästi mikään ei riitä tässäkään asiassa: aina on jokun mielestä väärin tehty :D

      Suosittelen lämpimästi tuota Vauvattomuusbuumia! Se on hyvin valaiseva ja faktapitoinen. Itse luin sen suorastaan ahmimalla, sillä se oli myös todella kiinnostavasti ja hyvin kirjoitettu.

      Poista
  5. Oi, Janoschit <3

    Tikkaset minullakin olisi lukulistalla, lisäsin ne sinne Märtan Vuosisadan rakkaustarinan jälkeen.

    Vauvattomuusbuumi voisi velana olla ihan mielenkiintoinen opus.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaudu ainakin Miestä ei voi raiskata -kirjan kohdalla tunnemyräkkään. Minulle se oli erityisen ravisteleva lukukokemus, joka myös suututti.

      Vaikka itsekin olen vela, minulle Vauvattomuusbuumi antoi paljon uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta. Vahva suositus siis!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.