maanantai 13. toukokuuta 2019

Kirja kiharapäille

Kuulin jokunen aika sitten ns. curly girl -metodista (itse asiassa luin ihan ensimmäiseksi tämän jutun iltapulusta). Nythän se tuntuu Suomessa olevan melko suosittu. Metodi itsessään ei ole mikään uutuus, mutta niin ne unohtuneet ilmiöt pompsahtelevat esille ja haihtuvat pois ponnahtaakseen taas uudelleen pintaan jonain toisena aikana.

Minua tämä curly girl -metodi alkoi kiinnostaa, koska minulla on luonnonkiharat hiukset, jotka löysin sattumalta reilu puoli vuotta sitten muuttaessani hiustenhoitorutiineja massiivisen hiustenlähdön takia. Hiustenlähdöstä olen kirjoittanut toisessa blogissani, joten jos aihe kiinnostaa, sieltä voi lukea.

Olen utelias ihminen ja kiinnostuessani jostakin aiheesta, haluan paneutua siihen rauhassa ja perusteellisesti. Minua ei curly girl -metodissa ainakaan toistaiseksi kiinnosta kiharan korostaminen (koska en halua tunkea päähäni geelejä tai muitakaan muotoilutuotteita), vaan sopivien hoitotuotteiden ja -tavan löytäminen juuri omalle hiustyypilleni: suoraan ja kiharaan hiukseen kun eivät välttämättä samat metodit sovellu.



Lorraine Massey: Curly Girl – The Handbook
Workman Publishing 2010
s. 188

Curly Girl tarjoaa perustietoa hiuksista selkeästi ja tiiviisti. Moni varmaan suunnilleen tietää oman hiuslaatunsa (onko karkea vai sileä jne.), niin minäkin. Kirja auttaa ymmärtämään oman hiuksen ”käyttäytymistä”. Jos on kovin tietoinen ennestään hiuksiin liittyvistä asioista, ei tämä kirja ehkä anna kovin paljon uutta. Itse en ole juuri hiuksiani ajatellut, joten minulle tämä oli ihan valaiseva teos.

Kirjan kuvien avulla voi yrittää määrittää omaa kiharatyyppiä. Itse en tosin osaa sitä edelleenkään määrittää, mutta toisaalta hiuksissa voi esiintyä samanaikaisesti useita eri kiharatyyppejä. Lisäksi hiusten toipuminen noin elinikäisestä suoristamisesta voi ottaa aikansa. Geeleillä ja muotoilutuotteilla varmasti saisin voimakkaammat kiharat, mutta ei tosiaan kiinnosta muotoilutuotteet ja haluan muutenkin päästä mahdollisimman helpolla. En jaksa mitään massiivisia laittautumisrutiineja, pelkässä naamassa noin yleisesti on ihan tarpeeksi tekemistä.

Kirja sisältää myös reseptejä eli jos kiinnostaa itse tehdä erilaisia luomuhiushoitotuotteita, niitä voi kokeilla. Minä olen liian laiska sellaiseenkin. Faktatiedon ohella kirjassa on henkilökohtaisia hiustarinoita, joiden perimmäinen sanoma on tyyliä ”hyväksy kiharasi sellaisina kuin ne ovat äläkä taistele niitä vastaan.” Kirjan sävy on ajoittain hieman fanaattinen, mikä saattaa joitakin häiritä. Itse en siitäkään jaksanut häiriintyä.

Ihan inspiroiva ja nopealukuinen teos, josta tosiaan minulle oli hyötyä. Olen löytänyt hiuksilleni sopivat tuotteet enkä enää käytä lainkaan tuotteita, joissa on voimakkaita pesuaineita (esim. sulfaatteja) ja silikonia. Voin todeta hoitaneeni tähän asti hiuksiani melko epäsopivilla tuotteilla ja vähän miten sattuu muutenkin, joten oli korkea aika löytää luonnonmukaisemmat ja hellemmät tuotteet ja metodit.

Kirjassa on osiot myös muun muassa lasten ja miesten kiharoiden hoitamiseen. Skippasin ne (ja muutaman muunkin osion ainakin toistaiseksi), koska eivät ole relevantteja minulle.


Tämä taitaa muuten olla ihka ensimmäinen kauneudenhoitoon liittyvä kirja, jonka olen lukenut. Täytyypä sen kunniaksi Helmet-lukuhaasteessa sijoittaa tämän kohtaan 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

4 kommenttia:

  1. En ole vielä hyväksynyt omia kiharoita. Toisinaan, kun on pitempiä vapaita, annan hiusten olla kiharalla, mutta töihin suoristan. Hiukankin kosteutta ilmassa, niin hiukset menevät kiharalle. Jos haluan kiharat hiukset, niin kostutan kammalla ja siitä ne kihartuvat. Suoristusrumban lisäksi olen aina käynyt kampaajalla värjäyttämässä hiuksia. Kaikenväristä hiusta on päässäni ollutkin. Mutta kampaajallakäynti on minulle hyvin terapeuttinen kokemus. Tykkään kun hiuksiani laitetaan ja hoidetaan. Melkein aina olen ollut tyytyväinen lopputulokseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas inhoan kampaajalla käymistä enkä enää siellä käykään. Suurin syy minulla on kyllä periaatteellinen eli eri hinnastot miehille ja naisille. Mielestäni hinnan tulisi määräytyä hiusten pituuden eikä sukupuolen mukaan. Suomessahan tuo on kriminalisoitu, mutta käytännössä saman hiustyön sukupuolihinnoittelua tapahtuu edelleen.

      Minullakin hiukset kihartuvat pienestäkin kosteudesta, vaikka olisin ne suoristanut. Oikeanlainen hoito ei onneksi enää pörrötä päätä samalla lailla kuin ennen. :)

      Poista
  2. Meillä oli töissä puhetta tästä ilmiöstä, kun eräs työkaveri oli antanut luonnollisen kiharansa tulla esiin. Mullakin on taipuisuutta, mutta kihartuvat vasta vesisateessa. Tykkäisin niistä enemmänkin mutten meinaa saada niitä esiin arkiaamuisin. Tällaisesta oppaasta voisi olla apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten tästä käsikirjasta voisi olla sinulle hyötyä: siinä nimenomaan perehdytään erilaisiin hiuslaatuihin ja kiharatyyppeihin ja miten niitä hoidetaan ja tuodaan esille. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.