sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Evelynin seitsemän kuolemaa


Evelyn Hardcastle murhataan, Aidenilla on kahdeksan samaa päivää ja kahdeksan eri henkilöä aikaa selvittää murha vapautuakseen luupista. Jos hän ei saa murhaa selvitettyä, alkaa kahdeksan päivän kierre uudelleen alusta muisti pyyhittynä.

Mieleen tulee elokuva nimeltä Päiväni murmelina: idea on osin sama, erona vain että Aiden herää joka aamu eri henkilön ruumiissa. Minulle aihe tuntui silti tuoreelta, koska en ole vastaavaa aiemmin lukenut. En siten osaa sanoa, miten kulunut aihe mahdollisesti on esimerkiksi fantasiakirjallisuudessa. Mutta mitä välii.

Kirjasta erityisen houkuttelevan tekee sen miljöö ja aika. Aika monellakin tasolla, mutta myös aikakautena: tarkempaa ajankohtaa ei kirjassa mainita, mutta lukija voi päätellä, että kirjan nykyaika on jossakin lähihistoriassa. Autoja on, mutta myös hevoskärryillä matkakaan, kännyköistä ei ole tietoakaan saati mistään netistä. Ihmiset ovat tietoisia luokkaeroista: on ylhäisiä ja palvelijoita.

Tosin aikakausi on hieman hämärä määritelmä, sillä kirjassa mahdollisesti on useampikin aikakausi, mutta me emme koskaan pääse siihen toiseen. Emme, koska jumitamme kahdeksan päivän luupissa jossain menneisyydessä.

Olen kryptinen, koska en vahingossakaan halua spoilata. Kirja alkaa melko vauhdikkaasti ja herättää samantien liudan kysymyksiä. Vastauksia saa jonkin aikaa odotella, mutta niitä alkaa tipahdella tasaiseen tahtiin. Vastaus usein synnyttää uuden kysymyksen.

Vaikka Evelyinin murhan selvittäminen/selviäminen on ikään kuin pääteasema ja tavoite, siirrytään matkan varrella monille sivuraiteille, sillä esille nousevat myös moraaliset kysymykset sekä ihmismielen tutkiminen ja tarkastelu.


I’m no longer a man, I’m a chorus.


Piinallisen hyvä kirja, jossa on helvetillisen hyvä (ja häiritsevä) loppu!


Kirjan tiedot:

Stuart Turton: The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Raven Books 2018
s. 505


Viime vuoden (2018) Costa Book Awardissa kirja valittiin parhaaksi esikoiskirjaksi. Siten voin sijoittaa kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Minulle Brittilä tarkoittaa nyt kotimaata: kotimaa on se maa, jossa satun asumaan.

 Kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että lisään se suosikkeihini.

6 kommenttia:

  1. Samiksia ollaan. Minä sain viime viikolla tämän äänikirjaversiona luettua. Tuntui että suurimman osan kirjasta olin aivan pihalla, mutta hyvällä tavalla. Ja tosiaan se loppu, huhhuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aavistelin tiettyjä asioita ja peräti olin oikeassa, mutta en siten kuin olin kuvitellut kuitenkaan. Melko ovela kirja eikä tosiaankaan turhaan "hehkutettu"! Kirja on siis täällä ollut aika lailla esillä.

      Poista
  2. Ei oo todellista! Luen parhaillaan samaa kirjaa. Olen sivulla 300. Innostuin asetelmasta ja ideasta. Sen verran haastava kirja, etten edes yritä ratkaista murhamysteeriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palat loksahtelee hiljalleen paikoilleen. Itse aavistelin muutamia asioita, mutta ei ollut toivoakaan ratkaista mysteeriä itsekseen. Olisi kyllä kiva kuulla, mitä pidit tästä sitten kun olet kirjan lukenut kokonaan!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.