Hae tästä blogista

torstai 25. tammikuuta 2018

Kissasarjamurhaaja vaanii kulman takana


Akif Pirinçci: Felidae
Alkuper. Felidae 1989
Fourth Estate 1993
Saksasta englannistanut Ralph Noble
S. 262

Francis on nyrpeä, koska hän ei voi sietää muuttamista. Purkinavaaja tekee kuitenkin tällaiset päätökset, joten eipä auta kuin naama rusinalla muuttaa mukana. Uusi koto on melkoinen murju, joka remppataidottoman purkinavaajan on tarkoitus kunnostaa.

Tutustuessaan uusiin kotikulmiinsa Francis törmää kissanraatoon. Selkeästi on joku murhannut kissan, sillä jo päällepäin näkee, ettei kyseessä ole luonnollinen poismeno eikä edes onnettomuus.

Selviää ettei ruumis ole ainoa laatuaan, vaan kissoja on murhattu useampi lyhyen ajan sisällä. Nahistelun lomassa ja sekopäisten unien sulautuessa todellisuuteen Francis ryhtyy tutkimaan murhatapauksia saaden paikallista apua tutkimuksiinsa.

Felidaen kertojana toimii itse Francis, joka on varsin yrmeä ja sarkastinen kissa. Kirja onkin sangen erikoinen liemi, jossa huumorin mustat kukkaset ja draamaturkin irtokarvat kelluvat rinnakkain verenpunaisen hyökyaallon silloin tällöin keinuttaessa kattilaa. Murhien taustalta paljastuu hurja tarina ja kirjan edetessä tunnelma hieman vakavoituu.

Ansiokas ja omaperäinen kissadekkari, mutta minua jäi häiritsemään Francisin - ja muidenkin kissojen - ihmismäisyys. Esimerkiksi monissa kohdin kissat puhuivat itsestään/lajistaan käyttäen termiä "people". Koin sen epäloogisena kirjan asetelmaan nähden (kirjassa käytettiin kissanpennuista myös sanaa "baby" eikä "kitten", mikä niinikään särähti silmääni), vaikka tiedostan toki kys. sanan monimerkityksellisyyden. Silti jokin toinen termi olisi mielestäni ollut sopivampi. Sen sijaan noin yleisesti kirjan kieli on kutkuttavan vivahteikas ja raikas.


Felidae avaa kahdeksanosaisen sarjan, josta ensimmäinen eli tämä on suomennettu nimellä Felidae - Kuka murhasi kissan? Ainakin toisesta osasta löytyy myös enkkukäännös, muista osista ilmeisesti ei (varaan oikeuden olla väärässä).

Jos ihmettelet, miksi olen kategorioinut tämän kirjan myösTurkkiin, se johtuu siitä että Akif Pirinçci on turkkilaissyntyinen.

Sijoitan Felidaen Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 40. Kirjassa on lemmikkieläin. Juu, todellakin on - niitä löytyy sekä elävänä että kuolleena.

4 kommenttia:

  1. Järjettömän hieno kansi minusta ja omaperäiseltä kuulostaa juonikin! Kissan emäntänä en tosin tiedä uskallanko tarttua, mutta kuka tietää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kansi on niin komea että halusin sen vilahtavan tuossa blogin bannerissakin :D Kissojen omistajat eivät paljon armoa tässä kirjassa saa ;)

      Poista
  2. Oi, luin suomennoksen joskus vuonna miekka ja kivi! Joskus on käynyt mielessä, että voisi lukea uudelleen, mutta olen ehkä hellämielistynyt liikaa lukeakseni kissojen murhista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kyllä oikeastaan kuvitella, että tämä kestäisi toisenkin lukukerran, jos edellisestä on paljon aikaa. Sen verran runsas ja ajoittain unenomainen tämä on. Mutta kovin brutaali kyllä tosiaan. Itse en sitä brutaalisuutta kokenut niin pahana varmaan juuri kerronnan näkökulman ja kirjan tyylin takia.:)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.