tiistai 31. tammikuuta 2017

Klassikkohaaste IV, Eläinten vallankumous


On jälleen aika puolivuosittaiseen tapaan tomuttaa pölyyntyneet klassikot ja ottaa lukuun sellainen, jonka on halunnut jo pitkään lukea.

Olen valinnut luettavakseni klassikoita, joita en ole aiemmin lukenut ja niin piti nytkin tekemäni. Yllättävän kiireen (eli saamattomuuden) takia muutin alkuperäistä kirjasuunnitelmaani ja valitsin lyhyen klassikon.

Olen lukenut Eläinten vallankumouksen todella todella kauan sitten, ja vaikka se noin pääpiirteittäin oli muistissani, niin yksityiskohdat oli aika tallonut jalkoihinsa. Viidenteen klassikkohaasteeseen lupaan lukea naisen kirjoittaman klassikon, jota en ole aiemmin lukenut.

Neljättä klassikkohaastetta emännöi  Niina (Yöpöydän kirjat), jonka blogista voit lukea enemmän haasteesta.


George Orwell: Animal Farm
Penguin 1945
S. 102
Suom. Eläinten vallankumous


Otaksun että hyvin moni on lukenut Eläinten vallankumouksen ja jos ei ole, tietää silti suunnilleen mistä on kyse. Ja jos ei tiedä, niin kirjan suomennosnimestä voi päätellä melko paljon. Lyhyt summaus on paikallaan ennen kuin kerron, mihin romaanin rinnastan ja miksi.

Animal Farm on ennen Animal Farmiksi muuttumistaan Manor Farm, jonka omistaa Mr Jones. Mr Jones pyörittää tilaa melko kunnollisesti - mitä nyt joskus saattaa jokunen toimi unohtua liiallisen humalatilan takia. Kapinansiemen alkaa itää iäkkään karjun (sika, the Middle White) koottua farmin eläimet yhteen ja pidettyä puheensa. Kolme päivää myöhemmin vanha karju kuolee.

Siat ovat viisaita eläimiä ja onkin luontevaa, että tulevan kapinan johtotähdiksi valikoituu kaksi sikaa: Napoleon ja Snowball. Mr Jones häädetään tilalta yhteisvoimin ja näin saavat eläimet tilan haltuunsa ja vallan itselleen. Manor Farm nimetään uudelleen ja siitä tulee Animal Farm.

Alkuun säännöt ovat ylevät ja simppelit. Niitä on seitsemän ja ne on kirjoitettu kaikkien nähtäville, joskin vain harva sikojen lisäksi osaa lukea. Tärkein sanoma lienee se, että kaikki eläimet ovat samanarvoisia. Alussa ovatkin, mutta kuten arvata saattaa, eivät ole kauan.

Kirjaa lukiessani mieleeni pompsahti jatkuvasti Pohjois-Korea. Mahtaakohan tämä klassikko kuulua Kimin suvun lukemistoon. Jos Pohjois-Korea kiinnostaa, lue Animal Farm: saat melko hyvän läpileikkauksen Pohjois-Korean oloista.

Farmi muuttuu vaivihkaa itsevaltaisen Napoleonin johtamaksi erityneeksi valtioksi tilaksi, jossa pieni ydinjoukko porsastelee ja muu väki raataa itseään hengiltä (muka) yhteisen hyvän nimissä. Animal Farmista on tullut työleiri ja taannoin yhdessä sovitut säännöt saavat erikoisia lisäyksiä, jotka sopivat lähinnä diktaattoriksi tulleen Napoleonin tarkoitusperiin.

Snowballin, joka alussa johti farmia Napoleonin kanssa ja joka karkoitettiin sittemmin farmilta, legendaa pidetään yllä pelottelumielessä. Snowball edustaa suurta pahaa ja ulkomaailman uhkaa (Pohjois-Koreaan sijoitettuna Snowballin voisi katsoa edustavan Yhdysvaltoja). Jos edes unissaan on tekemisissä Snowballin kanssa, seuraa pahimmillaan teloitus. Ja niin on ammuttu alas kuudes sääntö: "No animal shall kill any other animal."

Animal Farm on (fiktiivinen) poliittinen sariiti, joka julkaistiin elokuussa 1945. Orwell tuskin on ajatellut Pohjois-Koreaa Animal Farmia kirjoittaessaan eli rinnastaminen on täysin minun vastuullani. Kirjan esittelyssä, jonka on kirjoittanut Malcom Bradbury, valotetaan Animal Farmin kirjoittamiseen liittyvää poliittista taustaa ihan toisella tavalla.

Lisäksi Orwellin omat alkusanat, jotka jätettiin alkuperäisestä julkaisusta pois, on lisätty minun (tai siis minulla olevan painoksen) kappaleeni loppuun. Bradburyn mukaan on hyvä, ettei Orwellin alkusanoja taannoin julkistu kirjan yhteydessä, koska ne olisivat hänen mielestään kaventaneet kirjan sanomaa.

Kirjaa voi tulkita monin tavoin, itse etsin yhtäläisyyksiä tästä päivästä. Animal Farmista klassikon tekee sen ajankohtaisuus: ihan sama millä vuosikymmenellä tai -sadalla sitä lukee. Melko karua. Jos kaikki eläimet olisivat ihmisiä (tai pikemminkin ihmismäisiä), olisimme kusessa (enemmän kuin jo olemme).

Vinkki: Animal Farm on oivallinen kirja verestää kielipäätä, jos enkku on päässyt ruostumaan. Kieli on tosi simppeliä ja helppoa ja koska tarina on vetävä ja lyhyt, sen lukaisee melko pienin ponnistuksin. Otsasuoni tietty voi olla koetuksella eikä minulla ole siihen lääkettä. Omani pullisteli melko paljon, muttei onneksi posahtanut.

Animal Farm sujahtaa satiirisesti Helmet-lukuhaasteessa kohtaan  12 eli politiikasta tai politiikosta kertova kirja.

Lisäys 1.2. kello 8:10

Klassikkohaasteen koontipostaukseen, johon on listattu kaikki osallistujat suorine klassikkolinkkeineen, pääset tästä.

24 kommenttia:

  1. Luin tämän viimeksi muutama vuosi sitten. Viime aikoina olen tullut miettineeksi, että ehkä nyt olisi ajankohtaista tarttua Eläinten vallankumoukseen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, valitettavasti tämän ajankohtaisuus ei taida ihan heti loppua. Sopii aikaan kuin aikaan, mikä on varsin surullista.

      Poista
  2. Orwell aina ajankohtainen (lue myös hänen olosta Lontoossa köyhänä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, todellakin on. Varmaan luen Orwellilta jotain muutakin jossain vaiheessa. :)

      Poista
  3. Klassikko ihan syystä ja tykkäsin paljon myös Orwellin Vuonna 1984 -kirjasta. Hieno kuva by the way ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, minä en olekaan tuota 1984 lukenut, vaikka tietoinen toki kirjasta olenkin. Sen voisi kyllä lukaista jossain vaiheessa! Kiitokset kuvakehusta <3

      Poista
  4. Minäkin luin Eläinten vallankumouksen aikaa sitten eli 1970-luvulla ja se teki räjäyttävän vaikutuksen nuoren tytön päähän. En ole uskaltanut lukea sen jälkeen, kun pelkään ruotivani sen aikuisen silmin hajalle. Yksityiskohdat olen varmasti jo unohtanut, mutta tunne jonka koin lukiessa on yhä muistissa voimakkaana. Olen huomannut, että sinnikkään jatkuvasti kirja pulpahtaa esiin, kun sitä luetaan siellä täällä ja joka vuosi. Kirja, joka pysyy sukupolvesta toiseen lukulistalla ja ehdottomasti erinomainen klassikkohaasteeseen. Klassikko jos mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, minä luin tämän ensimmäisen kerran melko nuorena. Oli kuvitettu laitos ja ellen ihan väärin muista, niin saattoi olla Valittujen palojen julkaisemana teoksena.

      Tämä jos mikä on kyllä klassikkoasemansa ansainnut ihan monessakin mielessä!

      Poista
  5. Onnea klassikon selättämisestä. Ja hyvä, että otsasuonikin on vielä tallella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli helppo- ja nopealukuinen. Suurin vaikeus oli tosiaan rauhoitella pullistelevaa otsasuonta :D

      Poista
  6. Muistan tunnetilani, kun luin tätä klassikkoa. Se oli sekoitus järkytystä, kauhua ja tuohtumusta. Pirullisia eläimiä! Tätä kirjaa voisi ehkä suositella Trumpille. Twitterissä pääsisi sitten lukemaan Trumpin caps lock -raivon purkauksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, turhautumista ja tuohtumusta tämä kirja tosiaan aiheutti minussakin. Itse en ajatellut eläimiä eläiminä, vaan ihmisinä. Pirullisia ihmisiä, mikään eläin ei koskaan olisi noin pirullinen.

      Eiköhän Trump ole Orwellinsa lukenut, ja jos ei ole, toivottavasti ei sitä ainakaan vinkkimielessä lue :D

      Poista
  7. Olen lukenut vain 1984:n ja nähnyt siitä niin ahdistavan teatteriversion, että se on pimentänyt muistikuvan alkuperäisteoksesta ja poistanut innon lukea lisää. Näinköhän sitä kuitenkin klassikkostatuksen houkuttamana uskaltautuisi tästä farmista lukemaan... Otsasuonivaroituksesta päätellen luvassa ei olisi niinkään ahdistusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nellu, minulta tuo 1984 lukematta kokonaan, mutta kiinnostaa kovasti. Luulen, että voisin tämän vuoden aikana sen onnistua lukemaan. Tämän Eläinten vallankumous herätti minussa tosiaan suuttumusta ja turhautumista. Suuttumusta sortamisen takia ja turhautumista toisten eläinten "tossumaisuuden" takia. Mutta sellaista se on, kun käytetään valtaa oman edun tavoitteluun ja aivopestään toisia. :D

      Poista
  8. 1984 odottelee hyllyssä ja tämäkin on lukulistalla. On hienoa kuulla, että ovat vieläkin ajankohtaisia, vaikka se karua onkin...Tosin sellainen tunne olikin että nämä saattavat tällä hetkellä aika kuvaavia olla :D Pitäisi valita #hyllynlämmittäjä -haasteeseen kirjat ja 1984 ainakin on mukana. Eiköhän tämäkin tule jossain vaiheessa luettua. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, melkein (eikä vain melkein) kyllä toivoisi, ettei olisi ajankohtaista. Kirjan voi sijoittaa lähes mihin tahansa aikaan ja hyvin toimii. Minulla on myös ajatuksissa lukea tuo 1984: se on minulle huomattavasti vieraampi kirja kaikin puolin eli hyvä olisi paikata se lukuaukko.

      Poista
  9. Luin tämän ollessani lukiossa ja teos jätti vahvan lukukokemuksen. Vaikka kirjailijan ehkä tunnetumpi 1984 on lempigenreäni, se ei ihan yhtä vahvaa kokemusta tarjonnut. Erittäin oikeutettuja ovat kyllä klassikkoasemaansa ja sisältökin on kestänyt hyvin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, tämä taisi olla ns. pakkoluettava monessa koulussa. Minulle tämä on tutumpi kuin 1984, josta olen kyllä kuullut paljon, mutta en itse ole vielä lukenut.

      Poista
  10. Olen lukenut joskus hieman liian nuorena tämän. Ehkä olisi aika ottaa uusintakäsittelyyn. Mutta kuuluikohan se lause näin, se mikä on jäänyt kirjasta eniten mieleeni: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia... mutta siat ovat hieman tasa-arvoisempia kuin muut". Tämä tosin nousee jostain alitajunnan syövereistä, voi olla että muistan väärinkin =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roz, jos Eläinten vallankumouksen hyvin nuorena on lukenut, niin sen on saattanut kokea ihan vain satuna, jossa on epäreiluja eläimiä. Et muista ihan väärin. Seitsemäs sääntö kuuluu näin:

      All animals are equal/kaikki eläimet ovat samanarvoisia.

      Myöhemmin sääntöön ilmestyy lisäys: but some animals are more equal than others/mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

      Suosittelen kyllä ottamaan tämän uusintalukuun!

      Poista
  11. Kun joskus kysellään kirjoja joita jokaisen pitäisi lukea, niin tämä on vastaukseni (siis myös tyylin ja pituuden puolesta sopii paremmin "kaikille" kuin joku Alastalon salissa).
    Alunperinhän tässä kommentoitiin Neuvostoliittoa (ja Snowball on Trotski) mutta piirteitä tästä kyllä löytyy monessakin paikassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hdcanis, tämä on tosiaan helppo klassikko erityisesti kielensä puolesta, mutta asia on painavaa. Muutenkin on tiivis ja nopeatemponen eli matalan kynnyksen klassikko, joka kyllä antaa ajattelemisen aihetta.

      Kirjan alkusanoissa kerrottiin kirjan synnystä. Itse sivuutin tarkoituksella Orwellin alkuperäiset tarkoitusperät, koska halusin tuoda esiin kirjan ajattomuutta ja käyttää esimerkkinä Pohjois-Koreaa.

      Poista
  12. Luin Eläinten vallankumouksen viime syksynä, mutten saanut aikaiseksi blogata siitä, kun tuntui, että kirjasta on jo sanottu ns. kaikki. Kuvaat omaa lukukokemustasi hyvin. Jäin itse miettimään lukemisen jälkeen teoksen pessimistisyyttä. Voisiko minkäänlainen vallankumous viedä oloja parempaan suuntaan vai olisiko lopputulos väistämättä aina se, että vallankahvaan päässeet humaltuvat asemastaan ja alkavat sortaa muita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, samaa vaikeutta koin minäkin eli mitä kirjoittaa kirjasta, josta on suunnilleen kaikki jo sanottu. Voikin olla, että olisi jäänyt minultakin kirjoittamatta, ellen olisi lukenut tätä juuri tähän klassikkohaasteeseen.
      Hyvä kysymys: miksi niin pessimistinen ote ja lopputulos? Minkähänlainen olisi Eläinten vallankumous, jos se olisikin kirjoitettu utopiaksi. Sopisiko se mihinkään aikaan missään päin maailmaa? Itse olen realisti ja on vaikea nähdä muunlaista lopputulosta kovin uskottavana ainakaan toistaiseksi.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.