Hae tästä blogista

maanantai 21. marraskuuta 2016

Syyspäivän ajatuksia


Syksy etenee, mutta puut esiintyvät edelleen kauniina. Osa on jo riisuuntunut, mutta iso osa jatkaa koreiluaan ja keikistelyään kaikenlaisissa väreissä. Nämä kuvat ovat eiliseltä, ihan vaan pokkarilla otettuja. Pitäisi mennä kunnon kameralla ottamaan syyskuvia vielä kun ehtii.


Talvi tuntuu melko lyhyeltä täällä, koska se ei tunnu juuri miltään. Ei ole purevia pakkasia eikä luntakaan ole näkynyt vuosiin tällä suunnalla. Toisaalta toivon, että satelisi lunta jonakin päivänä: on niin jännää nähdä lunta maisemissa, joissa sitä ei yleensä näe. On myös kiva, että se lumi yleensä sulaa melko pian pois eli ei tarvitse sitä katsella monta jos puoltakaan päivää.


Olen hahmotellut jonkin aikaa mielessäni lukuhaastetta ensi vuodelle. Olen vielä kahden vaiheilla.


Aihe tuskin kiinnostaa kovin monia (ehkä ei ketään muuta kuin minua), mutta oikeastaan sillä ei ole väliä. On oma nauta ojassa eli jospa saisin haasteen siivellä luettuna kamaa pois omasta hyllystä. Haaste - mikä ihana tekosyy. Mutta palailen asiaan, kun olen veivaamiseni veivannut.


Mukavaa tuoretta viikkoa! Ensi kerralla sitten niitä novelleja. Olen saanut jo peräti yhden luettua.

10 kommenttia:

  1. Alkoi jännittää, tykkäätkö sittenkään Horrorstöristä. Jos et tykkää ja vaadit minulta kirjan hinnan :-o

    Suomessa on erilaiset maisemat. Ohut lumipeite suli jo pois. Saa nähdä, tuleeko taas tammihelmikuussa napakat -20 asteen pakkaset, niin pääsee taas taistelemaan hengestään ääriolosuhteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, älä jännitä, Tuija. Ei kukaan pakottanut minua tilaamaan kirjaa paitsi sisäinen liipasinsormeni, joka on melko herkkä, mutta siitä ei voi kyllä syyttää kuin iseään. :D Olen edelleen selailuasteella, koska jotenkin kummallisesti lähti hommat lapasesta ja kirjoja on tullut kannettua kotiin sekä kirjastosta että kaupasta, oops.

      Suomen talvi ei innosta. Ihan riittävän kauan olen sitä katsellut, että enää ei kiinnosta :D Tosin itse preferoin silloinkin lunta ja pikkupakkasia. Paljas maa on niin ankea.

      Poista
  2. Valitettavasti en voi nyt postata noita lumikuvia, vaikka niin niitä kaipailit. Täällä on kävelykenkäkelit, ihanuus! Ei tarvitse jännättä rollaattorimummojen puolesta, pääsevätkö kadun yli liukastumatta. Ei tarvitse ahdistua, kun näkee pyörätuolin juuttuvan lumeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän sitä lunta sinne vielä tule - halusi eli ei. Säät eivät mielipiteitäni kysele tai eivät ainakaan ota niitä huomioon. Voin siis itsekkäästi toivoa mitä tahansa ja pitää lumesta, koska se ei vaikuta kenenkään elämään mitenkään. :-)

      Poista
  3. Vanhat puut tekevät tunnelman - kaunista!
    Suomen talvet on peestä, ainakin omakotiasujan näkökulmasta. Lunta tuli nytkin marraskuun alussa niin vietävästi, että oli nääntyä lumenluontiin. Ja meidän syrjäisillä reiteillä on sitten pääkallokeli - tosi kivaa reippailla kun joka askeleella pelkää kaatuvansa. Nättiähän lumi on, mutta sillä on nämä inhat puolensa. Minä en tykkää.
    Ilomielin vaihtaisin maisemaa kanssasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä onkin paljon komeita ja paksuja vanhoja puita. <3

      Lumessa on puolensa. Itse pidin lumesta, mutta asuinkin kerrostalossa eli lumihommat eivät kuuluneet minulle. Lumi ei ole niin liukasta kuin "musta jää". Mutta makuasioita nämä. Ei kylläkään ole Suomen talvia ikävä eikä edes lunta. Tänne sitä uskaltaa vienosti toivoa, koska tiedossa on, ettei se kauan maassa pysy. Tulisi sen verran, että pääsisi kuvaamaan tutut kolkat lumisina. :) Noin muuten tykkään miedosta talvesta. On vielä muistissa tulipalopakkaset, kun ulkona oli niin kylmä että sattui! Ihan sama kuinka paljon oli päällä, hrr.

      Poista
  4. syksy! ♥ Täällä suli lumet juuri pois ja on taas niin ankeaa... Nämä kuvat piristi. Minäkin aion pistää pystyyn ensi vuoden kestävän haasteen, jossa on koko navetallinen kantturoita ojassa. :D Paras syy haasteen pykäämiseenhän on oma kiinnostus ja jos joku lähee mukaan, on se aina hauskempaa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on kaunis ja täällä melko pitkähkö. Tai ainakin alkaa myöhemmin. Vasta joulukuun aikana lähtee yleensä loput lehdet puista, mutta muratti sun muut ikivihannat jäävät vihertämään. :)

      Haha, kaikki navetan eläimet :D Ja nimenomaan paras syy on juuri tuo mainitsemasi. Jos vain itse hiljaa mielessään päättäisi, että nyt haastan itseni lukemaan sitä ja tätä, niin se on liian abstraktia. Pitää olla konkreettinen haaste, joka sitten toteutuu miten toteutuu. ;) Minäkin jään odottelemaan sinun haastettasi!

      Poista
  5. Minä kaipaan lunta, se tuo valoa pimeyden keskelle. Tänään oli oikein supermarraskuinen päivä, satoi ja oli niin harmaata, ettei päivänvaloa tuntunut ilmaantuvan ollenkaan.
    Mielenkiinnolla odottelen haastettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minäkin pidin lumesta nimenomaan sen valaisevan ja esteettisen vaikutuksen takia. Liika oli tietty liikaa siinäkin. :)

      Valmistelen vielä haastetta, mutta tulossa on eli esittelen sen joskus ensi kuun puolella.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.