Heart of Darkness, 1902
Otava, 1968
Suomentanut Kristiina Kivivuori
S. 160
Minun on pitkään pitänyt lukea Joseph Konradin Pimeyden sydän. Olen parinkymmenen vuoden aikana aloitellut sitä useammankin kerran, mutta jättänyt kesken muutaman sivun jälkeen. Jokin kirjassa ei ole koskaan innostanut minua lukemaan sitä edes alkua pidemmälle, vaikka takakansi enteilee hyvää.
Näin tilaisuuteni paikata vihdoin tämä kauhistuttava aukko sivistyksessäni kuullessani klassikkohaasteesta. Riensin heti osallistumaan tällä minua vuosikausia piinanneella Pimeyden sydämellä ja sain vihdoin sen luettua ihan kokonaan (onneksi se ei ollut pitkä - en ehkä olisi muuten jaksanut).
Palatkaamme itse klassikkoon, joka jätti minut melko lailla kylmäksi. Takannen mukaan Pimeyden sydän on ennen kaikkea kertomus norsunluuvälittäjä Kurtzista, miehestä, joka Afrikkaan tullessaan uskoo omaavansa korkeat ihanteet, mutta joka nopeasti menettää suhteellisuudentajunsa ja sortuu mielihaluihinsa.
Tässä välissä haluan tehdä selväksi, että kyseessä on oma tulkintani (niin kuin aina) tästä romaanista: en ole toistaiseksi lukenut "virallisia" kannanottoja Pimeyden sydämestä. Luen niitä myöhemmin, ja vertaan omiini, jos jaksan. Haluan muodostaa itse mielipiteeni ja käsitykseni ilman toisten selittelyjä, koska minua ei oikeastaan kiinnosta, miten jokin romaani tulisi tulkita.
Norsunluuvälittäjä Kurtzin kohtaamme vasta ihan kirjan lopulla. Silloinkin hän on pelkkä ääni, toisen suulla kerrottu tarina, huhu. Kurtzista kertoo kuuntelijoilleen Marlow, jolle Kurtz tuntuu olevan suuri pakkomielle.
Minä en saanut Kutrzista oikein otetta: hän oli vain hahmo taustalla. Ilmeisen seonnut ja ahne, mutta kukapa ei. Enemmänkin kirjasta jäi mieleeni Marlow'n matka syrjäiseen satamaan, jota Kurtz hallinnoi. Pimeyden sydän vertauskuvana jää minulle melko latteaksi, jopa keinotekoiseksi.
Odotin syvällisempää pohdintaa, mutta ajoittain hurmolliseksi, jopa pateettiseksi kohoava paatos melkein naurattaa, ellen olisi ollut niin tylsistynyt. Kyllä, suurimman osan kirjasta odotin, että jotain tapahtuisi tai minulle tarjoiltaisiin jotain ajattelemisen arvoista. Upeimmat virkkeet muodostuivat yllättäen hauskoista vertauskuvista.
Hänellä oli huolestunut ilme, ja pää oli yhtä paljas kuin minun kämmeneni; mutta hiukset olivat kai pudotessaan takertuneet leukaan ja menestyneet uudella kasvupaikallaan, sillä hänen partansa riippui vyötäisillä asti.
Tämä on upea virke, antaa ajateltavaa.
Annoin hänen puhua, tämän paperisen Mefiston, ja minusta tuntui, että jos yrittäisin saisin sormeni menemään hänen lävitseen, ja ettei hänen sisällään olisi muuta kuin ehkä vähäsen roskia.
Pimeyden sydämessä käytetään mustista nimitystä neekeri, kuten tuohon aikaan oli varsin yleistä, normaalia. Mustat olivat pelkkiä vähä-älyisiä orjia tai villi-ihmisiä, joilta oli turha odottaa muuta kuin kantoapua tavaroille. En jaksanut kauhistua ilmeisestä rasismista, sillä romaania täytyy lukea aikaan sidottuna.
Hänestä (mustasta) oli hyötyä, koska häntä oli opetettu. Tässä hänen tietämyksensä: että jos siitä läpinäkyvästä esineestä vesi katoaisi, niin kattilassa asuva paha henki suuren janonsa tähden suuttuisi ja ryhtyisi hirvittävään kostoon. Ja niin mies (musta) hikoillen kohensi tulta ja tarkkaili pelokkaasti lasia...
Kuvaako Pimeyden Sydän aikaansa? Varmaankin. Entä kestääkö se aikaa? Kai se sitten kestää, kun on kerran klassikoksi luokiteltu. Ymmärrän tämän kirjan arvon kenties aikakautenaan, mutta näin 2000-luvulla se näyttäytyy melko kornina eikä oikeastaan anna mitään uutta eikä edes vanhaa.
Luonnollisesti olen ylpeä ja onnellinen, että vihdoin sain tämän luettua.En koe, että aikani meni hukkaan. Jollain perverssillä tavalla nautin tästä kirjasta, mutta luulen nautiskelun liittyneen enemmänkin kirjan ajoittain hauskaan kieleen kuin niinkään sen tarinaan saati sanomaan.
Tästä pääset tsekkaamaan muiden klassikkohaasteeseen osallistujien postauksia. Osallistujia oli aika paljon, joten kirjojen kirjo on suuri. Ja mikä parasta, haastee jatkuu eli jos et päässyt tällä kerralla mukaan, seuraava deadline on 31.1.2016.
Tammikuun klassikkohaastetta emännöi Tuijata. Itse vielä harkitsen osallistuako vaiko eikö. Klassikoita on toki minulta vielä lukematta, joten sinänsä tällainen haaste toimisi hyvä kannustimena.
Kiitos tästä! Ei tarvitse minunkaan yrittää tätä uudelleen. Aloitin joskus ja lopetin kyllästyneenä kesken, välittämättä kaikista kirjaan kohdistetuista ylistyksistä. Jätti sekavan ja tympeän jälkimaun, se minkä sain luettua.
VastaaPoistaTuskin olisin saanut tätä itsekään tälläkään kertaa luettua kokonaan ilman tätä haastetta. :D Tämä on melko polveileva ja poukkoileva. Kirjassa on minä-kertoja (minusta aivan turha), joka vain vilahtaa taka-alalla. Pääpaino on Marlow'n kerronnassa, mistä suurin osa kirjasta koostuu.
PoistaLuettuani kirjan, minun ensimmäinen ajatus oli vain "jaahas". Eli melko tympeä juu. Turha odottaa mitään nostetta missään kohdin kirjaa. Tasapaksu vuodatus.
Minulla tämä jäänyt täysin varjoon, en ole kiinnittänyt kirjaan sen kummempaa huomiota mutta luulen, että se saakin jäädä minulta lukematta. :) Tiedän tunteen, kun lyhytkin kirja voi olla uskomattoman pitkä, jos lukeminen takkuaa. :)
VastaaPoistaKyllä tämän lopulta ahmaisi yhdessä illassa, kun oikein pakotti itsensä. Mutta lukeminen oli kyllä pakkopullaa ja sivujen laskemista tyyliin "jee, enää kolmekymmentä sivua." :D Jossain vaiheessa lukemisen aloin jo lopettaa minkään odottamisen.
PoistaMutta hei, lyhyt kirja ja periaatteessa nopealukuinen, jos vain pakottaa itsensä lukemaan!
Omalla tavallaan tästä kirjasta huokuva ihmisen tyhjyys ja pahuus kiehtovat, mutta taitaa silti jäädä lukematta.
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaisi, mutta mielestäni tuota pahuutta ja tyhjyyttä ei ollut pahemmin kuvailtu tästä kirjassa. Ajoittaista tajunnanviertaista paatosta löytyy, mutta hmm... Aika vähän sisältöä.
PoistaLuin tätä joskus lukiossa, englannin kurssille ja syytän melko paljon kyseistä kirjaa englanniksi lukemisen kammosta, joka minulle muodostui. Muistan aivan alusta, kuinka porukka meni jotain jokea pitkin "pimeyden sydämeen" ja kuinka julmasti natiiveja kohdeltiin. En voinut lukea kovinkaan pitkälle ja esseessäni kirjoitin, kuinka kamalaa oli lukea tätä menneen maailman kuvaajaa.
VastaaPoistaJuu, se joki lienee Kongo ja sitä pitkin Marlow tosiaan liukuu paatillaan "pimeyden sydämeen", Afrikan pimeisiin kolkkiin jne. Mustien kohtelua ei pahemmin kauhisteltu. Todettiin vain tylysti tyyliin siellä se neekeri teki kuolemaa, konttasi viimeisillä voimillaan juomaan vettä joesta jne. Mustista tosiaan puhuttiin halventavasti - kuin eläimistä - noin yleisestikin tässä romaanissa.
PoistaLuin tämän vuosia sitten ja haluaisin lukea uudelleen. On nimittäin niin, että elokuvaversion 1000-kiloinen Marlon Brando Kurzina on levittäytynyt lukemani päälle melko tehokkaasti. Eikös pimeyden sydän ole niin ympärillämme kuin meissä kaikissa?
VastaaPoistaMinen ole tuota elokuvaa nähnyt, vaikka toki olen kuullut siitä. En tiedä haluanko edes nähdä. Toisaalta olisi jännä nähdä, miten tuo kirja on tulkittu elokuvaksi.
PoistaPimeyden sydämellä viitataan sekä itse mantereeseen että ihmiseen. Pimeyden sydän mainitaan ihan konkreettisesti kirjassa muutaman kerran, mutta minusta se jää pinnalliseksi selittelyksi niin kuin koko kirja muutenkin ns. ajatukselliselta anniltaan. Mutta kannattaa lukea, koska kukin tulkitsee ja kokee tavallaan. :)
Tuo kirja on ns. kammokirjani, jouduin lukemaan sen lukiossa. Kirjat valittiin poikien maun mukaan Yölentoa, Manillaköyttä, Castilloa, Kiplingin novelleja, koska tytöt oli vähemmistö. En pitänyt tuosta kirjasta silloin, en tiedä maistuisiko nyt. Sivullinen ja Doria Grayn muotokuva, Katharina Blumin menetetty maine ja Eläinten vallankumous antoivat sentään valoa.
VastaaPoistaKammokirja, ai kauhee. :D Minulle tämä on ollut vuosikausien pakkomiellekirja, joka kylläkin samaan aikaan kammotti. Noh, nyt se on hoideltu pois alta. Olen tässä kirjan jälkimainingissa kyllä mietiskellyt olisiko se parempi toisen kerran luettua. Jos siitä löytyäisi jotain uutta. Vaikea kyllä kuvitella, ehkä kokeilen noin viidenkymmenen vuoden kuluttua uudelleen.
PoistaSivullisen ja Eläinten vallankumouksen olen lukenut, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että Dorian Grayn muotokuva on edelleen lukematta, vaikka minulla se jopa on. Kirjan pohjalta tehdyn elokuvan olen kyllä nähnyt.
Voisinkin kerätä yhteen kasaan kaikki kotini klassikot ja alkaa hiljalleen puurtaa niiden parissa!
Tämä klassikko jätti myös minut varsin kylmäksi, aika pakkopullaa se oli, vaikka aikalaiskirjana epäilemättä merkittävä...
VastaaPoistaMutta hienon tulkinnan tästä esittää Josef Skvorecky Ihmismielten insinööri -kirjassa, jossa analysoi tämän kirjan profetiana Stalinin Neuvostoliitosta (kyllä, tietoisena että kirja kirjoitettiin 1902...)
Ja tosiaan Vietnamiinkin tämä on siirretty elokuvassa eli ehkä tässä on sitten klassikolle sopivaa yleispätevyyttä.
Jep, ei tästä oikein saanut otetta. Tia no, sai kyllä mutta ei oikein jaksanut innostaa. Tuo mainitsemasi Skvoreckyn tulkinta alkoi nyt kiinnostaa. Täytyy katsella josko sen löytäisi jostain.
PoistaAi se on siirretty elokuvassa Vietnamiin, vai niin. En osaa päättää onko noin radikaali sijainnin muuttaminen mielestäni hyvä asia. Ehkä pitäisi kuitenkin katsoa se joskus.
Luin Pimeyden sydämen aikanaan siksi, että siihen viitataan usein muualla ja se on esimerkiksi elokuvan Ilmestyskirja. Nyt takana.
VastaaPoistaElokuvasta olen tietoinen, mutten tosiaan ole sitä katsonut. Alan tässä ehkä takkiani kääntää ja harkita sen katsomista kuitenkin. Voihan siinä samalla vaikka siivota laatikoita ja ottaa viiniä :D
PoistaSaatoin ehkä lukea tämän joskus... tai sitten en. En pysty muistamaan. Siitä voinee päätellä, ettei tämä ole ihan meikäläisen kirja, oli tilanne kumpi hyvänsä. Hauskaa, että sait lopulta oman klassikkosi selätettyä.
VastaaPoistaTämä oli iso asia minulle ja olen todella ylpeä itsestäni. :D Vuosikausien pakkomielteinen piina on nyt ohi. En tiedä tulinko tämän lukemalla hullua hurskaammaksi, mutta ainakin sain mielenrauhan. En usko, että missaat mitään, jos et tätä kirjaa kertaa.
PoistaMinuun tämä teki vaikutuksen, sillä olin tietämätön kaikesta riistosta, jota Belgian Kongossa harjoitettiin. Ihmisten julmuutta ja ahneutta kuvattiin niin karmeina kuin ne ovat. Olin järkyttynyt. Kaunokirja avasi silmiä, eikä ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.
VastaaPoistaBlogiaikanani olen lukenut Llosan Keltin unen, jossa Kongon hirveydet kerrattiin ja alleviivattiin ja Conradkin tavattiin. Conradin kirja muutti osaltaan maailmaa.
Jee, saatiin edes yksi puoltoääni tälle klassikolle! Ehkä tämä olisi vaikuttanut minuun enemmän, jos olisin lukenut sen nuorempana. Ehkä olen liian paatunut kyynikko jo. :D
PoistaKeltin unesta en olekaan kuullut, mutta alkoi kiinnostaa. Täytynee tutustua kys. romaaniin, joten kiitos vinkistä. :))
Minulla oli tämä yöpöydällä liki vuoden. Olen lukenut aika paljon Afrikkaan siijoittuvaa kirjallisuutta, koska maanosa kiinnostaa minua monella tavalla, mutta tähän en vain saanut tartuttua. En, vaikka kirja on ohut ja ymmärtääkseni aika helppolukuinen (?). Postauksesi jälkeen minulla on tunne, että saattaa jäädä yhä lukematta ;)
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaa Afrikan mantere ja on tullut luettua aika paljon sinne sijoittuvaa kirjallisuutta. Mielestäni tämä ei todellakaan kuulu parhaimmistoon, mutta täytyy tosiaan muistaa, että tämä on vanha romaani ja varmasti aikanaan ollut kohauttava. Ja kaipa se kohauttaa vieläkin.
PoistaKyllä tämä on ihan helppolukuinen ja aika nopeastikin sen voi lukea ja silti ymmärtää lukemansa. Pidin kyllä Conradin kielestä (ja kiitos kuulunee myös kääntäjälle) ja vertauskuvista, mutta ajatusta antava sisältö on minusta melko vähäistä. Jos tämän lukemattomuus kovasti vaivaa, niin äkkiä tämän kyllä lukaisee ja saa mielenrauhan. :D
Minun piti myös osallistua tähän haasteeseen, mutta se sitten jäi. Lukemattomia klassikoita, jotka haluuaisin lukea on vino pino, joten seuraavalle kierrokselle on kyllä pakko osallistua. Kunhan vain saan päätettyä, mitä luen.
VastaaPoistaOlen joskus yrittänyt lukea tätä kirjaa, mutta se jäi kesken. Pitänee yrittää joskus uudelleen.
Minullakin oli lähellä, että meni puihin tämäkin haaste. Aloitin lukemisen tosi myöhään ja kirjakin ehti kadota siinä välissä. Mutta onneksi tämä kirja on lyhyt, niin sain homman hoideltua pois alta. :D
PoistaLuulenpa, että osallistun siihen seuraavaankin haasteeseen. Onhan siihen puoli vuotta aikaa eli ehtii valita kirjan ja vaihtaa sen pari kertaa siinä välissä. ;)
Blogissani on sinulle haaste. :)
VastaaPoistaOoh, kiitos - kävinkin jo kurkkaamassa, mutta kurkin uudelleen paremmalla ajalla! :)
PoistaMinutkin tämä jätti kylmäksi. Puisevuus häiritsi sen verran, että teki mieli heittää kirja seinään, mutta en halunnut näin lyhyttä jättää kesken.
VastaaPoistaElokuvan suosittelen kyllä katsomaan. Se ei oikeastaan ole edes adaptaatio Pimeyden sydämestä, vaan omanlaisensa teos. Tunnelma on huikean surrealistinen ja tuotantovaikeudet vähintään yhtä kiinnostavia kuin itse elokuva. Hearts of Darkness -dokumentti valottaa ansiokkaasti kulissientakaista elämää, ja sitä miten ohjaajan kunnianhimo ja suoranainen hulluus melkein tuhosivat koko projektin.
Olihan tämän lukeminen tosiaan melkoista tarpomista, vaikka ei sinänsä vaikea kirja ollut. Syvällisyyttä sai kyllä etsiä mikroskoopilla. Jotain kertonee sekin (en tosin tiedä mistä), että minua jopa nauratti tätä kirjaa lukiessani (se johtui kylläkin kirjan kielestä, ei niinkään tapahtumista). :D
PoistaOhops, no nyt alkoikin sitten oikeasti tuo elokuvakin kiinnostaa. Ja dokumentti sen tekemisestä. Täytyy vihjaista asiasta miehelle (hän hoitelee tällaiset "tekniset" asiat), että hankkii sen jostain.
Pikaisen etsiskelyn perusteella tuosta elokuvan tekemisestä näyttää löytyvän dokumentteja sun muuta Youtubesta. Täytyypä tutustua tarkemmin.