torstai 23. heinäkuuta 2015

Haluatko koota palapelini?

Mark Henshaw: The Snow Kimono
Tinder Press, 2014
S. 396


Jestas, mitä juuri luin. Ja tulkitsin. The Snow Kimonoa ei voi vain lukea, sitä pitää tulkita. Kieli on lyyristä, se ei kuvaile vain maisemia ja tapahtumia, se kuvailee tunnelmia, ajatuksia, sisintä. Ja se karkaa käsistä kuin tiimalasissa juokseva hiekka, se leikittelee ajalla - ja ajattomuudella.

Sillä meidän muistomme ovat toisinaan vain hajanaisia sirpaleita. Palapelin paloja, jotka näennäisesti sopivat toisiinsa, mutta eivät silti. Riippuu siitä, kuka palapelin kokoaa - ja kuka katsoo.





In Japan, we have a saying:
If you want to see your life,
you have to see it through
the eyes of another.

But what if what you see
is not what you want to know?

Niin, entä?

Pariisi, 1989. Tapahtuu useampikin asia. Eläkkeelle jäänyt komisario Auguste Jovert saa kirjeen naiselta, joka väittää olevansa hänen tyttärensä. Vain muutamaa päivää myöhemmin Jovertin ovelle ilmestyy japanilainen Tadashi Omura.

Arvoituksellinen Omura haluaa kertoa tarinansa Jovertille: miesten välille syntyy omituinen ystävyys, joka perustuu Omuran avautumiselle. Tarina kulkee yhä kauemmas nykyajasta, se on maatuska josta avautuu aina uusi ja uusi nukke.  Pitää kulkea kauas taakse päätyäkseen takaisin tähän päivään.

Niin Omuran kertomuksen lumoissa olin, etten olisi halunnut palata lainkaan takaisin. Olisin voinut jäädä Osakaan ja Japaniin muutenkin. Vaikka siellä kytee viha, ystävyys, siellä kytee pakkomielle. Ja rakkaus, niin monitasoinen rakkaus. Myös nurkkaan ahdistettu rakkaus. Olisin halunnut sulkea silmäni joiltakin asioilta, olisin toivonut muuta. Elämä harvemmin menee, niin kuin sen toivoisi menevän. Se vain... menee.

Kirja on jaettu yhdeksään osaan, joista kahdeksan kantaa eri henkilöiden nimiä. Yhdeksäs ja viimeinen on jäähyväinen. Mietin onko pahuudella rajoja. Ehkä onkin, mutta kukin piirtää rajansa itse. Ne rajat, jotka ylitettyään ei voi enää katsoa peiliin.

Olen haltioitunut, olen järkyttynyt, olen liikuttunut. En itke, sillä en tiedä kenelle kyyneleeni vuodattaisin. En edes tiedä tarvitaanko kyyneliä - ehkä ei. Tai ehkä itkisin itselleni.

Omura looked old now, insubstantial, as though he too were already just a memory. No longer there.

Jos tämä kirja tulee eteeni jossain, ostan sen omaan hyllyyni, sillä voisin lukea tämän joskus uudelleen. Ei haittaa vaikka tiedän. Sillä kenties tulkitsen toisin ensi kerralla.

Pari sanaa vielä kirjan tyylistä. Henshaw ei käytä lainausmerkkejä eikä muutenkaan merkitse dialogeja. Dialogit hukkuvat tekstiin, mutta kyllä ne sieltä tunnistaa. Aluksi se häiritsi, mutta siihen tottui ja lopulta ymmärrän ja hyväksyn ratkaisun. Niin vain kuuluu olla tässä romaanissa. Se sopii tähän unenomaiseen ja hiljaiseen tunnelmaan.

Kirjan kannessa lukee "Wonderful... a novel of detection, a thriller of the intellect." Sydney Morning Herald

Hmm, ei ehkä trilleri. Ei ainakaan ihan puhdasverinen. Kirjan lopussa esiintyy kyllä jonkinlaisia trillerimäisiä piirteitä, mutta hmm. Toisaalta ihan sama: mahtavan upea kirja, joka vieläpä yllättää. Se myös pakottaa sietämään epätietoisuutta, mutta sekin palkitaan. Viimeistään sitten, kun kaikki on ohi.

Mark Henshaw on australiainen kirjailija, joka asuu tällä hetkellä Canberrassa. Tutkimusteni mukaan Snow Kimonoa ei ole käännetty suomeksi. Sietäisi kyllä kääntää - nyt on uniikki teos kyseessä!

Kirjan kansi: Ilona Wellman/Trevillion Images

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Totta, ne voivat myös nähdä saman eri tavalla.

      Poista
  2. Toivottavasti joku suomentaa tämän! Ehkä 'thriller of the intellect' ei viittaakaan varsinaisesti trilleriin? Vähän niinkuin Peter Sellers lauloi yhdellä levyllä (taisi olla jonkun leffan soundtrack) --he is not a dentist, he is a dentist of the soul...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, voi olla niinkin kuin ehdotit. :) Minäkin toivon todella, että tämä suomennetaan. On nimittäin sellainen kirja, josta haluaisin keskustella ja oikein ruotia sitä. Mahtava romaani!

      Poista
  3. Kuulostaa todella hyvältä kirjalta! Jään siis odottamaan suomennosta... (Välillä turhauttaa englannin taitoni, jonka olen päästänyt rappeutumaan, mutta toisaalta en millään ehtisi pysyä näissä koko maailman romaaneissa mukana. Hyvä, että omassa arjessani pysyn jotenkin kärryillä...) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja vei kyllä jalat alta, ihan mieletön löytö. Lainasin kirjastosta ihan randomilla pelkästään kirjan nimen perusteella. En ollut tästä kirjailijasta koskaan ennen kuullutkaan, mutta kannatti kokeilla.

      Äkkiä se kielitaito sieltä ruosteesta puhdistuu, kun sitä käyttää. :) Toisaalta ymmärrän aikaongelman: kirjaa pukkaa koko ajan joka tuutista ja minullakin on ongelmia pysyä mukana menossa. Koko ajan tuntuu eteen putkahtelevan mielenkiintoisia kirjoja - ihan kamalaa! :D

      Poista
  4. Ooh, niin hieno teksti, ja ooh, ihan kuulostaa myös minulle sopivalta kirjalta! =D Toivottavasti suomentaja tarttuu tähän ja pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa ei voi oikein edes sanoin kuvata. Se pitää tosiaan kokea ja tulkita itse. Toivokaamme, että se suomennetaan!

      Poista
  5. Luulisin, että pitäisin tästä kirjasta. Minuun vetoaa lyyrisyys ja unenomaisuus. Olen myös miettinyt paljon muistin olemusta, kuinka (epä)tarkka tai (epä)luotettava se voi olla. Tai voiko muistamista irrottaa ihmisen näkökulmasta? Onhan havainnoiminenkin aika valikoivaa. Kiehtovalta tunteva kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisit pitääkin, tämä on tietyllä tapaa unenomainen. Havannoiminen on tosiaan valikoivaa, samoin tulkitseminen. Saman asian voi kokea miljoonalla eri tavalla riippuen, miten sen tulkitsee. Minulla olisi kova tarve keskustella tästä kirjasta jonkun kanssa!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.