keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kun ystävät kilvan puukottavat toisiaan selkään

C.L. Taylor: The Lie
Avon, 2015
S. 461


Tämä kirja on yhtä valhetta. Tai ei edes yhtä, vaan monia. Kirjan nimellä kenties kuitenkin viitataan siihen, että Jane Hughes ei ole Jane Hughes.

Janea ei ole olemassakaan - periaatteessa. Toisaalta onhan ihminen olemassa, vaikka nimi olisi mitä tahansa eikä edes se alkuperäinen ristimänimi. Miksei nimeään saisi vaihtaa? Yllättävän moni on niin tehnyt.

Jane Hughesilla on mukava mökki Walesissa ja työpaikka eläinten parissa. Hän tapailee miestä, johon on kovin kiintynyt ja elämä vaikuttaa muutenkin olevan mallillaan. Kunnes hän saa viestin menneisyydestä henkilöltä, jonka pitäisi olla kuollut.

Jotain niin kaameaa tapahtui viisi vuotta sitten lomareissulla Nepalissa, että Jane halusi vaihtaa nimensä. Tätä aletaan keriä auki kahden tason kerronnalla, jossa mennyt ja nykyisyys vuorottelevat.

Näkökulma on koko ajan Janen, mikä on osin pulmallista, koska se etäännyttää lukijan muutamasta muusta melko keskeisestä henkilöstä. Nämä muut henkilöt ovat Janen kolme ystävää menneisyydestä Tai no, he ovat olevinaan ystävyksiä, mutta minulle välittyy kuva niin pinnallisista suhteista, etten voi kuin ihmetellä miksi he alun perinkään olivat ystäviä. Itse olisin nostanut kytkintä jo ajat sitten.

Kirjailija ei ole tyhmä, vaan ihmissuhdekiemurat ovat tarkoituksellisia. Kirjan lopussa on kirjailijan haastattelu, jossa hän sanoo muun muassa näin (en jaksa kopsata tekstiä, joten kuvasin sen tähän):


Niin, yksipuolisen kerronnan takia minulle välittyi kuva lähinnä taistelevasta kanalaumasta. Minä lähtisin kävelemään tuollaisista suhteista. Tai no, jotain vastaavaa olen kokenut ollessani teini. Mutta en sen jälkeen (tai olen, mutta ne "ystävät" olen raivannut ulos elämästäni). Ehkä olen onnekas: tai sitten en ole niin riippuvainen kenestäkään, että ottaisin puukkoa selkään ja jopa päin naamaa.

Kyllä, minua kyllästytti näiden naisten ystävyyskuviot. Niitä ei edes ollut mahdollista ymmärtää, koska näkökulma oli tosiaan koko ajan yhden ja saman henkilön. Kaikesta kanailusta huolimatta kirja on koukuttava. Koukuttavuus perustunee siihen, että asioita paljastetaan tiiviillä tempolla. Lisäksi kaiken aikaa tapahtuu jotain ja lukija voi itsekin osallistua arvailuun.

Loppua kohden homma menee mielestäni hieman överiksi, etenkin nykyajassa. Olisin kaivannut jotain persoonallisempaa otetta. Nyt oli liian helppo, vaikka ennalta-arvattava tämä kirja ei ainakaan minulle ollut.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan viihdyttävä trilleri. En kokenut aikani menevän hukkaan: jos olisin kokenut, olisin jättänyt kirjan kesken. Oli ihan mielenkiintoista päästä Annapurnaan ja Walesiin tämän romaanin siivellä. En kuitenkaan aio lukea enempää tämän kirjailijan kirjoja. Varaan toki oikeuden kääntää takkiani.

Tätä kirjaa ei ainakaan toistaiseksi ole suomennettu. Kieli on kyllä niin helppoa englantia, että sitä lukee vaikka silmät ummessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.