Fig Tree, 2015
S. 292
Tuntemukseni suljettuani kirjan kannet: Jaahas. Vai niin. Just joo. Höh.
Tuntemuksiani nyt aamulla, kun olen sulatellut lukemaani yön yli: Höh.
En valaistunut unissani eikä yö tuonut alitajuntaani uutta hehkua. Koska sitä ei nyt valitettavasti ole. Minä arvasin tämän kirjan melko alussa ja arvaukseni vahvistui kirjan edetessä. Sitten odotin huipennusta, jota ei tullut. Tämän kirjan pointti ei ole se, mitä tapahtuu vaan miten tapahtuu.
Lontoo vuonna 1985. Kertojana Peggy, joka palaa takautumin ensin vuoteen 1976, joka on käännekohta hänen elämässään. Kyseisenä vuonna Peggyn isä pakottaa hänet mukaansa matkalle, jolla Peggy sitten viipyykin yhdeksän vuotta.
Kotiin jää taitava konserttipianisti-äiti, jonka Peggy luulee kuolleen. Itse asiassa Peggy luulee koko maailmaan "jakautuneen", pyyhkiytyneen pois. Jäljellä on vain kaksi ihmistä: Peggy itse ja hänen isänsä. Kahdeksanvuotias on helppo aivopestä.
Mutta tietenkään maailma ei ole mihinkään kadonnut eikä Peggyn ja isänsä asuttama metsämökki, die Hütte, ja sitä ympäröivä alue ole ainoa asutettu - saati olemassa oleva - alue. Eloonjääneitä on muitakin, Peggy lopulta huomaa.
Ja Peggy palaa kotiinsa: tämä ei ole mikään yllätys, sillä se lukee kirjan sivuliepeessä. Toisekseen romaani alkaa siitä, kun Peggy on palannut takaisin kotiinsa Lontooseen eli lukija saa heti tietää, että yhdeksän vuoden eloonjäämisleikki metsässä päättyi.
Mielenkiintoista, vai mitä. Minua tämä kirja kihelmöi niin (kiitos The Sunday Timesin kulttuuriliitteen, josta kirjan bongasin), että oli pakko ostaa se. Varasin sen ensin kirjastosta, mutta peruin varaukseni kun huomasin olevani jonossa neljässadasjotain.
Mutta mielenkiintoista hei. No, olihan se aluksi. Kuten aiemmin jo totesin, aloin arvailla tapahtumien kulkua ja juonta jo hyvissä ajoin. Sen arvaamiseen ei tarvita mitään henkimaailman voimia, ihan puhdas logiikka riittää. Eipä sekään sinänsä olisi haitannut, jos kirjassa olisi ollut mielenkiintoista tapahtumaa tai ajatuksia.
Ei ollut, minua alkoi hieman puuduttaa kirjan keskivaiheilla. Ei olisi välttämättä tarvinnut mitään kummempia tapahtuakaan, jos olisi ollut tarjolla ajatuksia, oivalluksia, sanomaa. Mutta pinnalliseksi jäävät kaikenlaiset ajatuksentyngät, joita ei edes pahemmin ole.
On vain nälkää ja tylsää arkea. Jos ei ole nälkää, on muuten vain tylsää, pimputetaan äänetöntä pianoa. Pianoa, jossa on vain koskettimet. Peggyn isä on epävakaa, mutta mitäs muuta nyt voi odottaa lapsensa kaappaajalta. Isä jääkin etäiseksi.
Myös Peggy jää etäiseksi: hän vain on. En saa hänestä otetta. Jotkut ovat saaneet, koska tämä kirja on saanut melko hyvät arviot Goodreadsissa. Sieltä kannattaakin lukea hieman positiivisemmat mietteet, minä en nyt pysty parempaan.
Our Endless Numbered Days (hyvä nimi kyllä tälle kirjalle: siitä propsit!) on brittiläisen Claire Fullerin ensimmäinen romaani. Se on hyvin kirjoitettu ja sinänsä moitteeton kieleltään, miellyttävä lukea. Kenties kuulemme hänestä vielä. Suomeksi tätä kirjaa ei ole käännetty ainakaan toistaiseksi.
Tuli tästä nyt mieleeni Amity Gaigen Schroder, jonka äskettäin luin. Siinäkin oli lapsikaappausteema ja myös se alkoi lopusta, jolloin kaappaajaisä oli jo vankilassa. Kuten sinä tästä, en minäkään oikein innostunut Schroderin teoksesta. Varmaankin näissä molemmissa teoksissa olisi potentiaalia enempäänkin, mutta toteutuspuoli ontuu.
VastaaPoistaKävinkin lunttaamassa blogistasi tarkemmin tuon mainitsemasi Schroderin ja jotain samaa olen minäkin aistivinani. Idea on tosiaan kelvollinen, mutta toteutuspuoli jää latteaksi. Tässä kirjassa jopa mitäänsanomattomaksi. Tämän kirjan aikatasoissa nykyisyys vihjaili menneestä, mutta paljastusten tultua ei tullut jytkyä: tuli vain lattea puoliksi ennalta arvattu tapaus. Jännite puuttui tästä kirjasta lähes kokonaan.
PoistaYksi hyvä kaappausromaani on Emma Donoghuen Room.
VastaaPoistaTällaiset hyvät, mutta huonosti kerrotut tarinat saattavat onnistua elokuvina kirjaa paremmin. Lähtökohtahan tässäkin kirjassa tarjoaa hyvät raamit.
Minulla ei siis ole mitään erityistä intohimoa kaappausromaaneihin. Tämä innosti, koska luulin että kyseessä olisi jonkinlainen selviytyjät-henkinen romaani. No, olihan tämä sellainen joo, mutta aika heppoinen siltä(kin) osin. :D
PoistaElokuvana... hmm, pitäisi lisäillä kyllä aika paljon elokuvaan, ettei se olisi näin katkonainen ja puuduttava. Apua, olenpa hapan tänään!
Aloin kerran lukea tuota mainitsemaasi Donoghuen romaania (se on minulla hyllyssäni), mutta jätin kesken jo muutaman sivun jälkeen. Muistaakseni sen kieli heti ärsytti minua. Aion kyllä sen lukea, mutta odottelen suopeampaa ajankohtaa. :)
Donoghuen kirjassa on niin paljon muutakin kuin se itse kaappausjuttu, mm. lapsen kehityksestä ja maailmankuvan luomisesta poikkeusoloissa. Itse pidin siitä kovasti, mutta yksi kohta oli niin jännä, että tainnut pystyä istualtani lukemaan, piti vähän kävellä välillä.
VastaaPoistaToinenkin puolto Donoghuelle. Uskon, että kirja on hyvä. Uskon jopa, että pitäisin siitä, mutta täytynee odotella oikeaa ajankohtaa ja mielentilaa. :)
PoistaItse huomasin että kirjasta on tulossa leffa loppusyksystä joten kirja menee lukulistalle. Olen aina välillä sitä vilkuillut. http://www.imdb.com/title/tt3170832/?ref_=vi_tt_t_hm_hp
PoistaAi, siitäkin leffa. Kyllä tehdään paljon kirjojen pohjalta elokuvia nykyään. Täytynee yrittää taas jossain vaiheessa lukea tuo Room. :)
PoistaIhan mielenkiintoisen kuuloinen kirja, harmi, ettei lähtenyt lentoon tarina! Kivan synkkä kansi. =D Tosiaan hyvä kirjan nimi, mitenkähän tuo suomennetaan, jos joskus tulee suomennokseen.
VastaaPoistaJep, kannesta ja nimestä plussaa: kuvaavat kirjaan hyvin. Muusta ei sitten minulta niitä plussia kauheasti heru. :D
PoistaKirjan nimi voipi tosiaan suorana käännöksenä olla kinkkinen tehtävä, koska "numbered" viitannee "luettuihin" vrt. päiväsi ovat luetut.
Tuo nimi on tosi jännä, koska endless ja numbered kumoavat toisensa. Oikeastaan se sopii kaikkiin päiviin, koska elämä tuntuu loputtomalta, mutta kait geeneissä on se loppuhenkäys jo valmiina.;)
PoistaJos luet joskus Donoghuen kirjan, niin sen loppu on ajatuksia herättävä ja oikeastaan moneen kaappausjuttuun ja muihinkin tilanteisiin sopiva.
Totta, Marjatta! Kirjan luettuaan nimen ymmärtää vielä paremmin ja sitä voi pyöritellä monella tavalla. Hyvä nimi siis kaikin puolin. :)
PoistaPitäsköhän luntata tuon Donoghuen kirjan loppu näin heti alkuun, hmm... :D