Hae tästä blogista

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kun asunnontavoittelu lähtee lapasesta

Ha Jin: In the Pond
Vintage, 1998
S. 178

Kylläpä olenkin osannut valita hyvät kirjat luettavakseni. Toki kyse on tietyssä määrin hakuammunnasta, koska ei sitä (kirjan "hyvyyttä") voi yleensä etukäteen tietää, ellei kirjailija ole ennestään tuttu. Ha Jin ei todellakaan ollut, mutta onneksi otin riskin ja tutustuin. Kannatti!

Kommunistilinjalla mennään edelleen kuten edellisessäkin romaanissa. Tällä kertaa tosin Kiinassa eikä mukana menossa ole murhajuttuja eikä ruumiita synny muutenkaan.

Nyt syntyy kasveja - ja lannoitteita. Shao Bin on asentaja, joka kuuden vuoden palveluksen jälkeen uskaltaa jo toivoa saavansa perheelleen isomman asunnon.

Mutta kuinkas käykään: ainoastaan kolme vuotta tehtaalla työskennellyt sihteeri saakin suuremman asunnon ja Shaon perhe jää jälleen nuolemaan näppejään ahtaassa kopissaan niin kuin toki moni muukin. Mutta nyt on epäreilua, on todella!

Bin ei saata katsoa asiaa läpi sormien, vaan ryhtyy toimeen näpäyttääkseen esimiehiään. Hän piirtää pilakuvan. Ja taiten piirtääkin, sillä hän on taitava kalligrafi ja kuvataiteilija. Pilapiirros julkaistaan lehdessä ja se on ensimmäinen vaihde mopossa, joka alkaa pian keulia. Suorastaan lähtee käsistä.

Oletin, että kirja olisi vakavahko ja hienovaraisen pohtiva kannanotto kommunistisesta korruptiosta. Oletin väärin. In the Pond on tupaten täynnä komiikkaa, se on suorastaan koominen. Ja koomisen hyvä.

(Olisin toki tiennyt tämän jo ennen lukemisen aloittamista, jos olisin lukenut kirjan takakannesta kuvauksen lisäksi ne hehkutukset, joita pitää kirjoihin tunkea. En lukenut, koska yleensä skippaan ne ja luen vasta kirjan luettuani - jos silloinkaan.)

Shao Bin on ristiriitainen, mutta johdonmukainen, henkilöhahmo. Hänestä on vaikea pitää ja hänen tekemisiään piti ajoittain lukea käsi otsalla syvään huokaillen Voi ei. Bin on kuin pillastunut varsa, joka kirmatessaan tulee kaataneeksi aitoja vähän sieltä sun täältä.

Ymmärrän kuitenkin Biniä (ja tunsin myös sääliä häntä kohtaan, ja elin mukana hänen toiveissaan): hän on kyllästynyt lahjontaan ja epäreiluuteen. Hän ei enää halua alistua, vaan hakee oikeutta itselleen ja perheelleen.

Binin kuvataiteelliset lahjat huomataan muuallakin ja vihdoin Binille voisi aueta osaamistaan ja todellista intohimoaan vastaava työ. Mutta kukaan ei ymmärrä ketään ja jos ymmärtää, niin väärin. Ja näiden virheellisten tulkintojen takia tehdään tekoja, joita ei ehkä muuten olisi tehty.

Huumori on vaikea laji etenkin kirjallisuudessa, mutta tässäpä sellaista huumoria joka iskee minuun! Ajoittain kohtaukset menevät hieman överiksi, mikä tosin varmasti on ihan tarkoituksellista. Koomisuuden alla on sanoma ja opetus. Lopulta kaikki toimivat omaa etuaan tavoitellen. Siinä helposti lentää jopa oman perheen etu ikkunasta ulos.

Tätä Ha Jin kirjaa ei ole Wikipedian mukaan suomennettu. Sen sijaan hänen romaaninsa Waiting (Odotus) on ja luulenpa jopa, että olen lukenut sen. Ainakin kirjan kuvaus vaikuttaa tutulta, mutta muuta en sitten muistakaan - en edes sitä pidinkö vaiko enkö.

Mutta tästä pidin kovasti. Jestas sentään, mikä helmi taulussa!

~~~

Kirjan kansi: Mary Schuck / Käsin kirjoitettu teksti: Ruth Rowland

8 kommenttia:

  1. Onnistunut huumori kirjassa on kyllä mahtava juttu. Kuullostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli varsinainen yllättäjä kyllä! Lyhkäinen ja nopeatemponen kirja, mutta kyllä siinä ehti ajatellakin ja tuntea. Saattaisit tykätä :)

      Poista
  2. Luulin, että sinulla on siellä jonkinlainen asuntoprojekti meneillään.

    Mutta kerrassaan mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Huumoria ei ole koskaan maailmassa liikaa! Näkyy olevan saatavilla kaupunginkirjastossakin. Pitänee lukea! Tosin mulla on jo kirjastosta ennestään lainassa n. 40 kirjaa, joiden lukemista olen suunnitellut. Mutta mahtuuhan sitä vielä yksi joukon jatkoksi.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi ei sentään! Edellinen muuttoprojekti on vielä liian tuoreessa muistissa. :D

      Tämä oli tosiaan varsinainen yllättäjä - oikein positiivisessa mielessä. Ja onneksi en tajunnut, että kyseessä on komiikka, koska olisin voinut säikähtää ja jättää lukematta. Suomen kirjastoilla tuntuu olevan muuten aika hyvät palvelut: suomenkielisten kirjojen lisäksi niistä saa ilmeisesti melko hyvin enkunkielisiäkin kirjoja. Täällä vieraskielisten kirjojen osuus on toooodella pieni, suunnilleen olematon.

      Poista
  3. Se on kyllä riemastuttavaa, kun joku rikkoo rajat, varsinkin diktatuurissa, jossa yleensä vaietaan. Minulla alkoi soida mielessä lause "Täältä pesee!". Hatunnosto Binille, joka yritti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä Bin on melko poikkeuksellinen - osittain rajojen rikkominen tapahtuu tosin vahingossa ja yksi asia johtaa toiseen. Vähän kuin ajelisi autolla, josta on jarrut rikki ja pitää vain yrittää pysyä tiellä. :D

      Poista
  4. Minulla on Odotus kirjahyllyssä, ollut vuosia. Jostain syystä en ole koskaan lukenut sitä ja olen alkanut unohtaa sen olemassaolon, kun inventoin kirjahyllyä silmät pyyhkivät sen ohitse. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on tuo Odotus (ei tosin täällä), mutta en tosiaan muista siitä mitään. Kiinnostaa kovasti sinun mietteesi siitä, jos sen jossain vaiheessa lukaiset. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.