tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kaiken nielevä ranta

Hanna Tuuri: Ranta
Otava, 2015
s. 285
Arvostelukappale


Ranta on tuhti ja rönsyilevä: romaanissa rönsyilee juonen lisäksi kieli. Toinen olisi ok, mutta molemmat yhdessä ovat minulle liikaa.

Jäsentääkseni omia ajatuksiani siteeraan näin aluksi kirjan sivulievettä:

Aikuistuminen on repinyt Noran, Jimin ja Seamusin, lapsuuden kolmikon, erilleen toisistaan. Kun Jim päätyy koomassa teho-osastolle, Nora ja Seamus tapaavat pitkän tauon jälkeen. Noralle Jim edustaa lumousta mutta myös vaaraa. Seamus elättelee yhä yksipuolista rakkautta leiskuvatukkaiseen Noraan.

Rannan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin, ja kolmikkoa yhdistää samoilla kulmilla vietetty lapsuus. Jim ja Seamus ovat serkuksia, Nora "naapurin tyttö", joka viihtyy paremmin tien toisella puolella Seamusin perheen talossa.

Seamusin vanhempien ovet ovat avoinna kaikille ja pihalla leiriä pitävät Irlannin kiertolaiset. Seamusin toinen vanhempi on kiertolainen, toinen ns. paikallaan asuja. Seamus liikkuukin jouhevasti näiden molempien "leirien" välillä aikuisenakin.

Kiertolaisilla on varsin suuri rooli kirjassa ja lukija pääsee pääosin Noran ja Seamusin takaumien kautta seuraamaan heidän elämäänsä ja kulttuuriaan Irlannissa. Koin kiertolaisista kertovat osuudet ehkä jopa kirjan kiinnostavimpana antina, ja olisin voinut lukea niistä enemmänkin. Siis vaikka kokonaisen kirjan, fiktiivisen tarinan kiertolaisten elämästä. Vanhat myytit ja tarinat kiehtovat minua, mutta haluaisin ne kyllä selkeämmässä muodossa. Tähän yhteen kirjaan on saatu tavaraa sen verran paljon, että ihan hengästyttää.

Noran, Seamusin ja Jimin väliset suhteet eivät oikein jaksaneet innostaa. Epämääräisyyden verho liehuu näiden ystävysten edessä enkä oikein saavuta syytä, miksi he edes olivat ystäviä. Tai ovat olevinaan edelleen.

Jim on itsekäs, jopa ilkeä. En pitänyt hänestä kirjan alussa ja vielä vähemmän myöhemmin. En osannut edes tuntea myötätuntoa häntä (enkä muitakaan kirjan henkilöitä) kohtaan. Miksi olisin? Ilkeä päällepäsmäri, joka nauraa vieressä, kun "ystävää" kiusataan.

Norasta saati Seamusista en saanut ollenkaan otetta. Nora rypee jossain nuoruuden sattumuksessa (joka kyllä paljastuu ajallaan lukijalle), joka tapahtui rannalla. Siihen perustunee kirjan nimikin, Ranta, oletan.

Epäoleellisuuksista muodottomiksi paisuneet virkkeet jyräävät alleen tarinan lisäksi ihmiset. Kirjan tunnelma on voimakas ja painostava, mutta uskon että siihen olisi päästy hieman suppeammallakin ilmaisulla. Ehkä siten olisi jäänyt tilaa kirjan henkilöille, jotka tosiaan jäävät melko ontoiksi, kuin hämäriksi hahmoiksi kaiken nielevässä sumussa. Ne vain seisovat paikallaan, tuijottavat hiljaa etäisyydestä, mutta pysyvät lukijalle tyhjinä.

Toisteisuutta on niin paljon, että se pisti silmään. Pelkästään yhdellä sivulla on kuvailtu kuuraa (ja kuutakin) peräti kolme kertaa.

S. 212

Taivas oli tähtikirkas, kukkulan takana kohosi valkonaamainen kuu, niityllä kimalsi kuura.

Kuu heitti pitkiä varjoja. Kivi kohosi tornina. Varjoissa ja teurastuspellon kristallia hohtavassa kuurassa liikkuivat henget...

Seamus nojautui kivipaatta vasten. Niitty lepäsi kuuran kehräämässä kristallissa.

Runsaat epäoleellisuuksia pursuavat virkkeet tekevät Rannasta raskassoutuisen ja kompuroivan.

Tyllihameisen toimistotytön Trinity Collegessa rahataloutta opiskeleva amerikkalainen poikaystävä julisti, että... s. 10

Nyt on liikaa, aivan liikaa yksityiskohtia kielenkäytössä kautta kirjan. Tuuri selkeästi osaa kirjoittaa, ja kauniisti kirjoittaakin. Osa kuvauksista on hyvinkin raikkaita ja tuoreita. Mielestäni tehokeinoina onnistuneita, mutta koko kirjan kattavina rasittavia ja uuvuttavia.

Ihan harmittaa, koska tässä kirjassa olisi kaikki ainekset olla todella koskettava ja vetävä. Mielenkiintoisia teemoja on paljon, mutta valitettavasti kirjasta jäi lähinnä ärsyttävä ja hämmentynyt jälkimaku.

Suosittelisinkin tätä kirjaa heille, jotka pitävät tyylitellystä ja runsaasta kielestä, vanhoista myyteistä ja mystiikasta, sekä voimakkaasta miljöökuvauksesta.

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden Hanna Tuurin romaaneja lukeneiden mietteitä Tuurin kirjoista. Onko tällainen runsaus hänen tyylinsä vai onkohan kyseessä kokeilu? Itse en ole muita Tuurin kirjoja lukenut, mutta voisin kyllä kuvitella lukevani, jos ne eivät ole näin "rönsyjä". Tarinankerronan taitoa Tuurilla nimittäin on, aiheitakin varmasti.

8 kommenttia:

  1. En ole lukenut Hanna Tuurin kaunokirjallisia teoksia, että sikäli olen huono vastaamaan tähän – mutta ne elämäkerralliset kirjat, jotka olen Tuurilta lukenut, eivät mielestäni/muistaakseni olleet rönsyäviä, hengästyttäviä tai täyteenahdettuja, vaan pikemminkin kauniilla tavalla yksinkertaisia ja jotenkin seesteisiä. Olen siis lukenut pari Tuurin elämästä Irlannissa kertovaa kirjaa, Irlantilainen aamiainen ja Vihreän saaren puutarhoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaiset kokemukset Tuurin kirjoista kelpaavat. :) En muistanut, että hänhän on tosiaan kirjoittanut muutakin kuin (fiktiivisiä) romaaneja. Minulle voisi ehkä sitten sopia paremmin nuo mainitsemasi elämäkerralliset kirjat. Kuvauksesi perusteella kuulostavat hyvältä ja tosiaan aika erilaiselta kuin tämä Ranta. :)

      Poista
  2. Sun lukukokemuksesi ja huomiosi kuulostaa tosi tutuilta. Samoja asioita pohdin ja samoissa jutuissa kompuroin. Aineksia oli mutta niitä oli annosteltu kummallisesti. Liikaa noita korulauseita ja adjektiiveja, liian vähän sisältöä henkilöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän toisaalla hieman keskustelimmekin tästä kirjasta ja samoihin asioihin tosiaan kiinnitimme huomiota. Minua oikeasti harmittaa tämän kirjan tyyli, koska uskon että olisin pitänyt kirjasta hieman toisenlaisessa muodossa, jossa painotetaan eri asioita. Vaan ehkä joku toinen osaa nauttia ja saa enemmän irti tällaisesta kerronnasta. :)

      Poista
  3. Hyvät lainaukset muru, ja kiinnostava aihe, mutta... Mahtaisko olla mun juttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt pistit pahan! Tämä on oikeastaan sellainen romaani, josta on todella vaikea sanoa tykkäisikö joku siitä vai ei. Vaikka tunnen sinun lukumakusi aika hyvin, niin enpä osaa silti sanoa, miten tämä sinuun uppoaisi. Pitää melkein itse kokeilla. Jos sinulla kirja on tai se osuu eteesi, niin anna sille mahdollisuus. Kielellisestihän tämä on taiten kirjoitettu :)

      Poista
  4. Tämä sopi minulle kuin valettu ja iski heti irlantilainen kaukokaipuu. Hanna Tuuri on taitava kirjoittaja ja kirjoittaa minulle sopivaa tekstiä ja juuri niitä irlantilaisia tarinoita ja vanhoja saagoja sinne sekaan, suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti hän on taitava kirjoittaja ja kenties joskus kokeilen hänen muita romaanejaan. Luulen, että ne sopisivat tosiaan paremmin minulle kuin tämä. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.