torstai 20. kesäkuuta 2013

Sementtipuutarha

Ian McEwan: The Cement Garden
Vintage 2006
S. 138

Tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran Briteissä jo vuonna 1978 (kustantajana tuolloin Jonathan Cape). Vintagelle julkaisu siirtyi vuonna 1997 ja kirjasta on otettu useita painoksia sen jälkeen.

Vaikka ajankuvaus ei ole kirjassa mikään teema, on kuitenkin hyvä pitää se mielessä. Moni asia oli tuolloin paljon yksinkertaisempaa ja järjestäytymättömämpää.

Nykyään voisi olla hankalaa kuolla ja jättää lapsiparvi omilleen ilman, että siihen joku tajuaisi puuttua. Kirjoissahan tietenkin kaikki on mahdollista, mutta eipä siitä nyt sen enempää.

En aio puuttua kirjan juoneen sen enempää kuin mainitsemalla, että juuri yllä mainitulla tavalla käy tässä kirjassa: neljä sisarusta jäävät orvoiksi heidän vanhempiensa menehtyessä. Sisarukset jäävät asumaan kotitaloonsa kuin mitään ei olisi tapahtunut - tai siltä se näyttää päällepäin.

Kirjan kertoja on Jack, sisaruksista toiseksi vanhin. Jack on neljätoista ja murrosikä koputtelee ovella. Holtittomat siemensyöksyt jättävät läikkiä lakanoihin ja kylpyhuoneeseen. Oma vehje kiinnostaa muutenkin, ja etenkin masturboiminen. Ihan normaalia teini-ikää siis.

Siihen se normaalius sitten taisi päättyäkin. Lukija pääsee Jackin ajatuksiin, mutta ei täysin perille niistä. Jack on ristiriitainen, hiljainenkin ja luonnollisesti varsin subjektiivinen kertoja. En oikeastaan saanut selvää hänestä, mutta kovin hukassa tuntui olevan Jack itsekin. Nukkuminen maittoi, koska ei ollut oikeastaan mitään syytä herätäkään.

Sisarukset näkevät hänet (Jackin) eri tavalla. Etenkään nuorempi sisar, Sue, ei anna kovin imartelevaa kuvaa siivottomasta Jackista. Vanhin sisar, Julie, tuntuu olevan "perheen" koossa pitävä voima ja auktoriteetti. Ihan kaikki ei tosin hänen(kään) päässään ole kohdillaan. Silti sisarusten suhde on tiivis ja läpäisemätön.

En löytänyt tästä kirjasta oikeastaan yhtään tolkun ihmistä. Paitsi ehkä edesmennyt äiti. Ja isä, jolla tosin oli puutarhaan liittyviä "pakkomielteitä". Sisaruksista Sue lienee tervejärkisin.

Minulle tämä kirja näyttäytyi ennen kaikkea tunnelmakirjana. En päässyt yhdenkään henkilön sisälle kunnolla: kaikki tässä kirjassa oli vähän epämääräistä, haahuilevaa (luulen, että se on tarkoituskin?). En tarkoita, että kirja olisi sekava, sillä sitä se ei ole. Mutta juonta tärkeämpi on tosiaan ajoittain painostavakin tunnelma - kuin kesähelteellä seisova ilma. Sellainen paahde, että ilma väreilee, mutta mikään ei liiku.

Kirjan hiljaisen tunnelman rikkovat vain ajoittainen kikatus ja parku. Jotain ehkä kertoo se, että voisin helposti kuvitella tämän kirjan mykkäelokuvana. Voin kuulla äänettömän naurun suun eteen painetun kämmenen takaa.

Hyvin erilainen kirja siis, mutta hyvällä (ja kuvottavallakin) tavalla. Liian raskaaksi en tätä kokenut ajoittaisesta painostavuudestaan huolimatta. Mikäli se ei jo käynyt ilmi, niin sanonpa vielä suoraan: pidin kovasti tästä kirjasta. Oli ns. minun pala kakkua ja kuppi teetä ja mitä vielä.

The Cement Garden on käännetty suomeksi nimellä Sementtipuutarha. Kirjan on lukenut ja siitä blogannut ainakin Zephyr (Kirjanurkkaus), Leena Lumi ja Paula (Luen ja kirjoitan).

~~~

Olen aiemmin lukenut Ian McEwanilta vain Sovituksen, josta muistaakseni pidin (valitettavasti en löydä siitä blogimerkintää: en välttämättä silloin ollut kovin aktiivinen vanhassa kirjablogissani). McEwan on toki hyvinkin tuttu nimi minulle, vaikken ole hänen kirjojaan tämän enempää toistaiseksi lukenut. Aion kyllä lukea.

Osallistun tällä kirjalla Kiinteistöhaasteeseen.

24 kommenttia:

  1. Miekin ihan pidin tämän kirjan visvaisen kieroutuneesta tunnelmasta. Pitäisi lukeakin kirjailijalta taas jotakin lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Visvaisen kieroutunut tunnelma!" Paremmin ei voisi tätä kirjaa kuvata :DD

      Poista
    2. Hanna, lue Vieraan turva, vai olitko sen jo lukenut, en muista...Se on tätä paljon, paljon kovempi - ainakin minulle.

      Poista
    3. Vieraan turva, etäisesti tuttu nimi. Tuntuu, että minun on se pakko lukea :D

      Poista
    4. Joo, hankin sen Leena, kun viimeksi neuvoit kirjan lukemaan, vielä en ole ehtinyt lukea.

      Poista
  2. Minä taas en pitänyt tästä. En ole lukenut muuta McEwanilta, ehkä pitäisi yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, ettei tämä kaikkiin kolahda. Luulen, että tämä saattaa olla jälleen sellainen kirja, josta joko pitää tai ei.

      Poista
  3. Tuosta kirjasta luin aamulehdessä... Stonehengessä käynyt pari kertaa, noin 40 vuoden välein, ihan ok vaikka mieluimmin olisin piipahtanut Jane Austenin puutarhassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 40 vuotta on ihan sopiva väli käydä siellä (jos on pakko käydä, hih) :D Minun Stonehenge-neitsyys meni tosiaan vasta toukokuussa eikä kyllä haittaisi ollenkaan, vaikkei olisi mennyt ;))

      Jane Austenin puutarha kuulostaa huomattavasti houkuttelevammalta!

      Poista
  4. Minäkin pidin tästä kirjasta ja paljon. Yolkun ihmiset ikävystyttyävät minua;) Tämä kirja on ainoa, jonka esittelystä eräs lukijani minulle loukkaantui, kun oli sen lukenut...Enhän minä voi vastata siitä, miten ihmiset kokevat kirjailijan tekstiä. Minusta tässä ei ollut kuvottavaa ellei sitä yhtä eritettä lasketa lukuun ja se mitä tapahtui, on maailmassa tapahtunut niin monasti, että sitäkään ei oikein enää ole uutta moralisoida. Siis kertakaikkiaan hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa erikoista, että joku loukkaantuu kirja-arviosta. Tai no, kirjailija toki voisi vetää hernemaissit nenäänsä, mutta että lukija! Kukinhan kokee tavallaan ja toisen roska on toisen aarre jne.

      En tiedä, mihin eritteeseen viittaat. Minä en näe kuvotusta ja moralisointia samana asiana: ei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

      Minua etoi sukurutsa, vaikka tokihan kautta aikain on naitettu samaa sukua olevia. Eräässä seuraamassani tv-sarjassakin sisar ja veli ovat (tai olivat) rakastavaisia. Se nyt vain on minusta jokseenkin etovaa, kuvottavaa (mutta ei aihe moralisoinnille). Mutta ei se kirjan hyvyyttä poistanut. Minähän olen rankkojen aiheiden "rakastaja". ;)

      Poista
  5. Hyvä arvio! En ole lukenut vielä tätä, mutta aikeita on. McEwanista on kehkeytymässä minulle jonkinlainen suosikki. Minullekin tuli kuvauksesi perusteella tästä mieleen Vieraan turva. Siinäkin on sellainen helteisen painostava tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Itse en ole Vieraan turvaa lukenut, mutta kiinnostuin siitä nyt kovasti, kun se on useaan kertaan mainittu täälläkin kommenteissa. Täytynee hankkia se pikimmiten. Jokin tällaisessa vinksahtaneessa "pysähtyneisyydessä" kiehtoo.

      Poista
  6. Luin kirjoituksesi vähän vilkuillen kun kirja odottaa lukemistaan hyllyssä. Minulla on vähän sellainen olo, että saattaisin pitää tästä kovastikin. Tai sitten en ;) Pitäisi ottaa jo selvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kommenttisi oli mennyt spammilootaan, törkeää! Onneksi minulle tulee ilmoitus kommenteista, niin eivät sentään katoa kokonaan.

      Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä kirjaa. Itse kiinnostuin tämän myötä vielä enemmän McEwanista ja ehkä erityisesti hänen lyhytromaaneistaan.

      Poista
  7. Voisin lukea kirjan ihan vain nimen perusteella! Sementtipuutarha, kiehtovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sementillä on keskeinen merkitys tässä kirjassa, suosittelen!

      Poista
  8. Minun pitää lukea tämä, kiitti vinkistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja nimi on mainio, ajattelin oikeasti sementistä tehtyjä juttuja...

      Poista
    2. Sementtiä voi käyttää monenlaiseen, se käy kirjassakin ilmi... :) Suosittelen tosiaan tätä!

      Poista
  9. Vaikuttaa hurjalta. Painostava tunnelma ja keskenään jätetyt penskat - tästä ei voi seurata hyvää. En ole satavarma kirjailijasta, edustaako hän juuri mulle ominta tyyliä (pari romskua jäänyt kesken), mutta katsotaan josko tätä kokeilisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lyhyt, joten voisit pitääkin. Ja vaikka kirja on melko "hiljainen", se jotenkin koukuttaa. Minun piti lukea "vielä yksi luku" monta kertaa ja sitten kirja loppuikin :D

      Poista
  10. Hyvä huomio tunnelmasta! Painostava ja ahdistava, mutta koukuttava. Tämä oli ainakin minulle hieno lukukokemus ja aion jatkaa tutustumista McEwaniin. Uumoilin lukiessani muuten, että myös sinä tykkäät tästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti koukuttava, vaikka sitä koukuttavuutta ei oikein voi edes selittää. Minulla oli tämä kirja maannut kasassa jo jonkin aikaa ja se muistuikin mieleeni juuri sinulta, kun mainitsit sen lukevasi. Minäkin aion jatkaa McEwaniin tutustumista. Joku muukin hänen kirjansa minulla onkin jo hyllyssä (en muista nimeä, mutta se on niinikään ohkainen kirja).

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.