keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kaikki, mitä jätin kertomatta

Celesten Ng:n romaani Everything I Never Told You (suomennettu nimellä Olisi jotain kerrottavaa) on jälleen eräs romaani, joka on lojunut hyllyssäni pienen ikuisuuden. Kun kirjasta nyt hiljattain alkoi ilmestyä useita bloggauksia, innostuin itsekin sen siinä imussa ottamaan lukuun.



Toukokuu 1977, viisitoistavuotias Lydia ei saavu aamiaiselle eikä hän ole huoneessaan. Lydia ei enää koskaan nuku vuoteessaan eikä syö aamiaista, koska hän on kuollut.

Lydian kuolema rikkoo kiinalaisamerikkalaisen perheen näennäisen seesteisyyden vanhempien yrittäessä kumpainenkin tavallaan käsitellä kuolemaa.

Marilyn, joka on upottanut kaikki toteutumattomat unelmansa Lydiaan, ei saata uskoa, että hänen rakas lapsensa on kuollut - ei varsinkaan siten, miten poliisit asian näkevät. Marilyn luulee tuntevansa tyttärensä, mutta luulo ja tieto harvemmin ovat synonyymejä toisilleen.

Perheen isä, James, järkyttyy yhtä lailla mutta hänen surunsa – ja luulonsa – ovat toisenlaisia. Marilynin lailla myös James on istuttanut suuret toiveensa Lydiaan. Kiltti ja ahkera Lydia tuntuu olevan perheen keskus, jonka ympärillä kaikki pyörii. Jopa siinä määrin, että perheen muut lapset jäävät varjoon. Näkymättömiksi.

Nathan on sisaruksista vanhin. Häneen ei kohdistu juuri minkäänlaisia paineita, paitsi näkymättömyyden samettinen verho. Nathan on ahkera ja ahkeruus palkitaan: hän saa opiskelupaikan Harvardista. Se on hienoa asia, mutta vanhempien ilo on melko laimeaa saavutukseen nähden.

Ja sitten nuorin, Hannah. Hän on kuin mollamaija: nukke, jota ei nähdä ja jolla ei sen kummemmin ole merkitystä. On oikeastaan järkyttävää, miten turha Hannah on. Hänellä on merkitystä kenties vain sisaruksilleen, mutta vanhempiensa silmissä hän on Nathanin lailla näkymätön.

Vanhempien suuret odotukset ja täyttymättömät unelmat kohdistunevat Lydiaan, sillä hän ei näytä niin kiinalaiselta kuin isänsä, joka on ikänsä kokenut ulkopuolisuutta. Siksi James niin kovasti haluaa Lydian olevan suosittu ja samanlainen kuin muutkin. Jamesin suurin pelko on, ettei Lydia istu joukkoon.

James ei tiedä, että hänen suurin pelkonsa on totta. Ei tiedä, koska Lydia suojelee isäänsä tuolta tiedolta. On väsyttävää elää toisten odotusten mukaisesti. On väsyttävää, kun ei saa varttua ja kasvaa omaksi itsekseen, omanlaisekseen persoonaksi.

Kirjan tunnelma on ajoittain klaustrofobinen niin kuin voi ohiolaisessa pikkukaupungissa eläminen olla.  Siihen kun heittää päälle vielä “muukalaisuuden” ja Lydian kohdalla etukäteen suunnitellut unelmat, niin melko ahdasta on. On surullinen ajatus, että vasta kuolema tekee näkyväksi.

Everything I Never Told You on kauniisti kirjoitettu ja kuvattu, se soljuu ja polveilee eteenpäin ripotellen polulle paljastuksia sinne ja tänne, kunnes lopulta kaikki on nähtävillä. Näkyvää.


Kirjan tiedot:

Celeste Ng: Everything I Never Told You
Penguin Press 2014
s. 292
suomennettu nimellä Olisi jotain kerrottavaa

~~~

Kirjasta on blogannut mm. Leena Lumi, Kirjojen kuisketta, Kirja vieköön ja Kirjan jos toisenkin.

14 kommenttia:

  1. Tämä oli minustakin hieno kirja. Kuuntelin heti perään Ng:n Tulenarkoja asioita, virhe. Liian samantyyppinen kerronta enkä jaksanut siitä enää innostua. Mielelläni luen häneltä lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei tuo Tulenarkoja asioita oikein kiinnosta. Jokin siinä latisti innotukseni taannoin, luin jonkin jutun tmv. ja sen perusteella tulin siihen tulokseen, että skippaan kys. opuksen. Toki pidätän oikeuden muuttaa mieltäni :D

      Poista
  2. Luin ensin Tulenarkoja asioita ja pidin siitä kovasti. Olisi jotain kerrottavaa ei sitten oikein imaissut mukaansa, ennen kuin lopussa. Kirjassa kaiveltiin toiseutta ja jopa muukalaisvihaa aika antaumuksella. Myös lapseen kohdistuvista odotuksista ja painostuksista oli kamalaa lukea. Tuli kyllä mieleen oma isä, joka vuoroon haukkui isoon ääneen, jos ei mennyt hyvin, vuoroin kannusti ja houkutteli opiskelemaan sitä mitä hän halusi minun opiskelevan. Aika monet riidat siitä saatiin aikaiseksi. Veljieni kohdalla ei ollut samaa ongelmaa. Itsekin olen toinen lapsi, joten aika paljon oli samaistumista Lydian elämään. Tämä perhe oli vahvasti sisäänpäinkääntynyt, eristynyt ja traumatisoitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas imaistuin tähän mukaan heti alussa. Ei ole varmasti ollut helppoa olla erilainen jossain ohiolaisessa tuppukylässä 70-luvulla, kun ei se ole helppoa tänäkään päivänä.

      Poista
  3. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Minusta tämä oli ihan huippu! Ajattelin, että ehdotan tätä lukupiirikirjaksi. Tulenarkoja asioita on vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todellakin hyytävän hyvä, vaikkakin hyvin traaginen.

      Poista
  4. Tämä kirja on kuulostanut todella kiinnostavalta, joten lukusuunnitelmissa on. Rankkoja aiheita kyllä, kuten tuokin, että pitäisi toteuttaa vanhempiensa odotuksia ja unelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voin kyllä suositella. Vaikka kirjassa on rankkoja teemoja, niin tässä käsittely on mielestäni kuitenkin sellainen, ettei se murskaa alleen. Tietty riippuu lukijasta, miten asiat kokee.

      Poista
  5. Luin englanninkielisenä tämän muutama vuosi sitten, ja tykkäsin todella paljon. Olinkin ilahtunut, kun huomasin, että Ng:n teoksia alettiin suomentaa. Tulenarkoja asioita ei vedonnut kuitenkaan niin paljon kuin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taida tuota Tulenarkoja asioita edes lukea. Se ei ole koskaan herättänyt minussa kiinnostusta ja sitten luin jonkin arvion tai muun jutun kys. kirjasta ja intuitioni ilmoitti, että ei kannata lukea :D

      Poista
  6. Hmm, sait minut varovaisesti kiinnostumaan tästä! Olin jo päättänyt, etten kirjaa lue, sillä Ng'n Tulenarkoja asioita oli yksi kehnoimmista lukuvalinnoista, joka viime vuonna lukemistooni päätyi. Mutta ehkä tälle voisikin antaa mahdollisuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kelpuuttanut Tulenarkoja asioita edes lukulistalleni, vaikka siitä täällä pöhistiin melko lailla sen ilmestyttyä. Taisi olla oikea päätös. Tämä NG:n vanhempi kirja sen sijaan oli roikkunut jo hyvän aikaa lukulistallani ja kyllä kannatti lukea. Olisi kiinnostavaa lukea sinun mielipiteesi tästä!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.