Hae tästä blogista

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kepistä porkkanaan


On vaikeaa asettua takaisin uomiinsa, kun on ollut niin paljon poissa (ensin kuutisen viikkoa Suomessa, pari päivää kotona ja sitten parisen viikkoa reisussa). Keho on jäänyt liikkeeseen ja mieli vaeltelee vielä lähempänä taivasta eikä missään.


Miten autuas on olo, kun ei ajattele seuraavaa askelta pidemmälle. Seuraava askel on tärkeä, sillä lipsumiseen ei välttämättä ole varaa, ellei halua aloittaa alusta - alhaalta.


Keho ja mieli sulautuvat yhteen tavalla, jota harvemmin kokee. Itse koen sellaista lähinnä urheillessa ja nimenomaan luonnossa - en missään hikisissä saleissa Justin Bieberin määkiessä taustalla.


Nämä hieman vajaat pari viikkoa sujui sutjakkaasti Walesissa patikoiden. Patikat ovat matkoja itseen, oman kehon tunnusteluun ja haastamiseen.


Minulla on tapana jokaisen patikan jälkeen kiittää kehoani. Olen lähes ikäni inhonnut kroppaani, pitänyt sitä tehottomana (!) ja milloin mistäkin rumana.


On ollut pitkä matka oppia arvostamaan kehoani/itseäni, rakastumaan siihen. En tarkoita mitään narsistista rakkautta, vaan tervettä kunnioitusta, jota kohdistan muihinkin. Miksen siis olisi armollisempi itsellenikin.


Ja kyllähän tällä ruholla ihmeitä tekee, kun sitä kohtelee hyvin. Olen viskannut kepin kuiluun ja kaivanut porkkanat maasta. Minä en tarvitse keppiä - en voi sietää sitä silmissäni.

~~~

Kuvituksena pokkarilla ottamani kuvia tältä reissulta. Vaelluksia tein muun muassa Brecon Beaconsissa, Snowdoniassa ja Pembrokeshiressa.

16 kommenttia:

  1. Patikoidessa tulee varmaan euforinen olo, ei pelkästään noiden huikeiden maisemien takia, vaan sen suhteen, että elää täysin hetkessä, ei ajattele muuta kuin sitä seuraavaa jalansijaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, nimenomaan euforinen! Ja ihan mahtavaa, kun pää tyhjenee totaalisesti kaikesta (tuppaa tavallisesti olemaan liikaa tavaraa kuleksimassa päässä). <3

      Poista
  2. Hienoviritteinen ja tasapainoinen postaus, jossa kuvat ja teksti synkrossa; kiitos minimatkasta Walesiin! Vaeltaessa kaikki oleellinen on samanaikaisesti läsnä eikä niin mitään puutu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka. :)) Patikoinnissa yhdistyy minulle kaksi erittäin tärkeää asiaa: liikunta ja luonto. <3

      Poista
  3. "Keho ja mieli sulautuvat", tosiaankin! Luonnossa liikkuessa unohtuu kaikki se turha, mitä keholta muualla vaatii ja pystyy nauttimaan ihan vaan kulkemisesta. Kävin Brecon Beaconsissa pariin otteeseen Cardiffissa vaihto-opiskellessa. Loputtoman vihreissä maisemissa on jotain maagista (ehkä se on vain tuo sumu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nellu, me yövyimme pari yötä Cardiffissa reissun aluksi. En ollut aiemmin käynyt Cardiffissa, mutta muualla Walesissa kylläkin. Nyt halusin myös nähdä Walesin pääkaupungin "samaan hintaan". :)

      Brecon Beaconsissa on paljon upeita traileja - olen käynyt siellä ennenkin patikoimassa!

      Poista
  4. Upea, tunnelmallinen, lyyrinen postaus! Synnytit kehossani patikkakuumeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maisku! Suosittelen patikointia ihan kaikille: Suomessakin on paljon paikkoja, jossa voi testata mitä mieltä siitä on. Rohkeati vain reppu selkään ja luontoon. ;)

      Poista
  5. Miten pitkiä vaelluksia teit?
    Olen vaeltanut vain Suomessa, kansallispuistoissa ja Kuhmossa suoreittejä, mutta matkat ovat olleet minulla lyhyitä. Lonkan keinonivelleikkauksen jälkeen alle 10 kilometriä riittää.
    Lokakuun lopussa - marraskuussa olisi tarkoitus patikoida miehen kanssa yhdessä Espanjassa. Olen katsellut reittejä opaskirjasta.

    Mahtavia kuvia, kuten sinulla aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, patikoin mieluiten lähinnä vuorilla, joissa oleellisempaa on kilsojen/mailien sijasta patikointiin kuluva aika. On eri asia kulkea helpossa ja suht. tasaisessa maastossa kymmenen kilsaa kuin esim. vuoristossa, joissa polut ovat mitä ovat (joskus pelkkiä kivikasoja ja mättäitä) ja nousut hyvinkin pitkiä ja jyrkkiä.

      Esimerkiksi Cardiffista tehtiin "tasamaan" patikka (Taff trail nimeltään, mukailee Taff-joen vierusta) Pontypriddiin: matkaa kertyi noin 25 kilometriä. Maasto oli tosi helppoa, lähinnä sekä hiekka- että päällystettyä tietä. Takaisin tulimme junalla.

      Vuorilla harvemmin pääsee samoihin kilsoihin, koska maasto voi olla ajoittain hyvinkin vaikeaa ja hidaskulkuista - ja todella jyrkkää eli lähinnä puoliksi kiipeilyä. Vuoristopaitkoiden matkat vaihtelevat 8-16 kilsan välillä ja se kahdeksan kilsaa voi kestää kauemmin kuin se 16 jne. :D

      Mietin, että voisin tehdä patikoinnista erillisen postauksen, jos jaksan. Minua kyllä kiinnostaisi sitten kuulla teidän patikasta Espanjassa! Millaisissa maastoissa te tykkäätte patikoida?

      Poista
    2. Saa nähdä, mihin pystymme. Miehellä on jalkavaivoja, joten niiden mukaan mennään.

      Ostin viimeksi Aurinkorannikolla käydessä opaskirjan Costa del Sol Walks, jossa on opastetu 34 reittiä, helppoja ja vaikeita. Osa on vuoristossa. Kuvat ovat niin kauniita, että houkuttaa kovasti kokea edes pari noista reiteistä. Vuoria, laaksoja, metsiä, niittyjä, jokia, meren rantaa, pikkukyliä. Helpoimmat kulkevat pitkin hyvin tallattuja polkuja, jopa teitä, ja hankalimmat juuri tuollaista kuvaamaasi jyrkkää vuoren seinää.

      Asumme Benalmadenassa Malagan lähellä. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

      Poista
    3. Marjatta, kehoa täytyy kuunnella. Onneksi lenkit voi (ja pitääkin) valita oman jaksamisen ja voinnin mukaan. Kaikki patikointi on hyvästä ja tekee hyvää, jos minulta kysytään. :)

      Kuulostaa hyvältä kirjalta! Meillä on yksi reittikirja Briteistä, mutta pääosin katsotaan reitit nykyään netistä. Kohta on Brittilä koluttu melko perusteellisesti (Skotlantia lukuun ottamatta, mutta siellä sataa aina :D ), niin pitää ehkä mennä Irlantiin. ;)

      Lokakuun loppu taitaa olla hyvää patikointiaikaa Espajassa, kun ei ole liian kuuma. Kuumuus ja kosteus vie voimia melko tavalla.

      Poista
  6. Voi itku mitä ihania maisemia. Tulee ikävä Britteihin, jossa olen käynyt melkein joka vuosi monen vuoden ajan, mutta tänä vuonna reissutraditioon tuli paussi. Nyt taas tekisi mieli lähteä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, kamalaa kun traditiosi katkesi! Minulta katkesi vuotuinen jenkkitraditio, mutta se jatkunee taas ensi vuonna. Toivottavasti sinullakin!

      Poista
  7. Luonto & liikunta = ylittämätön yhdistelmä! Ja jottei aina jää silkan ajatuksen varaan: kiitokset vinkeistä "Murphyn laki Juhlapainos" ja nyt luvun alla nautiskelemastani "Kyynikon kultaisesta kirjasta", jotka istuvat täydellisesti vallitsevaan mielentilaan. "Ei ole surullisempaa näkyä kuin nuori pessimisti, paitsi vanha optimisti":)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kyllä. Luonto ja liikunta yhdessä hoitavat sekä mieltä että kehoa näin kliseisesti sanottuna. :D

      Ja kiitos, kun kiittelit vinkeistä! On oikeasti ilo kuulla, jos joku löytää jotain luettavaa blogistani. Mahtavia kirjoja kyllä nuo!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.