keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Vaitiolo

Nyt on kyseessä on sen verran tunnettu klassikko, jonka pohjalta Martin Scorsese on vääntänyt elokuvankin (jota en ole katsonut, oletko sinä?), että oletan monen tästä kirjasta kuulleen. Kyseessä on



Shusaku Endo: Silence
alkuper. Chinmoku 1966
englannistanut William Johnston 1969
oma painokseni: Picador 2016
s. 267
suom. Vaitiolo

Miksi Shusaku Endo kirjoittaa kristinuskosta? Koska hän oli itse kristitty, kirjan nähdään heijastelevan hänen omia ulkopuolisuuden tuntemuksiaan. Kuitenkin uskonnon voi halutessaan nähdä olevan vain eräs aspekti monien muiden joukossa.

Lähetyssaarnaajat levittävät kristinuskoa Japaniin, mutta Japanin valtaapitävät eivät toivota heitä eikä kristinuskoa tervetulleeksi. Buddhalaisuutta pidetään ainoana oikeana uskontona. Kristittyjä vainotaan ja yritetään saada luopumaan uskostaan. Kirja sijoittuu 1600-luvulle.

Kirjan keskiössä on portugalilainen jesuiittapappi Sebastian Rodrigues, joka lähtee Japaniin kahden muun papin kanssa. Hänellä on oikeastaan kaksi missiota: auttaa japanilaisia vainottuja kristittyjä ja selvittää entisen mentorinsa Ferreiran kohtalo. Huhujen mukaan Ferreira on käännytetty, hylännyt uskonsa. Ajatus tuntuu Rodriguesista mahdottomalta.

Kirjaa voi lukea monesta eri näkökulmasta riippuen omista intresseistä. Olen agnostikko, mutta en varsinaisesti allerginen uskonnoille, vaikka pääasiassa en ole niistä kiinnostunut ja valitsen erityisen tarkasti kirjat, joissa uskontoa on mukana. Uskonnollisuus ainoana näkökulmana tai muuten keskeisenä tekijänä ei innosta.

Silence on kuitenkin enemmän kuin uskonto tai kertomus uskosta. Kirjan voi lukea muun muassa historiallisena romaanina, rakkauskertomuksena (kohteella ei sinänsä ole väliä), moraalisena mietintänä. Itse keskityin lukiessa erityisesti vapauteen pyrkiä elämään omannäköinen elämä. Oman tien kulkeminen: miltä tuntuu kun se estetään ja pakotetaan toisenlaiseen muottiin. Miltä tuntuu, kun kaikki mihin uskot ja pidät hyvänä, halutaan romuttaa?

This was a frightening fancy. If he (God) does not exist, how absurd the whole thing becomes. What an absurd drama become the lives of Mikichi and Ichizo, bound to the stake and washed by the waves.

Voiko ihmisen uskon (käytän nyt sanaa usko väljästi ja se voi merkitä ihan vain vaikka maailmankuvaa tai muuta näkemystä) täysin romuttaa? Pyyhkäistä pois ja kylvää uusi tilalle? Sellainen aiheuttaa pahimmillaan identiteettikriisin. Ihminen voi alistua, näennäisesti luopua uskostaan ja vaikka kaikesta aiemmin oppimastaan. Mutta unohtaa ei voi.

Japani näyttäytyy kirjassa sisäsiittoisena (mitä se tietenkin olikin ja on tietyllä tasolla edelleen) maana, jonka maaperään eivät länsimaiset opit ja tavat voi juurtua. Eivät tietenkään, koska ne pyritään kitkemään alkuunsa. Kristinuskoa Endo käsittelee hellemmin, ainoastaan sivulauseessa ikään kuin hiljaa huomauttaa etteivät kaikki lähetyssaarnaajat suinkaan olleet mitään pyhimyksiä (no pun.in.), vaan oli niitäkin jotka vieroksuivat japanilaisia tapoja ja kulttuuria, pitivät kaikkea japanilaista naurettavana.

Rodriguesin suhdetta Jumalaan voi pitää rakkauskertomuksena ja se on minusta uskomattoman kaunis ja kivulias. Koko kirja itsessään on kiehtovan kaunis ja melankolinen ja ihmeekseni hyvin koukuttava. En olisi uskonut, miten paljon Silence onnistuu koskettamaan. Ei varmastikaan niistä syistä kuin kenties joitakin toisia, mutta muista syistä joita en tässä aio avata. Sillä kuten jo mainitsin, kirjaa voi lukea ja tulkita erilaisista kulmista.

Jos antaisin kirjoille tähtiä, antaisin tälle viisi.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta! Joskus olen tosiaan miettinyt tämän lukemista, mutta olin jo unohtanut koko kirjan. Elokuvaakaan en ole nähnyt. Onneksi tämä ei näköjään ole kovin paksu, joten saattaisin jopa suoriutua lukemisesta 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tätä kokeilemaan! Minulle tuoli yllätyksenä itsellenikin, miten kovasti kirjaan kiinnyin.

      Scorsesen elokuvasta katsoin trailerin. En tiedä haluanko elokuvaa katsoa ainakaan toistaiseksi. Kenties haluan säilyttää omat mielikuvani ja tulkintani ainakin nyt.

      Poista
  2. Elokuvasta en liiemmin pitänyt, mutta kirja on ollut jo pitkään lukulistallani, laitan sen siis taas korvan taakse! Aihe on mielenkiintoinen ja Endo huikea kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, etten itsekään aio tuota elokuvaversiota ainakaan ihan heti katsoa (mikä tarkoittaa minun maailmassani, etten välttis katso ikinä, heh).

      Mutta tuo kirja, ah! Ihmettelen yhä, miten se saattoi niin tempaista minut mennessään. En ole muuta Endolta lukenut, mutta hyllyssäni lojuu vielä Deep River. Siihen tarttunen sitten, kun olen tätä sulatellut aikani. Ja muukin Endon tuotanto kiinnostaa!

      Poista
  3. Minä en tästä mitään tiennyt, mutta nyt olen sitä mieltä, että tämähän pitää ehdottomasti lukea. Minun ei varmaan pitäisi lukea sinun blogiasi, kun aina saan niin kiinnostavia vinkkejä, viime aikoina etenkin Aasian suunnasta ja en tiedä, mihin väliin mahduttaisin kaikki nämä huikeat kirjat. Kiitos tästä esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Endon Vaitiolo voisi olla hyvä lukupiirikirja: kirjassa on niin paljon tarttumapintaa ja sitä voi lähestyä monesta kulmasta, että varmaan saisi hyvää keskustelua aikaiseksi.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.