lauantai 16. marraskuuta 2019

Kirjaostoksia ja lukuraportointia


Kamalaa, olen “unohtanut” raportoida kuukausittaiset kirjaostokseni. Viimeisin raportti on syyskuulta eli lokakuu on jäänyt kokonaan välistä. Ostokirjanpitoni on muutenkin sekaisin, koska motivaatio moisen pitämiseen loppui salakavalasti. En ole paljon kirjoja kylläkään ostellut, tässä syyskuun lopusta ostot tähän päivään asti.


1. Toshikazu Kawaguchi: Before the Coffee Gets Cold (luettu, postaus täällä)

1. Ragnar Jónasson: Rupture

Kirjasarjan kolmas osa eli nyt voin jatkaa taas sarjan lukemista. Olen siis kaksi ensimmäistä lukenut ja kaksi viimeistä minulla on. Tämä Rupture on puuttunut välistä.

2. Zhou Haohui: Death Notice

Kiinalainen dekkari.

3. Hideo Yokoyama: Seventeen (Yokoyamalta olen aiemmin lukenut 64:n, postaukseen tästä)


KIRJASTOASIAA

Olen havainnut, että kirjastomme valikoima on viime aikoina parantunut huomattavasti ja olen lainaillut ahkerasti kaikenlaista. Niinkin ahkerasti, etten ehdi lukea omia kirjojani, kun kirjaston kirjat hyppivät koko ajan silmille. Lisäksi olen alkanut varailla kirjoja (kirjastosta) ja nehän pitää tietenkin erityisesti lukea ensitilassa. Tekisi mieleni koko ajan varailla lisää, mutta yritän hillitä itseäni.


KIRJA, JOSTA EN BLOGGAA

Tässä välissä myös kerron, että olen lukenut Sara Stridsbergin The Faculty of Dreamsin (suom. Unelmien tiedekunta), mutta en blogannut enkä aio blogata siitä. En yksinkertaisesti tiedä, mitä sanoa siitä. Pidin ja en pitänyt kirjasta. Minulle siitä muodostui sellainen kirja, että olen ihan tyytyväinen että sen luin, koska se oli kielellisesti ja rakenteellisesti mielenkiintoinen kokemus. Noin muuten sitten taas… Hmm, sirpalemaisuus jätti kylmäksi, hurmos ei yltänyt minuun asti.


KOUKUTTAVA SARJAKUVASARJA

Olen ihan nalkissa näihin Rivers of London -sarjakuviin. Kahdesta ensimmäisestä olen blogannutkin, lopuista tulossa postaukset jälleen kahden erissä.


6 kommenttia:

  1. En voi sanoa, että hurmaannuin Stridsbergin Unelmien tiedekunnasta, se oli raaka ja raju kirja. Samoilla mietteillä luin myös Rakkauden Antarktiksen, jossa synkkyys menee jo yli rajojen. Bloggaus tulossa!
    Kirjastosta on niin helppo varata Suomessa kirjoja netin kautta, mutta olen joutunut viime aikoina palauttamaan kirjoja, vaikka en ole lukenut niitä, sillä aika ei riitä kaikkiin kirjoihin. Yritän jättää joulukuun omille kirjoille :) Ja tammikuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes kokenut Unelmien tiedekuntaa järin raakana enkä edes saanut synkkyydestä kunnolla otetta paitsi ihan lopussa muutaman säkeen verran. Rajuutta siinä toki oli erityisesti omaleimaisen kielensä aniosta, mutta minut kirja jätti tunnetasolla melko kylmäksi.

      Samalla tavoin täälläkin voi varailla kirjoja netin kautta ja helppoa ja maksutonta tosiaan on. Olen aiemmin vain ollut "ujo" varailemaan, mutta sittemmin näyttää uhkaavasti lähtevän lapasesta :D

      Poista
  2. Onko tuo Seventeen yhtä massiivinen järkäle kuin 64? Olisin muuten voinut lukea 64:n, mutta reilusti ohuemmatkin kirjat jäävät minulta helposti kesken. Ehkä noin 350 sivua vielä menee, jos kirja on kiinnostava. Sitä paksumpia kirjoja luen vain harvoin.

    Minulla tuo kirjaston kirjojen nettivarailu lähtee jatkuvasti lapasesta. No, sitten sitä vain yrittää urakoida niitä kirjoja, mutta osan palautan lukematta, kun fiilikset tulevat ja menevät, ja lukufiiliskin ehtii mennä ohi joidenkin kirjojen kohdalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Seventeen yhtä järkäle kuin 64, mutta on siinäkin nelisensataa sivua. 64:n lukeminen oli aluksi raskasta todella suureksi paisuvan henkilö- ja nimikegallerian takia (aloin itse tehdä henkilölistaa lukemisen lomassa), tässä Seventeenissä on onneksi sekä henkilögalleria että organisaatiokaavio painettu valmiiksi. Ei tarvi itse tehdä :D

      Minultakin palautuu kirjastoon paljon kirjoja lukematta. Jos niistä ei ole varauksia, uusin ne yleensä useita kertoja mutta jos en sittenkään saa luetuksi, niin palautan suosiolla ja lainaan joskus toisten uudelleen. :D Varausten kanssa yritän olla maltillinen ja varmistaa että olisi juuri “oikeanlainen lukumielentila” käynnissä, mutta mieliala voi muuttua niin nopeasti… Jostain syystä varta vasten varatun teoksen palauttaminen lukematta tuntuu suorastaan syntiseltä, kun taas muiden kohdalla en niin välitä. :D

      Poista
  3. Minulla myös on varaaminen ja lainaaminen riehaantuneet. Olen koko ajan hakemassa ja palauttamassa kirjoja. Ja sitten kun olen onnistunut saamaan esim. kaikki Finlandia-ehdokkaat kirjastosta, niin innostunkin lukemaan jotain omiani, kuten nyt viimeksi Édouard Louisin kirjat.
    On hyvä, että voi lukea sitä, mikä milloinkin maistuu.
    Meillä oli vielä noin vuosi sitten 1 euron varausmaksu, mutta kun se poistui, niin varaukseni lisääntyivät ainakin puolella. Olen kuullut, että pohjoisempana on ollut 2 euronkin varausmaksuja, kuljetusmatkat kirjastosta toiseen ovat niin pitkiä. Se on kyllä liikaa, muutamasta varauksesta tulee jo uuden kirjan hinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta, Marjatta! Minulla meni juuri fiilikset melkein kaikkiin kirjaston kirjoihin ja ajattelin tänään palautella suurimman osan pois ja lukea omasta hyllystä, joka kiinnostaa nyt enemmän. Mieli voi toki taas muuttua, kun pääsen kirjastoon :D Erään kirjan jo sorruin ostamaan, kun kyllästyin jonottamaan sitä kirjastosta (vielä olisi ollut monta varausta ennen minua). Täällä uutuudet eivät päädy kirjastoon aina heti tuoreeltaan, vaan voi kulua useampi kuukausi (tai vuosikin) ennen kuin kirjaa saa kirjastosta.

      Mökkikunnassamme varaaminen kys. alueen kirjastoista on maksutonta, mutta jos ei hae varaamaansa kirjaa, siitä peritään maksu. Minusta ihan hyvä, koska on typerää varailla jos ei sitten kuitenkaan hae kirjaa tai peru varausta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.