alkuper. Män kan inte våldtas 1974
Tammi 1975
suomentanut Kyllikki Villa
s. 184
Tova lähtee ravintolaillan päätteeksi miehen matkaan. Mies raiskaa hänet eikä Tova pääse tapauksesta yli. Teko aktivoi hänessä runsaasti tukahdutettuja ajatuksia suhteestaan toisiin miehiin ja kostonhalun.
Raiskaus piinaa, mutta samalla se avaa Tovan ajattelemaan suhdettaan entiseen aviomieheensä ja muutamaan muuhunkin mieheen. Nämä ajatukset ja havainnot keriytyvät auki Tovan selvitellessä kuka raiskaaja on ja "tutustuessaan" häneen salaa.
Miestä ei voi raiskata on tiheätunnelmainen ja vihainen. Se kuvaa taiten naisen elämää dominoivan miehen rinnalla ja yleensäkin naisen asemaa suhteessa miehiin. Myös sitä, mitä naisilta odotetaan ja mitä ei. Tova henkilönä on ristiriitainen ja inhimillinen, mikä tekee kirjasta erityisen vaikuttavan.
Kirjan tunnelma ja Tovan ajatukset (lopulta myös teot) ovat niin voimakkaita, etten voinut lukea kirjaa paikallani. Luinkin loput kirjasta kävellen. Lähdin kiertämään järveä (vajaan parin tunnin lenkki, johon minulta kului kaksi ja puoli tuntia) kirjaa lukien ja hiuksia repien.
Luin jotkin kohdat useaan otteeseen ja vuorosanoja lausuin ääneen niihin eläytyen. Mieli olisi tehnyt pää punaisena huutaa joissakin kohdin ja antaa ohjeita Tovalle. Aloin kihistä raivosta itse koston äärellä. En kostaisi noin, älä tee noin jumalauta. Alennat siinä samalla itsesi. En kerro, miten olisin halunnut Tovan kostavan, sillä minusta tuli väkivallanhimoinen.
Kirjallisuudessa ihan parasta on, että sen siivin voi nähdä itsestään(kin) erilaisia puolia. Se ei tarkoita, että itse ikinä tekisi mitään vastaavaa, mutta se että uskaltaa ajatella ja spekuloida, on mielestäni tärkeää. Kirjallisuus antaa siihen hedelmälliset ja turvalliset puitteet.
Tämä oli ilmestyessään aikansa tapaus ja poiki runsaasti polemiikkia.
VastaaPoistaTeos on edelleen ajankohtainen, ja se on hyvin kestänyt ajan hampaan puraisuja.
Viimeisen kappaleesi sisällön kirjallisuuden merkityksestä allekirjoitan ilomielin lennosta:)
En ihmettele, että herätti polemiikkia aikanaan: sen verran "kriittinen" ja feministinen teos on kyseessä. Ja todellakin, ihmeellisen ajankohtainen ja tuore edelleen, mikä sinänsä herättää ristiriitaisia tunteita sekin. <3
PoistaEn ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan olen katsonut. Raiskaukset ovat hirveitä. En ymmärrä miksi lainsäätäjät eivät ota erittäin tiukkaa kantaa niihin. Varsinkin lapsiin kohdistuvat pitäisi olla aina törkeitä lain edessä.
VastaaPoistaTiesin, että kirjasta on tehty elokuva ja pohdinkin välillä lukemisen lomassa, miten mitkäkin kohtaukset on kuvattu. Kirja on sellainen, että sitä lukiessa se on helppo nähdä "elokuvana". Elokuvaa en kyllä itse halua nähdä: lukeminen riittää minulle.
PoistaVahva lukukokemus sinulla! Häpeäkseni tunnustan, etten ole vieläkään lukenut tätä, kuullut tietysti paljon.
VastaaPoistaMinä en ollut edes hirveästi kuullut tästä aiemmin tai sitten olin vain antanut mennä ohi korvien. Vuosisadan rakkaustarina sai minut kiinnostumaan muistakin Märta Tikkasen kirjoista ja eräs ystäväni mainitsi tämän. Kirjastossa kun kirja tuli eteeni, niin päätin lainata.
PoistaOlen lukenut tämän pariin kertaan, ja itsekin ihmettelin, joitakin Tovan koston yksityiskohtia. Voimakas kirja.
VastaaPoistaJännä kuulla, että sinäkin mietit niitä koston yksityiskohtia. Minusta sitä kohtaa oli erityisen raastavaa ja raivostuttavaa lukea!
PoistaJuuri näin, ja tuntee voimattomuutta. Olen nähnyt filminkin, mutta pidän kirjasta enemmän. Tuli toissa vuonna enemmänkin Donnerin filmejä Teemalta.
PoistaEn ole lukenut tätä, mutta aihe on tosi raskas ja ahdistava. Voin kuvitella, että lukukokemus voi olla dramaattinen ja tunnepitoinen...
VastaaPoistaYllättäen tämä kirja herätti minussa ahdistuksen sijasta enemmänkin raivoa ja turhautumista. Lukukokemus oli kyllä kaikkiaan todellakin raisu.
PoistaTämä postauksesi vaikutti minuun, niin että ei kun kirjaston sivuille varaamaan (pääsin sijalle 1, siirtävät toisesta kirjastosta kotikirjastooni). Olen lukenut tämän silloin kun se ilmestyi, enkä muista, miten 25-vuotiaana sen koin. Jokin hämärä muistikuva on, että en ollut ihan tyytyväinen minäkään Tovan koston keinoista, mutta ans kattoo, mitä uusintaluku tuo tullessaan. Epäilen, että koen kirjan nyt vahvemmin kuin nuorempana.
VastaaPoistaMärta Tikkanen kirjoitti rajuja kirjoja ja sai vihaa osakseen niiden vuoksi. Hyvä, että hän piti pintansa eikä lannistunut.
Onpa kiva kuulla, että innostuit ottamaan kirjan uusintalukuun! Minuahan kovasti sitten kiinnostaisi sinun mietteesi tästä. Sama kirja eri aikoina voi tosiaan kolahdella aika eri tavoin.
PoistaItse pohdin Tovan kostoa lukiessani miten olisin itse tilanteen hoitanut. Oma kostoni olisi ollut brutaalimpi ja periaatteessa yllätyin Tovan metodeista. Mietin aluksi, että kirjoitan oman kuvitteellisen kostoversioni bloggaukseen piilotettuna, mutta päätin toisin - kenties siinä pelossa, että se/minut ymmärretään väärin. Oma kostonikin olisi kuitenkin ollut fiktiivinen, mutta silti arvelutti liikaa.
En lainkaan ihmettele, että Tikkasen kirjat ovat saaneet rajua arvostelua osakseen etenkin silloin aikanaan. Nyt maailma on ehkä niille valmpiimpi kuin tuolloin, mutta toisaalta tänne ei olisi ikinä päästä ilman asioiden tiedostamista ja niistä puhumista/kirjoittamista/keskustelemista.
Märta Tikkanen on toden totta rohkea ja vahva kirjoittaja.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni tämän kauan sitten ja myös nähneeni elokuvan. Varmasti lukukokemus olisi nyt erilainen kuin nuorena.
Se ahdistaa ja järkyttää, että tämän pitää edelleen olla ajankohtainen kirja.
Luulen, että tämä kirja tosiaan elää ja vaikuttaa eri tavoin lukijaansa eri ikäisenä. Ja tosiaan, kirja on valitettavan "moderni" vielä tänäkin aikana.
PoistaOlen lukenut Märta Tikkaselta Vuosisadan rakkaustarinan kotimaisen kirjallisuuden kurssilla yliopistolla ja siitä jäi kauhea pakkolukemisen maku Tikkasen tuotantoon. Olin silloin nuorempi ja ajatusmaailmani oli hieman erilainen. Luulen, että nyt kokisin sen teoksen eri tavoin ja tämä vaikuttaa sisällöltään sitä vaikuttavammalta. Täytynee antaa Tikkaselle vielä uusi mahdollisuus, kun olen jo etääntynyt edellisestä kokemuksesta.
VastaaPoistaMinä luin juuri klassikkohaasteeseen tuon Vuosisadan rakkaustarinan ja sekin teki vaikutuksen. En tiedä, miten olisin sen kokenut jos olisin lukenut sen nuorempana. Harmillisen myöhään olen tarttunut Tikkasen teoksiin. Tämä oli toinen Tikkaselta lukemani kirja, mutta aion kaiketi lukea muitakin hänen kirjojaan jossain vaiheessa.
PoistaRohkenen tätä kyllä sinulle suositella. Tässä on paljon tarttumapintaa ja ajatuksenaiheita!
Minulla tämä on vielä lukematta, vaikka lukulistalta löytyy. Vuosisadan rakkaustarina osoittautui aivan erilaiseksi kuin odotin, ehkä tämäkin yllättäisi.
VastaaPoistaMinulla ei tämän suhteen ollut oikeastaan juuri ennakkoasenteita, koska Tikkanen on minulle niin tuore "tuttavuus". Mutta juu, kyllä tämä kirja kulki varsin erilaisia polkuja kuin olisin ehkä olettanut. Kannattaa lukea!
PoistaNo niin, uusi kommentti :)
VastaaPoistaMitä ilmeisen vavistava lukukokemus! En ole tätä lukenut, mutta uskoisin, että Tikkasen teksti kestää aikaa ja pysyy tavallaan ajankohtaisena vuosikymmenestä toiseen. Niin, valitettavasti, eihän raiskausten pitäisi pysyä ajankohtaisena teemana :( Luin juuri erästä toista romaania, senkin tapahtumat 1970-luvulla, ja siinä nuoren naisen vanhemmat puhuivat lapsensa ympäri, jottei tämä kertoisi raiskauksesta kenellekään. Ja tätä tapahtuu varmasti vieläkin, naiset kokevat häpeää.
En ole muuten lukenut Tikkasta lainkaan, pitäisi varmasti!
Juu, mielestäni tämä kestää aikaa hyvin ja lukukokemus tuntui paikoin yllättävänkin "tuoreelta", vaikka kirja on kuitenkin melko vanha. Häpeä raiskatuksi joutumisen tiimoilta on suuri ja itsesyytökset monesti voimakkaita: olisinko voinut toimia toisin, olinko pukeutunut liian provosoivasti (tätä miettii Tovakin tässä teoksessa) jne. Kuitenkin raiskaus on aina raiskaajan syy. Tovakaan ei tehnyt ilmoitusta, koska pelkäsi tapauksen tulevan julki.
PoistaSuosittelen kyllä kokeilemaan Tikkasta!
Katsoin elokuvan jokin aika sitten, ilmeisesti Teemalta toissavuonna kun Jokke sen tuolla mainitsi. Muistin nähneeni sen aiemminkin mutta siitä oli niin pitkä aika etten muistanut enää yksityiskohtia. Jotenkin niin aikakautensa näköinen, vaikka toki aiheena rohkea. Yllättävän lyhyt sivumäärältään.
VastaaPoistaLuin huvikseni tuosta Donnerin ohjaamasta elokuvasta ja siinä on ilmeisesti otettu melkoisia vapauksia juonen suhteen. Myös nimet ovat erit kuin kirjassa. Ehkä voisikin olla kiinnostavaa katsoa se, vaikka aiemmin mietin etten halua tämän kirjan elokuvaversiota nähdä.
PoistaLuulen, että elokuvassa aikakausi painottuu, koska sehän on kuvattu 1978 eli se on vanha. Kirjassa aikakausi ei samalla tavalla alleviivaudu, vaikka toki siitäkin huomaa ettei ole nykyajan tuote. :)
Oih, minulle tuli kylmät väreet tuosta oman lukukokemuksesi ja lukukävelysi kuvauksesta!
VastaaPoistaEn ole tätä lukenut, joten en tiedä, miten hyvin kirja on kestänyt aikaa, mutta jännä, kuinka teemat ainakin ovat ajankohtaisia näinäkin päivinä.
Tämä kirja nostatti melkoisi väristyksiä. Mielestäni kirja on edelleen valitettavan ajankohtainen, vaikka toki tietyin muutoksin. Mutta samoja asioita Tova kelaa (esim. pukeutuiko hän provosoivasti ja siksi joutui raiskatuksi), joita on edelleenkin mediassa esillä ja nimenomaan naisia syyllistävässä mielessä.
Poista