Elina Hirvosen romaanin ostin joskus vuosikausia sitten ihan vain siksi, että oli jännää kun suomalaista löytyi enkuksi. Nykyään se ei ole jännää, koska suomalaista kirjallisuutta käännettynä näkyy ilahduttavan paljon täällä. Olen aiemmin lukenut vain yhden suomalaisen kirjan (Antti Tuomainen: The Healer/Parantaja) englanniksi ja kokemus oli positiivinen.
Elina Hirvonen: When I Forgot
alkuper. Että hän muistaisi saman, 2005
Portobello 2007
Englannistanut Douglas Robinson
S. 180
Hirvosen kirjan otin lukuun, koska tarvitsin Helmet-lukuhaastetta varten ns. yhdenpäivänromaanin. Yhdessä päivässä ehtiikin tapahtua paljon: yhdessä päivässä ehtii istua kahviloissa ja unohtua muistoihinsa, muistikuviinsa. Niin tapahtuu Annalle, joka välttelee sairaalaan menemistä ja istuu sen sijaan kahvilassa juoden kupin kahvia toisensa jälkeen.
Hiljalleen mennyt avautuu nykyisyyden rinnalle eikä vain Annan menneisyys vaan myös hänen poikaystävänsä Ianin. Ihminenhän on kudelma muistoja, joista osa ei jätä rauhaan kun taas osaa ei muista.
Kirjassa on useita kauniita kohtia ja ajatuksia, tunnelma haikean melankolinen. Tarina jää silti minun makuuni hieman vaisuksi, jopa ontoksi. En kokenut Iania koskevia osuuksia järin mielenkiintoisia, vaikka ymmärrän niiden merkityksen ja yhtymäkohdat: eri puolilla maailmaa käydyt sodat ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet sekä Annaan että Ianiin.
Kiinnostukseni Hirvosen tuotantoa kohtaan kyllä heräsi. Etenkin hänen romaaninsa Kauimpana kuolemasta kiinnostaa. Sen haluan kuitenkin lukea suomeksi. En siksi, että When I forgot -käännöksessä olisi valittamista: ei ole, mielestäni se on taiten käännetty ja uskon, että kirjan tunnelma on välittynyt.
Sen sijaan en voinut lukiessani olla kääntämättä tekstiä suomeksi päässäni ja se häiritsi lukemista. En yleensä käännä tekstiä, vaan keskityn lukemiseen. Nyt kuitenkin koska kirjan alkukieli on suomi, en voinut olla arvailematta käytettyjä alkuperäisiä sanoja ja lauserakenteita. Se teki lukemisesta hieman rasittavaa. Oma moka siis.
Kirjasta on blogannut muun muassa Lumiomena, Morren maailma ja Pieni kirjasto.
Tunnen tuon ongelman kun miettii miten teksti on toisella kielellä. Kun luin Katja Ketun Kätilöä, kuulin, että se käännetään saksaksi ja siitä alkaen mun lukemista häiritsi, että mietin koko ajan miten se ja se käännettäisi saksaksi.
VastaaPoistaKiintoisaa kuulla, että muilla on samoja kokemuksia. Kätilö on muuten hyllyssäni, mutta en ole saanut luettua. Aloittelin sitä kerran, mutta en päässyt pitkälle. Taisi ajankohta olla epäsopiva.
PoistaJoskus tulee myös joidenkin enkunkielisten kirjojen kohdalla pohdittua, miten jonkin tietyn kohdan kääntäisi suomeksi. En yleensä tällaisia ajattele, mutta jos teksti on hyvin erikoista ja/tai sisältää jotain selkeästi kulttuurista, mikä ei ehkä aukene ellei tunne kulttuuria, niin silloin herää kiinnostus, miten kääntäjä sellaisia kohtia käsittelee.