alkuper. Ijin-tachi to no Natsu 1987
Faber and Faber 2005
Englannistanut Wayne P. Lammers
S. 203
Luin Strangersin ennen reissuamista, mutta en ehtinyt kirjoittaa siitä. Tätä kirjaa ei voi ohittaa kirjoittamatta, joten palaan siihen nyt tällaisen suppean esittelyn muodossa. Ja heti alkuun tiedoksi, että pidin kovasti tästä kirjasta.
Strangers on aavemaisia piirteitä sisältävä romaani miehestä, joka aikuisiällä herää kaipaamaan jo kauan sitten menehtyneitä vanhempiaan. Kaipuun laukaisee tuore avioero vaimosta.
Keski-ikäinen Hideo Harada muuttaa toimistohuoneistoonsa erottuaan vaimostansa. Ero tapahtuu Hideon aloitteesta ja vaimo saa kynittyä miehensä melko tehokkaasti. Asia ei sinänsä tunnu vaivaavan Hideota, mutta kun ei ole juuri ylimääräistä rahaa pistää erikseen kalliiseen asuntoon, on toimistoon muuttaminen järkevä ratkaisu ainakin tilapäisesti.
Toimistotalorakennus on kerrostalo vilkkaasti liikennöidyllä alueella Tokiossa. Harva haluaa kyseisessä talossa asua ja siksi se onkin lähinnä toimistokäytössä. Vain muutama muu henkilö Hideon lisäksi asuu toimistohuoneistoissaan. Eräs näistä muutamasta henkilöstä on Can Kei, johon Hideo tutustuu lähemmin. Suhdettakin viritellään.
Suhteen kukoistamista häiritsee Hideon visiitit lapsuusnurkillaan Asakusassa. Nimittäin Asakusassa Hideo tapaa miehen, joka näyttää aivan hänen edesmenneeltä isältään - juuri sellaiselta kuin hän (isä) oli kuollessaan. Hideo tutustuu mieheen ja heidän välilleen syntyy eriskummallinen ystävyys. Samoihin aikoihin Hideon terveys alkaa reistailla, mutta Hideo ei tunnu sitä itse huomaavan. Sen sijaan muut kyllä huomaavat.
Strangers on kuin lahjapaketti, jonka kääreistä avautuu hiljalleen murusia lukijan katseltavaksi ja oivallettavaksi. Tarina on tietyssä mielessä melko perinteinen "kummitustarina", mutta silti koin sen raikkaana ja kiinnostavana - jopa koskettavana. Onnistuipa se yllättämäänkin!
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Sulla näitä kiinnostavia japanilaisia riittää. Mietin juuri japanilaista estetiikkaa, kun draftasin postausta siitä Mishima The Sailor ... -kirjasta. Joku erilainen kulma maailmaan japanilaisissa kirjoissa on.
VastaaPoistaJoo, hyllystä löytyy vielä muutama lukematon lisää. Minähän olen ollut kiinnostunut Aasiasta ja erityisesti Japanista jo lapsesta lähtien. Toiset diggailivat Bon Jovia, minä haaveilin Hiroyuki Sanadasta (japanilainen näyttelijä):D Katsoin jo nuorena aasialaisia elokuvia, kirjallisuus tuli mukaan myöhemmin (ei ollut paljon japanilaista kirjallisuutta lapsille ja nuorille tuolloin - manga ei minua kiinnosta).
PoistaJapanilainen ajattelutapa ja kulttuuri on kiehtovaa. Ei sitä voi oikein selittää, vaan se pitää aistia. <3
Japaniin sijoittuvat kirjat ovat minulle aivan vieraita, joten siksi tämä voisi olla kiinnostava - kummitus aiheen lisäksi.
VastaaPoistaHarmi, että sitä ei löydy kirjastosta...
PoistaStrangers on "helppo" kirja, vaikka Japani ei olisi tuttu eli rohkeasti vaan kokeilemaan. Kirja ei myöskään ole brutaali eikä siinä roisku veri, vaan jännite on ihan toisenlaista.
PoistaTätä eikä vissiin mitään muutakaan Yamadalta ole suomennettu. Jos haluaa lukea, täytynee varmaan ostaa kirja jos ei sitä kirjastosta saa. Vai voiko kirjastoon tehdä hankintapyynnön tietystä kirjasta?
Voihan sitä kokeilla kysyä :)
PoistaKiehtovaa. Olenko käsittänyt oikein, että Japanissa on pitkät perinteet erilaisista kauhukertomuksista? Eikö moni kauhufilmi perustu aasialaisiin kauhukertomuksiin, esim. Ring? Tsori, jos on tyhmä kysymys ;)
VastaaPoistaOlet käsittänyt oikein eikä tyhmiä kysymyksiä olekaan! :) Ring on alun perin japanilainen kauhuelokuva, mutta siitä on tehty useita länsimaisia versioita. Itse olen nähnyt vain alkuperäisen eivätkä ne Hollywood-versiot edes kiinnosta minua.
PoistaTiesitkö muuten, että Tarantinon ohjaamassa Kill Billissä on vaikutteita japanilaisesta elokuvasta nimeltä Lady Snowblood. Snowblood on eräs lempielokuvani, mutta pidin kyllä Tarantinon Kill Billeistäkin ja itse asiassa kaikista katsomistani Tarantinon elokuvista.
Kill Bill:in olen ostanut dvd:nä. Lady Snowboodista en ole kuullutkaan. Tällä hetkellä dvd-soittimeen ei saa tekstitystä, joten ei kannata edes yrittää katsoa.
PoistaAasialaisista elokuvista pidän wuxia-tyylistä (en ole ihan varma sanasta) esim. Lentävien tikarien talo ja Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme. Myös Wong Kar Wain 2046 kolahtaa.
Joo, enkkutekstitys on aika kova sana Lady Snowbloodia katsoessa :D Olen katonut muitakin Meiko Kajin tähdittämiä elokuvia ja diggaillut kaikista ja tietenkin Kajin musasta.
PoistaJoo, Tikarit ja "Hipsu" on katsottu ja pidetty. Wong Kar waita en ole nähnyt, enkä ole varma kiinnostaako. Minäkin pidän aasialaisista kamppailulajeihin ja sen sankareihin liittyvistä elokuvista (joihin wuxia viittaa - ne siis sijoittuvat muinaiseen Kiinaan). Katsoin lapsena paljon 70-luvulla filmattuja kiinalaisia kamppailulajielokuvia.
Hmm, pitäisiköhän joskus kirjoittaa kooste näistä. Olen tosin jonkin verran kirjoitellut japanilaisista leffoista aiemmin. Aika vähän kyllä.
Tuijan kertomat elokuvat löytyivät meiltäkin, koska katsoin paljon elokuvia aiemmin lasten kanssa ja lapset rakastivat taisteluelokuvia ja kauhua. Tarantinon elokuvat löytyivät myös.
VastaaPoistaPiti kirjoittaa, että hieno postaus kirjasta ja jälleen kirja, jonka luen heti kun saan käsiini ;)
Kiva kuulla, että löytyy muitakin aasialeffafaneja! Kauhu uppoaa minuunkin etenkin tai lähinnä elokuvissa (ei niinkään kirjoissa), mutta olen melko nirso sen suhteen.
PoistaTämä Strangers on hieno romaani, joka sopii mielestäni "kauhukammoisellekin", koska se ei sisällä suolenpätkissä liukastelua tai muuta "gorea". :D
Hui, tällainen psyykkinen kauhun nostatus vetoaa minuun.
VastaaPoistaAloin heti arvailla mistä voisi olla kyse.
Minäkin arvailin lukiessani, mutta pieleen meni. :D Olen tosi huono arvailemaan eli voi johtua siitäkin. Toisaalta luen aika vähän yliluonnollisia elementtejä sisältäviä kirjoja, joten sekin voi olla eräs syy.
Poista