maanantai 26. heinäkuuta 2010

Miehen Tuoksu


Kirsti Ellilä: Miehen tuoksu



Olen ollut jo pitkään tietoinen Kirsti Ellilästä, vaikka ennen tätä en ollut yhtään hänen romaaniaan lukenut.
Haluja on kyllä ollut, mutta vasta jokin aika sitten sain hankittua hänen kirjansa nimeltä Miehen tuoksu.

Tarkoitukseni oli säästää se kotilukemiseksi, kun palaan viikon kuluttua Lontooseen. Pakko oli kuitenkin lehteillä kirjaa ja sitten luin sivun ja pari ja lopulta huomasin, etten maltakaan säästää lukemista kotiin asti.

Jotkin kirjat vain imevät mukaansa, Miehen tuoksu on sellainen. Tunnustan, ettei takakannen esittely ollut minun makuuni maailman houkuttelevin, mutta se mitä kirjasta tiesin muiden lukemana, houkutti lukemaan. Ja nyt ihmettelen, miten olen odottanut näin kauan.

Kirjan keskeinen henkilö on museossa työskentelevä Helmi. Museossa eletään kriittistä aikaa, sillä lopuillaan oleva teemanäyttely ei ole vetänyt toivotulla tavalla kävijöitä. Määrärahoja kaivattaisiin kuitenkin lisää ja kipeästi sekä myös tietenkin kävijöitä.

Uusi näyttelyidea syntyykin laivaseminaarissa. Mikäpäs houkuttelisi kävijöitä paremmin kuin erotiikka ja vaihteeksi naisen näkökulmasta: Mies seksuaaliobjektina. Helmi ei lämpene idealle, mutta koska enemmistön mukana on kuljettava, hänen on pakko totutella ajatukseen.

Minulla oli, kuten jo mainitsin, ennakkoluuloja kirjan suhteen. ”Kärsin” eräänlaisesta seksiähkystä – siksi kirjan takakansi huolestutti minua. Muille seksiähkyisille sanoisin, että ennakkoluulot pois. Tässä on erotiikkaa ja seksiä käsitelty aivan toisella tavalla.

idea johtaa toiseen yhä hullunkurisempaan ideaan, ja näyttelyn suunnittelun etenemistä on suorastaan nautittavaa seurata. Ja tapahtuuhan siinä sivussa kaikenlaista muutakin. Tosin kun idea on saatu alulle, pistää miehen tuoksu pään kuin pään sekaisin.

Ellilän kirjoitustyyli on humoristisen lempeä. Henkilöitä on kärjistetty, mutta se sopii kirjan luonteeseen ja kokonaisuuteen. Dialogit saivat ajoittain kahvin purskahtamaan suustani. Kirja on niin elävästi kirjoitettu, että koin olevani mukana tapahtumissa – en keskipisteenä tosin, vaan sivustaseuraajana. Vähän niin kuin Helmikin.

Kärjistyksestä ja ideoiden lennokkuudesta tuli hieman mieleeni jotkin Arto Paasilinnan teokset – hänellehän on ominaista kärjistää ihan hullunkurisuuteen asti. Tosin Kirsti Ellillällä on ihan oma tyylinsä. Sellainen tyyli, johon minä suoraan sanottuna ihastuin kovasti.

Minulla on vajaa viikko aikaa metsästää hänen teoksiaan. Täytyy ottaa ihan projektiksi, vaikka mahdollisuudet täällä periferiassa eivät olekaan maailman parhaat. Mutta olen aika hyvä etsimään.

Kirsti Ellilän blogi
.

Edit 27.7.2010:

Hömpän Helmissä on lisää arvosteluja Kirsti Ellilän kirjoista.

2 kommenttia:

  1. kiitoksia huomiosta!

    Onkohan tuo "seksiähky" yleisempikin vaiva? Minullakin vähän on se, mutta toisaalta muu maailma näyttäisi edelleen pyörivät ko. asian ympärillä. Tässähän minä kai yritin jotenkin ironisoida ko. asiantilaa. Pappia kyydissä kirjassa jotkut näistä henkilöistä jatkavat seikkailujaan, vaikka se ei mitenkään olekaan jatkoa millekään asialle.

    VastaaPoista
  2. Kirsti, kiva kun kommentoit, vaikka se varmaan vähän oudolta tuntuukin, kun omaa kirjaasi arvostellaan.

    Onnistuit mielestäni hyvin ironisoimaan seksin "pakkosyöttöä" kirjassasi ja löysit siihen oikein kutkuttavan näkökulman. Sellaisen, joka sopii meille seksiähkyisille. ;)

    Kävinkin Hömpän Helmissä lukemassa kirja-arvostelut, jotka on tehty kirjoistasi. Sieltä löytyi useita. Havaitsin, että Pappia kyydissä kirjassasi on mukana Matleena. Hän olikin mielenkiintoinen hahmo ja tuttu Miehen tuoksusta. Ei väilä, vaikkei olekaan jatkoa.

    Metsästys jatkuu edelleen. Tämänpäiväinen ei tuottanut tulosta. Mutta onhan tässä vielä päiviä. Itse asiassa noista kirjoistasi on tullut minulle pakkomielle. Tilaisin ne, mutta en voi, koska tuskin ehtivät perille ennen kuin taas menen.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.