Chris Cleave: Little Bee
Mitäs tästä kirjasta nyt sitten uskaltaisi kirjoittaa, kun takakannessa jo sanotaan
"Once you have read it, you'll want to tell your friends about it. When you do, please don't tell them what happens. The magic is how the story unfolds."
Tämän kirjan on tosin lukenut jo tosi moni tietämistäni kirjabloggaajista ja sitä kautta itsekin keksin tämän kirjan.
On siis jo tiedossa, että eräällä rannalla Nigeriassa tapahtuu jotain, joka muuttaa peruuttamattomasti muutaman ihmisen elämän.
En oikeastaan tiedä kertoisinko tästä kirjasta ystävilleni, ellei minulla olisi tapana kirjoittaa jokaisesta lukemastani kirjasta jotakin tähän blogiini. Kaikesta suitsutuksesta huolimatta tämä kirja ei nimittäin onnistunut sen kummemmin liikuttamaan minua.
Jos et ole lukenut tätä kirjaa, mutta haluat ehkä lukea, mutta et halua tietää tästä yhtään enempää, lopeta lukeminen tähän.
***
Minulla ei ole muutenkaan tapana paljastella juonikuvioita liiaksi, mutta nyt on vähän pakko, koska muuten en voi kertoa, mitä tunteita ja ajatuksia kirja minussa herätti.
Sarah lähtee paikkaamaan avioliittoaan miehensä, Andrew, kanssa Nigeriaan lähelle rantaa. Tällä rannalla tapahtuu tuo kohtalokas selkkaus, josta kirjan takakannessa kerrotaan.
Tällä rannalla he myös kohtaavat ensimmäisen kerran Little Been. Toista tapaamista ei Andrewin osalta koskaan tule, sillä hän päättää elämänsä ennen sitä.
Tarinaa kerrotaan vuoroin Sarahin, vuoroin Little Been näkökulmasta. Little Bee on oppinut "kuningattaren englannin" vietettyään pakolaiskeskuksessa Englannissa kaksi vuotta. Silmääni tökki kuitenkin se, että kirja oli kirjoitettu amerikan englanniksi.
En tiedä, miksi se häiritsi niin paljon, mutta jos kerran kerta toisensa jälkeen huomautettiin, että Little Bee hallitsee "Queens England", niin olisi kannattanut panostaa brittienglannin kirjoittamiseen.
Sama koskee Sarahia, joka on ns. Surrey girl. Vähän sama, jos kirjoittaisi kirjan vaikkapa syntyperäisestä helsinkiläisestä turun murteella. Siltä se minun korvaani särähti.
Cleave kuitenkin tuntee paikkoja ja minua ilahdutti juuri se, että Sarah asuu Kingstonissa (Upon Thames, joka on siis Surreyssa).
Minulla on tapana käydä toisinaan Kingstonissa hengailemassa: siellä on hyvät shoppailumahdollisuudet ja se on kaunis kaupunki. Joskus pyöräilen sinne vain kuvaamaan.
Mutta jospa palaamme takaisin kirjaan. Se on kauniisti kirjoitettu (etenkin Little Been osuus), mutta minä en silti päässyt sisään oikein kumpaankaan henkilöön. Osa kohtauksista oli mielestäni myös varsin epäuskottavia ja ajoittain Sarahin vollottaminen alkoi tuntua kiusalliselta.
Sarah on näistä kahdesta vanhempi Been ollessa vasta 16-vuotias. On totta, että karut olot kasvattavat ihmistä ja kypsyttävät ennen aikojaan. Ehkä juuri siksi Sarah vaikuttaa suorastaan naiivin tyhmältä Little Been rinnalla.
Tämä kirja on ihan hyvä lukuromaani, mutta en nyt tiedä suosittelisinko tätä aktiivisesti kenellekään. Kirjan voi lukea, muttei kannata odottaa liikoja.
Luulenkin, että massiivinen hehkutus sai odottamaan kirjalta paljon, ja niin paljon ei tämä kirja antanut - ei minulle. Siksi, vaikka ihan luettava kirja olikin, petyin.
Jälleen tämä sama ongelma! Miten välttyä yliodostuksilta, joita hyvää tarkoittavat kirjoittajat tahtomattaan luovat? Samalla kuitenkin myös oma tarkoitus on hyvä: etsiä itseä kiinnostavia kirjoja luettavaksi. Minäkin hankin tämän kirjan itselleni blogikehujen takia, mutta lukematta on vielä. Pitänee odottaa, että odotukset laskevat?
VastaaPoistaMinä pidin tästä kirjasta tuoreeltaan, mutta nyt parin kuukauden jälkeen olen alkanut miettiä että mikä tässä muka oli niin hyvää? Niitä epäuskottavuuksia kyllä löytyi monta, mutta ne alkoivat häiritä vasta jälkikäteen...
VastaaPoistaHih, pakko peesata Maijaa tuossa, että tämä ei ehkä ole sellainen ajasta aikaan kestävä lukukokemus. Muistan että olin aika hurmioissa silloin kun sen luin; se ole vetävä ja sujuva ja liikuttavakin... ja nyt jälkeenpäin en oikein muista miksi se tuntui niin briljantilta :-)
VastaaPoistaVarmaan Kirsi kannattaa odottaa vähän...
t. Booksy-joka-ei-jaksa-kirjautua-puhelimella
Kirsi Hietanen: Sehän on tietenkin makuasia, mistä tykkää. Ja jos tykkää, niin kyllähän sitä hehkuttaa. Minusta tämän kirjan kannet itsessään myös hehkuttavat vähän liikaa eli on mainostettu ylisanoin (minun mielestäni siis) eikä kirja pysty niitä lupauksia lunastamaan.
VastaaPoistaKannattaa ehkä tosiaan vähän odotella, että odotukset laskevat. Kun ei odota paljon tältä kirjalta, niin siitä voi jopa pitää. Ei siis huono kirja, mutta mielestäni ajoittain jopa hieman epäjohdonmukainen.
Maija: Minulla suuret odotukset siivittivät lukemista. Odotin koko ajan jotain poikkeuksellista hohtoa tai käännettä, mutta sellaisia ei tullut. Periaatteessa aika tavanomainen kirja aiheestaan huolimatta, jossa toki on hyviäkin piirteitä paljon.
Booksy: Juu, tätä en toista kertaa lukisi minäkään. Teksti oli ajoittain kyllä erittäin kaunista, mutta ei se oikein riitä yksinään tekemään kirjasta hyvää.
Minulle siis jäi vähän sellainen fiilis tästä, että "hohhoijaa, tulipahan nyt kuitenkin luettua" :D
Minulle tuli pikaisena huomiona mieleeni tuosta amerikan- ja brittienglannin eroista se, että ehkä Little Bee vain _kuvitteli_ tai _uskoi_ puhuvansa "kuningattaren englantia" ja siksi Cleave kirjoitti hänen tarinansa amerikanenglanniksi? Eihän kukaan voi kahdessa vuodessa oppia oikeasti täydellistä englantia, mutta jokainen voi kuvitella niin. Luin itse kirjan suomeksi, joten en tietenkään voi ottaa kantaa asiaan, mutta Cleave itse on syntyperäinen britti, joka on opiskellut Oxfordissa, joten kyse on olla tietoisesta ratkaisusta?
VastaaPoistaMinä pidin kirjasta, vaikken yleensä ole näin suoraviivaisten lukuromaanien ystävä. Vain kirjan lopusta en pitänyt, muuten Little Been tarina tarjoaa intensiivisen ja ajatteluttavan lukukokemuksen.
Siitä olen samaa mieltä, että liialliselta tuntuva kehuminen voi viedä pohjaa omalta lukukokemukselta. Itse olen onneksi unohtelevainen sikäli, että innostun helposti muiden blogiteksteistä, mutta kirjaa aloittaessani en muista niistä enää mitään. :)
Katja, en ollut varma onko Cleave britti enkä jaksanut tarkistaa asiaa. Kun hän kerran on, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen hänen kirjoitustapaansa. Hän kuitenkin näet kirjoitti myös britti-Sarahin osuuden amerikan englannilla.
VastaaPoistaKirjaa lukiessa minulle tuli tunne, että Bee tosiaan hallitsi ns. kuningattaren englannin. Tämän olettamuksen perustan siihen, että niin moni muukin ajatteli - ei siis vain hän itse.
Anyway, pikkujuttuhan tämä periaatteessa on, enkä osaa sanoa, miksi koin sen niin häiritsevänä. Minusta se vain oli epäuskottavaa. Kirjassa on tosiaan puolensa, mutta minuun se ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Been osuudet olivat parhaita, mutta Sarahin kohdalla kirjailija on mielestäni jopa suoranaisesti epäonnistunut.
Minusta kukin saa kehua ja hehkuttaa kirjoja niin paljon kuin haluaa. :) Makuja on monia eikä maailma siihen kaadu, jos eivät kaikki pidäkään kaikista samoista kirjoista. Kirjat voi kukin kokea niin eri tavalla :)
En tiedä, innostuinko tuosta kirjasta?
VastaaPoistaEn tiedä aionko lukea sitä?
Mutta sinulle hyviä vointeja syksyn myrräköissä..
Hanne, kyllä tämän voi lukea, jos ei muuta keksi. Ei tämä niin huono ole ;))
VastaaPoistaKiitoksia toivotuksita, täällä pitelee t-paitakelejä ja aurinko paistelee :))
Halauksia sinulle <3
Hei, pakko huomauttaa, että olet lukenut tästä amerikkalaisen version. Chris Cleave on kyllä ehta britti, ja tämä on ilmestynyt Englannissa nimellä The Other Hand. Jenkeissä ja Briteissä "käännetään" kirjat samasta kielestä huolimatta, kun ne julkaistaan toisessa maassa, ja tässä tapauksessa tämä Little Bee (eri nimelläkin, siis), on se kirjan "amerikaksi" käännetty versio. Siitä siis johtuvat nämä outoudet murteissa ja Queen's Englishissä jne.
VastaaPoistaKaroliina, okei eli minulla on sitten tämä jenkkiversio. "Kääntäminen" käväisi mielessäni, mutta ajattelin, että ei kai sentään!
VastaaPoistaMutta nyt asia sitten varmistui, kiitos sinulle tiedosta! Täytyykin olla tarkkana vastaisuudessa, minkä painoksen kirjasta ostaa. Tilailen paljon kirjoja Amazonista, joten siksi näin voi päästä käymään.
Anyway, kieli oli tässä kirjassa pikku"vika". Tuskin brittiversion lukeminen olisi pelastanut tätä kirjaa siltä, miten sen koin. Ainoastaan nipottaminen kielestä olisi jäänyt pois ;D
Kiinnostavaa pohdintaa kielestä! Olipa sinulla huono tuuri, kun satuit saamaan vahingossa käsiisi amerikkalaisen version. Voin hyvin kuvitella, että sen kielellinen ristiriita oli todella ärsyttävä. Kummallista, että amerikkalaiset ovat niin rakastuneita omaan englannin varianttiinsa, että haluavat lukea käännettyinä myös kirjat, joissa brittienglanti on olennainen osa tarinaa.
VastaaPoistaItse luin tämän suomeksi. Ahdistuin tarinasta ja varsinkin kirjan loppuratkaisusta todella pahasti. Kirja jäi kummittelemaan mieleen ja aiheutti pahaa oloa pitkän aikaa. Ahdistavuus tuntui ärsyttävän tarkoitushakuiselta: uskon kirjailijan halunneen muuttaa lukijoiden mielipiteitä maahanmuuttopolitiikasta. Minuun se olisi tehonnut paremmin, jos loppuratkaisu olisi ollut edes vähän valoisampi. Nyt paha olo valui yli.
Juu, etsin kirjaa ihan väärällä nimellä (alkuperäinen nimihän on "The other hand") ja siksi sain käsiini "väärän" version. Opin kyllä tästä tapauksesta sen verran, että jatkossa olen tarkempi kirjojen nimien suhteen.
PoistaMinustakin on jokseenkin huvittavaa, että alkujaankin (britti)englanninkielinen kirja pitää kääntää amerikanenglanniksi. Eivät ne eroavaisuudet nyt niin suuria ole, etteikö tekstiä voi ymmärtää! Kyseessähän ovat kuitenkin lähinnä eroavaisuudet kirjoitusmuodoissa sekä joidenkin sanojen vakiintuneisuudessa (esim. jenkeissä intersection, briteissä junction), mutta ilmeisesti se on sitten liikaa.
Empiiriset tutkimukseni muuten osoittavat, että amerikkalaista kirjallisuutta ei brittienkuksi käännetä, vaan tulevat sellaisenaan. Korkeintaan kirjan nimi voidaan muuttaa, mutta harvemmin kajotaan itse kieleen.
Minuun tämä kirja ei vain iskenyt, mutta moni on kyllä tästä pitänyt. Joskus käy näinkin. :)
Joskus käännös tehdään myös amerikanenglannista britiksi. Luin teininä yhden amerikkalaisen nuortenkirjan ensin kirjastosta brittiversiona ja ostin sen myöhemmin omaksi alkuperäisenä amerikkalaisena painoksena. Siinä kiinnitin huomiota pariin sanaan, jotka olin oppinut brittiversiota lukiessani ja jotka olivat siksi jääneet mieleen. Amerikkalaisessa versiossa oli eri sanat. Yksi oli cotton candy, joka brittipainokseen oli muutettu candyflossiksi :)
PoistaEspanjan kielellä tehdään kai tuota samaa eli käännetään Espanjan espanjasta kirjoja vaikka Argentiinan tai Perun espanjaksi. Minusta on aina ollut outoa, etteivät lukijat halua sen vertaa eksotiikkaa.