Hae tästä blogista

tiistai 26. lokakuuta 2021

(melkein) Viimeinen kannibaali


Mitäs tänään syötäisiin?

No äiti!

Ketään paitsi enoa ja vähämielistä poikaa ei pahemmin kiinnosta, mutta äidin viimeinen toive olisi hyvä täyttää. Kannibaaliperinteeseen nimittäin kuuluu syödä kuollut perheenjäsen tai ainakin osa hänestä.

Shalom Auslanderin Mother for Dinner kertoo Can-Ameista eli amerikkalaisista kannibaaleista. Seltzerin suku uhkaa hiipua, sillä despoottisen ja fanaattisen äidin lapset eivät ole järin kiinnostuneita jatkamaan suvun perinteitä.

Välihuomio: tämä kirja on fiktiivinen. Ei kannata peljästyä teemasta eikä kirjan nimestä.

Seltzerin sisaruksia on täysi tusina, tosin kuudes kuoli, joten piti synnytellä yksi ”ylimääräinen”. Äiti (Mudd) haluaa täyden tusinan poikia, jotka jatkaisivat sukua ja pitäisivät yllä kannibaaliperinteitä. Valitettavasti kolmantenatoista syntyy tytär, joka pilaa koko tusinan. Siksi Mudd nimeää hänet Zeroksi eli nollaksi.

Mudd nimeää kaikki lapsensa numeraalein eli First, Second, Third jne. Tarina kerrotaan seitsemännen veljen eli Seventhin näkökulmasta. Seventh on katkaissut välit äitiinsä ja yrittää elää elämäänsä kannibaalitaustansa unohtaen, kuten pääasiassa muutkin sisarukset.

Mutta kun puhelu äidin lähestyvästä kuolemasta saavuttaa Seventhin, hänen on pakko katsoa menneisyyttä ja omaa taustaansa silmiin. Seventh kokee velvollisuudekseen täyttää äitinsä viimeisen toiveen, joka on: syö minut.

Kuulkaa, tämä on hurjan kiinnostava ja taiten kirjoitettu kirja, joka irvii sekä suoraan että rivienvälistä tietyille nykyajan ilmiöille ja asenteille. Tyyliltään kirja on sekoitus satiiria ja draamaa, ja tarina tarjoilee (ihmis)lihan lisäksi ajateltavaa (tietenkään ei ole pakko ajatella, jos ei halua).

Minut kirja herätteli. ajattelemaan muun muassa identiteettiä ja sitä, mistä se koostuu ja miten moninaisin tavoin sitä voi määritellä. Aloin jopa miettiä, miten määrittelisin itseni jos käyttäisin Seventh Seltzerin saamien käsikirjoitusten kaavaa (Seventh on töissä kustantamossa), mutta meinasin kuolla nauruun niin tehdessäni, joten lopetin (en itseäni, vaan määrittelyn).

Se herätti myös miettimään miksi: miksi ihmeessä pitää jok’ikinen vivahde ja piirre persoonassa määritellä ja käsitellä osana identiteettiä. Miksi pitää ihan itse ”omin pikku kätösin” rakennella lokeroita ja survoa itseään niihin ja samaan aikaan ympärillä muut tekevät samaa ts. yrittävät survoa lokeroon, johon ei itse kenties halua tai koe kuuluvansa. MIKSI IHMINEN PITÄÄ PILKKOA OSIIN JA LOKEROIDA?

Vähän niin kuin Mudd määrää, mitkä osat hänestä kukin lapsi saa (joutuu ottamaan) syödäkseen ja miksi. Seventh saa  ihon, koska iho yhdistää ja pitää koossa – niin kuin on ollut Seventhin rooli perheessä. Muiden osia en kerro, lue itse.

 

We have to keep her cold, said Eighth.
I thought she was pretty cold to begin with, First said with a grin.
Tenth glared at him. You don’t deserve a mother like her, he said.
Who does? asked First. Stalin. Mao, maybe…



Kuten huomata saattaa Mudd ei nauti suurta suosiota lastensa keskuudessa ja kannibaaliset syömäorgiat äidin kuoltua saadaan kasaan melko lailla muista kuin perinteisiin liittyvistä syistä. Perinnetietokin on alkanut unohtua, joten apuun pitää kutsua eno, jonka muisti on alkanut pätkiä.

Jos haluat lukea hulvattoman tarinan, jossa kaiken irvimisen lisäksi on lempeyttä ja vakavampi sivuvirtaus, voi tämä olla kirjasi. Olen huumorin suhteen melko ”hard to please”, joten Mother for Dinner oli varsin raikas yllätys. Kaikkea on paljon (kirja tuntui runsaalta sivumääräänsä nähden), mutta mitään ei ole liikaa.


Don’t be stupid, he said. The past is an anchor, my son, chained at one end to our ankles and buried in the mud of history at the other. It drags us down; it keeps us from moving forward. Darwin, who was Cannibal, said we come from monkeys. Should be then climb into trees and swing from vines because our ancestors did? --- s. 64

 

Tietoja kirjasta

Shalom Auslander: Mother for Dinner, Picador 2020, s. 260

 

Loppuun tavoistani poiketen kopioin Goodreadsista pari sanaa kirjailijasta: 

Shalom Auslander is an American author and essayist. He grew up in an Orthodox Jewish neighborhood in Monsey, New York where he describes himself as having been "raised like a veal". His writing style is notable for its Jewish perspective and determinedly negative outlook.

*

Kruunasin lukuelämyksen kuuntelemalla Spotifysta Shalom Auslanderin haastattelun. Haastiksen voi kuunnella, vaikka ei olisi kirjaa lukenut. Se ei spoilaa mitään oleellista eikä kirja varsinaisesti ole mikään "juonikirja" muutenkaan.

 

8 kommenttia:

  1. Onpa todella melkoinen idea tässä kirjassa! Taatusti hulvatonta tekstiä. Ja jopa sinuun huumori upposi. Ehkä en itse kuitenkaan jaksaisi lukea kannibaaleista, vaikka satiiri sinänsä kiinnostaa.

    Niin hyvä kysymys muuten tuo, että miksi itseään ja toisia pitää sulloa lokeroihin. Siinäpä mietittävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulvatonta, mutta myös paljon ajatuksia antavaa. Mielestäni tämä kirja ei lopulta ole kirja kannibaaleista, vaan oikeastaan mistä tahansa “lahkoista”, ryhmistä tai “erikoisuuksista”, joita (jotkut) ihmiset kyseenalaistamatta noudattavat, koska “näin on aina tehty”. Mitään valmiita vastauksia ei Auslander anna, vaan lukija saa itse ajatella, mitä arvostan kovasti.

      Nuo identiteettikysymykset saivat minussa aikaan raivoisia ajatus- ja naurukohtauksia. Mietin miten monin eri tanoin voisin alkaa itseäni määritellä (jos kokisin minkäänmoista tarvetta sellaiseen). Tässä hiljattain eräs toveri tiedusteli mihin lokeroon minä kuulun liittyen asiaan x ja vissiin hämmentyi kun en lähtenyt lokeroleikkiin mukaan. Pahoittelen kryptisyyttä, mutta en viitsi priva-asioita blogissa avata tämän enempää. :D

      Poista
  2. Onpas todellakin erikoinen kirja! :D Hyvänen aika.

    Syy lokerointiin lienee ainakin se, että ihminen haluaa jotenkin käsitellä saamaansa informaatiota, jossa luokittelu helpottaa ajattelua. Toki itsensä luokittelusta voi tulla ns. paha tapa, joka vain kuristaa omaa olemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä vaikuttava lukuelämys, saataisiinpa se joskus suomeksikin! Pidin kovasti myös Auslanderin ajatuksista tuossa podcastissa (koin jopa tietyissä kohdin samastumista). Hän on ihanteellinen haastateltava, koska hän puhuu paljon. :D

      Tunnustan, että minulla on paikoin hieman kyyninen ihmiskäsitys: lokerointia ei usein tehdä halusta ymmärtää toista, vaan tarpeesta arvottaa (ja siten määritellä oma asema sunteessa toiseen). Siihenhän esimerkiksi luokkayhteiskunta perustuu.

      Asia erikseen on kaikenlaisten yksittäisten piirteiden tai aatteen perusteella itsensä määrittely/lokerointi. Tämä tulee todella hyvin esille kirjassa ja minut se sai tosiaan miettimään, missä määrin itsensä lokerointi ja lokeroinnin tuloksen huutelu ympäriinsä on missään mielessä hedelmällistä. Ihminen itse hukkuu sinne kaiken määrittelyn alle. Eli niin kuin totesitkin: itsensä luokittelu voi lopulta alkaa kuristaa sitä omaa olemista.

      Poista
  3. Siis kaikkea sä löydätkin! 😃
    Harmi ettei tätä ole meidän kirjastossa eikä äänikirjapalvelussakaan ole kuin joku hänen kertomuskokoelma, mikä näytti keskittyvän juutalaisuuteen enkä siitä ainakaan vielä syttynyt niin että alkaisin lukea kännykästä, kun oli vain e-kirjana. Harmi, koska tämä vaikuttaa ihan mielettömän hauskalta ja iskee just siihen mun huumorintajuni makaaberiin kulmaan jonka takia olen katsonut esimerkiksi Fargon niin monta kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hurmaan löytö, jonka pariin päädyin sattumalta. Kirja oli uutuutena mennyt ihan ohi, mutta luin erään artikkelin ja asia johti tämän kirjan äärelle. Ja siitä se sitten lähti :D

      Auslanderilla on tosiaan ortodoksijuutalaisuuteen liittyviä kirjoja, en ole ihan perillä niistä kaikista. Hän itse on varttunut kys. uskonnon piirissä ja on käsittääkseni katkaissut välinsä perheeseensä eikä hänellä oli kovin auvoisaa sanottavaa juutalaisuudesta. Minua kiinnostaisi vielä lukea hänen muistelmateoksensa Foreskin’s Lament (mahtava nimi, haha), mutta sitä ei saa meidän kirjastosta. Ehkä hommaan sen omaksi jossain vaiheessa.

      Fargo ei helisytä minulla mitään kelloja, täytynee googletella :D

      Poista
  4. Kuulostaa just sopivan kieroutuneelta tarinalta, pitääpä tutkia, olisiko tätä jossakin saatavilla. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät jostain, minusta ainakin mukavan kieroa!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.