torstai 6. heinäkuuta 2017

Kuin minua ei olisi

Joskus kirja päätyy käsiini ja luettavakseni mitä kummallisimmin perustein. Slavenka Drakulicin nimi on taannoin jäänyt takaraivooni Hyönteisdokumentti-blogista. Nimeä en ollut koskaan kirjannut muistiin minnekään, mutta nähdessäni Drakulicin kirjan kaupassa muistijälki aktivoitui.


Slavenka Drakulic: As If I Am Not There
Alkuper. Kao da me nema

Abacus 1999
S. 216
Kroatiasta englanniksi kääntänyt Marko Ivic
Suomenneuttu nimellä Aivan kun minua ei olisi
 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Bosniaan ja Bosnian sodan (1992-1995) alkuaikoihin. Ei kulu kuin kuukausi sodan alkamisesta, kun erääseen bosnialaiseen kylään saapuu sotilaita. Kylässä asuu opettaja S, joka muiden siviilien tavoin vangitaan ja kuljetetaan (sota)vankileirille. Naisille on oma leirinsä, miehille omansa. Epätietoisuus omasta kohtalosta on käsinkosketeltava, pahat aavistukset istuvat epäuskon kanssa takaraivossa: ei kai minulle mitään pahaa käy... Kyllä käy.

S:n elämän kutistuminen ja minuuden hämärtyminen on raastavaa seurattavaa. Miten S yrittää kaiken pahuuden ja vihan keskellä säilyttää ihmisyytensä, inhimillisyytensä. Miten helppoa olisi alkaa vihata, vastata väkivaltaan väkivallalla (jos tulisi tilaisuus). Jopa tappaa? Muuttua samanlaiseksi eläimeksi kuin sotilaat?

At that moment every girl in the room wants to hate somebody. Only hatred can lighten the burden of what they know.

---

S. tries to resist the rush of hatred, she tries to think. She does not want to be like the people who set fire to the corpses in the yard. She tries to say something to the girls, to alleviate the situation.

Kirja pakottaa lukijan ajattelemaan, asettumaan samaan tilanteeseen S:n kanssa. Lukijana tunnen vihaa ja mietin, missä määrin minusta olisi mihinkin - tai mihinkään. Voisivatko olosuhteet muuttaa vihani niin suureksi, että pystyisin väkivaltaan, johon en muuten koe pystyväni. Voisinko jopa tappaa, jos tulisi tilaisuus? Toisaalta voisinko olla tappamatta, voisinko olla vihaamatta?

Miten sota muuttaa ihmistä niin, että muuttuu itse vieraaksi itselleen.

What is worse, you cannot even recognise yourself any more, thinks S...

As If I Am Not There kuvaa kirjan tunnelmaa täysin. Kuin minua ei olisi, kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Kukaan ei näe minua, olen vain esine, jota liikutellaan. Jonka ohi ja läpi katsotaan. Joka otetaan ja otetaan ja otetaan.

Kirja kuvaa noin vuoden S:n elämää ja alkaa Ruotsista Karoliinisesta sairaalasta, jossa S. on juuri synnyttänyt poikalapsen. Ei liene vaikea arvata, miten tuo lapsi on saanut alkunsa eikä niin ollen ole ihme, ettei S. halua edes nähdä sitä silmissään ja onkin päättänyt antaa sen adoptoitavaksi. Lukijalle kirjan alku on siinä mielessä helpotus, että hän tietää S:n selvinneen - jos ei muuten niin ainakin hengissä. Se miten S. pääyy Ruotsiin selviää tämän rankan lukumatkan aikana.

Drakulic säästää lukijaa eikä kuvaa yksityiskohtaisesti raakuuksia. Siihen (kuvailuun) ei tosin ole tavetta, sillä ne (tapahtumat) tulevat kyllä iholle muutenkin. Paljon raskaampaa on lukea S:n ajatuksia, olla hänen päässään.

As If I Am Not There on vaikuttava ja voimakas kokemus, ja vaikka kirja ei ole pitkä, sen lukeminen otti minulla aikansa. Tämä ei ole sellainen kirja, joka ahmaistaan välipalaksi hillomunkin kanssa. Minä elin vankileirillä S:n kanssa ja se tuntui ikuisuudelta.

S. säilyttää lopulta inhimillisyytensä

(ymmärrän kirjan lopun siten, vaikka en oikeastaan pidä sen "symboliikasta", koska... noh, lähtökohtamme ovat erit kaikin puolin mutta en voi avata asiaa enempää tai spoilaan juonta, vaikka toisaalta tämä ei mikään juonikirja olekaan: jos kuitenkin kiinnostaa, kysy kommenteissa niin vastaan juonesta piittaamatta ja sitä spoilaten),

minä en.

They are about to leave when S. turns around and says out of the blue: can I please change my name? I want to be somebody else. I'm tired of myself.

~~~

Slavenka Draculicin kirjalla pääsen kartuttamaan useampaakin haastetta: Frau, Signora & Bibi ja Muuttoliikkeessä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1 eli kirjan nimi on mielestäsi kaunis. No on, valtavan kaunis!  
AS IF I AM NOT THERE

~~~ 

Ilmoja pitelee ja kaikenlaista muutakin. Siksi blogi on jäänyt hieman hunningolle. Vastaan vastaamattomiin kommentteihin tämän viikon aikana.

Ensi viikolla olenkin muissa maisemissa eli matkaan Suomen suveen. Ilmoista riippuen voi olla että tulee luettua melkoisen paljonkin. Edelliskesäiseen tapaan pidän suomalaisen kirjallisuuden suven, mutta siitä ja monesta muusta enemmän myöhemmin.

6 kommenttia:

  1. No hei! Tämä kirja, josta kerrot, jysähti. En ole varma, mutta tuli mieleen, että olen tavallaan tavannut ihmisen, jutellut hänen kanssaan ja ... No, olen tavannut ihmisen, joka on sisältäpäin hajonnut serbien, kroaatien ja bosniakkien välissen sodan vaikutuksesta. Minulle esiteteltiin hänet serbialaisena nuorena naisena, joka oli jäänyt yksin kestämään ja suremaan k.o. sodan vaikutuksia. Hänen kotiväkensä oli surmattu ja hän matkusteli ja harhaili etsimässä itselleen uutta elämää jossain päin maailmaa. Hän oli hyvin miellyttävä ihmisenä, pyrki tuttavuuteen minunkin kanssa, mutta se, mitä tiesin hänen elämästään sai minut araksi ja vähän pelokkaaksikin, en halunnut sitoa itseäni hänen kohtaloonsa. Vieraannutin itseni tietoisesti hänestä. Muta sukulaisemme pyrkivät auttamaan häntä. Hän etsi kotia itselleen. He tarjosivat sitä hänelle. Minä pelkäsin että hänestä tulisi taakka perheellemme. Pelkuri! Sorry. Sellainen olen.

    Tuota kirjaa, josta tässä kerrotaan, tuskin saan käsiini. Ja kun yritin tutustua mainitsemaani sotaan, tiedot tuntuivat niin sekavilta, etten pystynyt luomaan ehyttä kuvaa siitä. Se, että ihmiset, siviilit, joutuvat mitä kauheimmilla tavoilla kärsimään vielä meidän aikanamme, on käsittämätöntä. Välillä tuntuu, että koko maailma on sekaisin. Ehkä se on ollut sitä jollain tavoin aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit tarinasi. Et sinä mielestäni pelkuri ole. Vaikeita asioita tällaiset ja se, että pohtii omaa käytöstään kielii ihan muusta kuin pelkuruudesta.

      Tämä kirja on tosiaan suomennettu eli sen saattaa kirjastosta saada. Jugoslavian hajoamisesta minullakin on vain hämäriä muistikuvia. Olen ollut niin nuori silloin ja häpeäkseni tunnustan, etten ole aiheeseen syvällisesti tutustunut. Muutaman artikkelin lukenut vain.

      Poista
  2. Tärkeä kirja, koska näitä ihmisiähän on yhä enemmän keskuudessamme, vaikka osa väestöstä ei heitä millään huolisi.
    Kirja näyttää olevan lähikirjastossa, saatan hakea sen iltakävelyllä itselleni.

    Liisun tavoin minäkin olen tavannut Jugoslavian hajoamisen vuoksi pakoon joutuneita. Minulla oli oppilaana poikia, jotka näyttivät sopeutuvan, noin päällisinpuolin, ja tyttö, joka halusi suorittaa koulun hyvin, mutta ei halunnut tutustua kehenkään eikä osallistua mihinkään vapaa-ajan menoihin. En päässyt koskaan selville, mitä näille perheille oli tapahtunut. Lapset olivat erityisen tarkkoja siitä, että eivät osallistu mihinkään uskonnon tai edes et:n tunneille.

    Englanninkielisen kirjan kansi kuvaa hyvin särkymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien pakolaisten suhteen on aina tainnut olla sama: kukaan ei halua heitä, vaikka eiväthän siviilit niitä sotia aloita ja sodi - ainoastaan kärsivät niistä.

      Itse en muista tavanneeni koskaan entisiä Jugoslavian pakolaisia. Nuoruudesta sen sijaan muistan ns. Vietnamin venepakolaiset. Meidän kouluummekin tuli muutama ja minä ihastuin erääseen heistä. Olen ollut "väri- ja maasokea" pienestä pitäen ja lähinnä utelias - en pelokas. Sama piirre on minussa yhä.

      Varaudu rankkaan lukukokemukseen, jos saat kirjan käsiisi! Oman kappaleeni kannen kuvasin muuten lasioven läpi, joten siksi rosoisuus.

      Poista
  3. Mikä sattuma, että kirjoitit tästä nyt! Luin eilen loppuun Drakulicin novelli-/esseekokoelman Balkan Express. Aivan kuin minua ei olisi on ollut ikuisuuden lukulistallani. Kerran luulin lainaavani kyseisen teoksen, mutta lainasin vahingossa eri kirjan. Hyvä niin, sillä olin ehkä 13-vuotias. :D

    Kao da me nema on muuten aivan uskomattoman kaunis nimi kirjalle. Suomennos tai edes englanninnos eivät yllä läheskään samalle tasolle, vaikka toki kauniita nekin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja olisi ehkä liian rankka 13-vuotiaalle eli onni, että lainasit taannoin väärän teoksen. :D Ajattelin lukea lisää Drakulicia, jos osuu kohdalle. Kirjastostamme ei saa, joten pitelen silmät auki charity shopeissa.

      Kroatiaa en osaa, joten en pysty tutkimaan kirjan alkuperäistä nimeä. On varmaan todella kaunis, kun enkunkielinenkin on mielestäni niin onnistunut ja kuvaa täydellisesti koko teosta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.