keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Poika raidallisessa pyjamassa

John Boyne: The Boy in the Striped Pyjamas
Definitions 2006
S. 216
Kirja on suomennettu nimellä Poika raidallisessa pyjamassa.

On hieman hämmentävää kirjoittaa kirjasta, jonka luin jo kuukauden päivät sitten. En ehtinyt purkaa ajatuksiani siitä aiemmin, koska lähdin reissuun.

The Boy in the Striped Pyjamas on kuitenkin vielä sen verran vahvasti mielessäni, että haluan muutaman sanan siitä kertoa.

Palaamme ajassa toisen maailmansodan aikaan ja keskitysleireille. Yhdeksänvuotiaan Brunon maailma murenee, kun natsi-isä saa komennuksen toisaalle ja koko perheen täytyy muuttaa kauas tutusta kotiympäristöstään. Hyvästi ystävät, tervetuloa karu maaseudun tyhjyys ja aidatut pellot.

Brunon yksinäisyys muuttuu siedettävämmäksi, kun hän tapaa ikäisensä pojan, Shmuelin. Poikia tosin erottaa korkea aita, joka jakaa heidän maailmansa kahtia. Bruno on täysin tietämätön tuon toisen maailman asioista ja käytännöistä. Viaton naiivius säilyy käytännössä läpi kirjan.

Naiivi on kirjan kielikin. Teksti on melko yksinkertaista, mutta kielellisesti toki moitteetonta ja sinänsä miellyttävää lukea. Vasta kirjaa jonkin verran luettuani oivalsin sen olevan tarkoitettu nuoremmille lukijoille.

Se selittäneekin lapsellisen tyylin ja sen, miksi jäin ulkopuoliseksi. En ole mikään teini enää, kaipaan toisenlaisia näkökulmia ja otteita. Nuoremmalle lukijalle Poika raidallisessa pyjamassa varmasti pystyy antamaan enemmän.

And that's the end of the story about Bruno and his family. Of course all this happened a long time ago and nothing like that could ever happen again. Not in this day and age.

Mjaa. Ymmärrän lukijan rauhoittelut kirjan lopussa, mikä tosiaan viittaa siihen, etten kuulu kohderyhmään. Kaikenlaista shittiä tapahtuu edelleen: meillä ei ehkä ole enää keskitysleirejä, mutta kaikkea muuta karmaisevaa on kyllä tarjolla. Ei se pahuus ole maailmasta mihinkään kadonnut, vaikka keskitysleirit ovatkin.

Jep, olen realisti.

Kirjasta on blogattu melko paljon, kas tässä Googlen hakutulos.

15 kommenttia:

  1. Olen lukenut Boydilta Tarkoin vartioidun talon. Tästä kirjasta olen nähnyt pätkän elokuvasta tv-esityksenä ja lukenut lopun kirpputorilla olleesta kirjasta. Jotenkin minulle tulee kuitenkin mieleen tuosta sitaatistasikin, että kyseessä saattaisi olla jonkinasteinen ironia/satiiri. En tiedä, tohdinko tätä kuitenkaan kokonaan lukea, vaikka olen paljon lukenutkin aihepiirin kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua saattaisi tuo Tarkoin vartioitu talo kiinnostaa. En tosin ole tajunnut, että se on tämän kirjailijan kirjoittama. Minulle tämä pyjama oli siis ensimmäinen kosketus John Boyneen. Tämän kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole katsonut enkä tiedä kiinnostaako edes. Ehkä joskus.

      Mielestäni tämä kirja ei ole Ironia/satiiri, vaan ihan vakava nuoremmille suunnattu romaani. Tulkitsen tuon loppulauseen tosiaan lukijaa rauhoittelevaksi, en missään määrin sarkastiseksi heitoksi.

      Poista
  2. Tämä kirja kummittelee lukupinossa. Ei vain vieläkään ole tullut luettua ja menin sen leffankin katsomaan ensin. Vaikuttaa hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan luettava on, nopealukuinenkin. Minut kyllä tosiaan jätti kylmähköksi.

      Poista
  3. Minäkin otin tuon poimimasi sitaatin sarkasmina, mutta se on tietenkin kokonaisuudest a irrotettuna toisen näköinen. John Boyne ja Tarkoin vartioitu talo oli mukanani Irlannin reissulla, että olisi jotain irlantilaista elävää kirjailijaa luettavana matkalla. Jäi ajan puutteen vuoksi lukematta eikä se siellä eksoottinen - Suomi, Venäjä - ympäristö oikein vetänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, noin moni näkee sen sarkasmina. Kenties lainaus tosiaan kokonaisuudesta irroitettuna sitten näyttää siltä. Minun silmiini ei, mutta olenkin lukenut koko kirjan. Silloin kyllä huomaa, ettei kyse ole sarkasmista.

      Poista
  4. Bloggasin tästä kirjasta tässä jokin aika sitten. Tosi erilainen kirja ja näkemys kyseiseen aiheeseen. En ollutkaan ajatellut että tämä kirja voisi ennemmin olla sarkasmia kuin naivi kuvaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin kukaan tämän kirjan lukenut ajattelee sen olevan sarkasmia. Tässähän on kommentoitu pelkästään tuota yhtä sitaattia, josta voi ilmeisesti saada sellaisen kuvan, ellei ole kirjaa lukenut.

      Poista
  5. Olen nähnyt tämän elokuvana. Olin aikeissa lukea kirjankin, mutta nähtyäni leffan ajattelin jättää kirjan lukematta. Tykkäsin kyllä elokuvasta, ehkä toimii jopa leffana paremmin?! Tai mistä minä tiedän. =D Olen lukenut Tarkoin vartioidun talon ja pidin siitä, minusta se oli mielenkiintoinen sekoitus faktaa ja fiktiota, ja koska Romanovit eivät olleet minulle niin kauhean tuttuja, niin sekin varmaan oli hyvä asia lukunautinnon kannalta. Minulla "ajelee" pokkariversio tuosta kirjasta hyllyssä, voin vaikka lähettää sen sinulle, jos haluat. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että toimii elokuvana paremmin. Minäkään en kyllä tiedä, koska en ole elokuvaa nähnyt. Olen kuitenkin kuullut sellaista kommenttia, että moni on pitänyt elokuvasta enemmän kuin kirjasta. Kirja on tosiaan nuoremmalle väelle suunnattu ja ainakaan tällaiseen vanhaan kurppaan sellainen ei oikein tässä tapauksessa toimi. :D

      Kiitäs kovin kirjatarjouksesta, mutta saanen Tarkoin vartioidun talon helposti käteeni kirjastosta alkuperäiskielellä. Minähän mieluusti luen enkunkieliset kirjat enkuksi, muun käännöskirjallisuuden kohdalla ei ole niin väliä onko suomeksi vai enkuksi. :)

      Poista
  6. Elokuva on hyvä. Minä olin leffaa katsoessa ihan tulisilla hiilillä, miten käy ... pitää varmaan välttää juonipaljastuksia. Tuli sama olo kuin Hair-elokuvan lopussa, kun Vietnamin kone odotti kita auki sisään marssivia poikia eikä mitään voinut enää muuttaa.
    Kirjakin on minulla jossain, mutta on jäänyt lukematta tai sitten olen antanut sen jollekin. Jos se on opettavainen, niin en pidä. Nuorille ei saa lässyttää.
    Voisiko tällä hetkellä tuollainen loppu edes toimia muutoin kuin juuri sarkastisena, kun niin paljon pahaa on käynnissä ja kaikkien tiedossa. Kirjan kirjoittamisen aikoihin 2006 on ollut rauhallisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muuten käynyt katsomassa Hair-musikaalin joskus Savoy-teatterissa Helsingissä. En tosin muista siitä enää juuri mitään enkä nyt ole edes varma onko kyseessä sama tarina. Käyn valitettavan harvoin nykyään teatterissa saati musikaaleissa.

      Luulen (ja voin olla väärässäkin toki), että tämä kirja olisi liian naiivi sinulle. Kirja ei sinänsä opeta tai saarnaa, mutta tyyli on melko lapsekas. Elokuvassa kenties on toisenlainen ote.

      Jännä muuten, miten moni näkee tuon sitaatin sarkastisena. Ehkä se vaikuttaa siltä noin irrallisena kappaleena. Kuitenkin kun on kirjan lukenut, niin se vaikuttaa enemmänkin lukijaa suojelevalta ja rauhoittelevalta (mikä selittynee sillä, jos ajatellaan kirjan kohderyhmän olevan kovin nuorta).

      Poista
  7. Sait kiinnostumaan tästä kirjasta. Boyne on todella taitava valitsemaan aiheita.
    Ja todella taitava kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on minulle toistaiseksi ainut Boynelta lukemani kirja. Ihan taiten kirjoitettu, mutta minun makuuni tosiaan liian naiivi. Ei kuitenkaan pitkästyttävä eli kannattaa lukea, jos vähänkin tuntuu siltä!

      Poista
    2. Olen lukenut Boynen Kuudes mies teoksen, joka kertoi aseistakieltäytyjästä ja homoudesta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.