 |
| Kansi: Anna Crone |
(alun perin julkaistu Japanissa 1996)
Harvill Secker, 2010
Kääntänyt Stephen Snyder
S. 164
Terveisiä Japanista, hotelli Iriksestä. Lomakausi on alullaan ja siihen varustaudutaan myös hotelli Iriksessä. Iris ole mitenkään erityisen suosittu majapaikka, mutta ihan vilkas turistikaudella.
Eräänä yönä hotellinpitäjä joutui heittämään pari asiakasta ulos, koska he metelöivät.
"You filthy pervert!" The scream stopped at last, and a woman came flying out of room 202. "You disgusting old man!"
Huutava nainen oli prostituoitu, jolta oli ilmiselvästi palanut käämi. Mutta mitä yhdestä hutsusta, kun miehen ääni jää kaikumaan korviin. Se kaikuu Marin, hotellinpitäjän tyttären korvissa. Mari työskentelee hotellin respassa tiukan äitinsä valvonnassa. Mutta ei äidin silmäkään kaikkea näe.
Mari tapaa miehen sattumalta uudelleen myöhemmin. Heidän välilleen kehittyy omituinen suhde. Jokin miehessä kiehtoo Maria, kiehtoo niin paljon että hän haluaa alistua, miellyttää. Hän antaa miehen määrätä mitä tahansa: se on vain Marille oikein. Mari on saastainen ja ällöttävä, niin ajattelee Mari itsestään.
En ihan päässyt käsiksi Marin tuntemuksiin, mistä ne kumpuavat. Hänen äitinsä on ankara, kyllä, mutta ei nyt mikään sadisti. Hotellissa työskentelee varasteleva apulainen/siivooja, jota Mari yrittää kiristää saadakseen vapautta.
Seurasin sivusta tätä näytelmää, joka piirtyi hikisenä silmieni eteen. Se nyki minua kuin kala, joka on tarttunut syöttiin ja koho pomppii pinnan alle ja pinnalle. Se häiritsee, on jotenkin häiriintynyttä.
Tämä kirja on häiriintynyt, härski silli. Kuollut, haiseva lahna. Ja samaan aikaan elegantti ankerias. Mutta niin hiljainen alun metelin jälkeen. Eikä mikään ole tai pääty niin kuin... pitäisi?
Ogawa teki sen taas, hän koukutti minut heti ensimmäiseltä sivulta ja talutti kuin sokeaa. Sillä eipä ollut hajuakaan, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu.
Kirjan on lukenut myös hdcanis, jonka blogista Ogawan taannoin bongasin. Mahtava löydös tämä kirjailija. Luenpa lisää. Aiemmin olen lukenut Ogawalta Revengen.
Luit sitten tämänkin :) Mari on aika erikoinen hahmo, minä ajattelin häntä enemmän kasvutarinan ja äidistä irtaantumisen kautta mutta miksi sitten tuollainen raju masokismi, sinä ilmeisesti enemmän sen masokismin kautta mutta ristiriitainen hän on silti...
VastaaPoistaKiinnostava (ja häiritsevä) Ogawa on ollut näiden kahden kirjan perusteella, enempää en ole vielä tullut lukeneeksi joten kiinnostuneena odotan jos luet lisää.
Juu, löysin tämän kirjan charity shopista (kirjastossa ei ole) ja oli pakko korjata talteen. Nyt etsiskelen Ogawan The Housekeeper and the Professoria eli tarkoitus on lukea lisää. :)
PoistaMinua häiritsi se, että Mari meni aina takaisin ja vapaaehtoisesti. Suorastaan odotti noita tapaamisia, vaikka tiesi mitä on tulossa. Toisaalta nuoret ovat arvaamattomia ja monet helposti johdateltavissa ja siten myös alistettavissa. Eli varmaan kyseessä on kasvutarina ja irtautuminen niin kuin tulkitsit.
Jos kliseiseksi haluaa ryhtyä, niin voisi pohtia myös Marin isäkaipuuta, koska hänen omansa oli kuollut ja "kääntäjä" huomattavasti vanhempi mies. Mutta yhtä kaikki, todella ristiriitainen mutta paljon antava kirja! Tässä kirjassa häiritsevää oli muuten myös se, että en osannut inhota tuota "kääntäjää". Vaikka vissiin olisi pitänyt.