maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kulttuurimatkalla Istanbulissa - ja vähän muuallakin


Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa
 Tositarinoita Turkista


Otava 2013
 S. 288

Istanbul - ja Turkki noin yleensä - on ollut minulle melko tyhjä paperi. Perustiedot ovat toki olleet hallussa, mutta noin muuten se on jäänyt minulle tavallaan kasvottomaksi, etäiseksi.

En ole yleisesti ottaen ollut erityisen kiinnostunut Turkista, vaan intressini ovat enemmänkin toisaalla (Afrikka kokonaisuudessaan, Japani).

Toisaalta kiinnostun herkästi eri maiden kulttuureista ja itsekin ulkosuomalaisena minua kiinnostaa ulkkisten kokemukset eri maista.

Olen siis seurannut  (ja seuraan yhä) myös blogeja, joiden kirjoittajat asuvat Turkissa (niistä enemmän postauksen lopussa). Nimenomaan blogeista olen oppinut paljon Turkin monivivahteikkaasta kulttuurista.

Kun Reetta Paakkinen lähestyi minua sähköpostitse ja kysyi kiinnostaisiko minua lukea hänen kirjansa Kotona Istanbulissa, olin innoissani: totta munassa kiinnostaa!

"Kuvitteletko tietäväsi kuinka Turkissa eletään ja ajatellaan?" haastaa Paakkinen jo kirjan takakannessa.

"Tutustu tuhansien tarinoiden Turkkiin Istanbulissa aikuistuneen suomalaisen toimittajan matkassa."

Kirja alkaa vuodesta 1998 Paakkisen muuttaessa Istanbuliin. Hän asettuu asumaan potentiallisen anoppinsa luokse, ja siitä alkaa hänen konkreettinen matkansa toisen kulttuurin syövereihin. Siitä alkaa myös lukijan kulttuurimatka Paakkisen siivellä.

Paakkinen kirjoittaa hauskasti ja eloisasti kokemuksistaan. En voinut olla naurahtamatta lukiessani esim. kaksoiselämää elävästä talonmiehestä. Kuvaukset uuteen kulttuuriin ja maahan tutustumisesta ja lopulta sopeutumisesta ovat mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa on 35 lukua, jotka kukin muodostavat oman kokonaisuutensa. Kirja etenee kuitenkin suunnilleen kronologisesti, joten ei kannata pomppia luvusta toiseen vain otsikoiden perusteella. Itse kyllä uteliaana lehteilin kirjaa välillä eteenpäin ja lunttasin tulevia lukuja ihan vain kiintoisien otsikkojen takia.

Paakkisella on mielipiteitä eikä hän epäröi niitä esittää. Kyytiä saavat monet stereotypiset mielikuvat muun muassa turisteille viheltelevistä naistenmiehistä. Minua kiinnosti erityisesti turkkilainen "pariutumis- ja seurustelukulttuuri", miehen osa ja naisen osa.

Tasa-arvo ei ole mikään globaali ilmiö, vaan usein sidoksissa kulttuuriin. Paakkinen tekee mielestäni hienoa työtä kirjassaan sen puolesta että ymmärrettäisiin, ettei toisen kulttuurin arvoja ja tapoja ryhdyttäisi tuomitsemaan tai tulkitsemaan oman kulttuurin kautta. Se pitäisi aina tehdä vallitsevan kulttuurin kontekstissa: se mikä on hyväksyttävää täällä, voi aiheuttaa pahennusta muualla ja sama toisin päin.

Luvussa Asenteella matkassa Paakkinen kertoo mm. turisteista, jotka matkustavat lähinnä vahvistamaan ennakkoluulojaan ja kritisoimaan toista kulttuuria (peilaten sitä tietenkin typerästi omaan kulttuuritaustaansa). Jestas sentään.

Kirjan myötä lukija pääsee kurkistamaan Turkin arkeen: lukuisiin saippuasarjoihin ja parisuhteenmetsäsysohjelmiin, mielenosoituksiin, pukeutumiseen jne. Käymme myös Kyproksella ja Paakkinen avaa saaren veristä historiaa ja kreikkalaisten ja turkkilaisten pulmallisia välejä, jotka eivät tänä päivänä ole enää niin ongelmallisia.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että koen oppineeni melkoisen paljon tätä kirjaa lukiessani. Tuntui kuin olisin elänyt Paakkisen mukana hänen kertomissaan tarinoissa. Ihan kuin olisin käynyt itsekin Istanbulissa - ja muutamassa muussakin maassa.

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, koska asiaa on niin paljon. On niin paljon tarinoita, joista voi oppia ja joille voi nauraa. On myös tarinoita, jotka surettavat, pistävät ajattelemaan. Kirjan loppu on uusi alku, sellainen joka kirvoitti jopa kyyneleen silmääni.

Olen kuullut puhuttavan Istanbulin pulssista (kukapa ei olisi) ja se otetaan esille tässäkin kirjassa. Minusta tuntuu, että Paakkinen onnistuu kirjassaan välittämään maistiaisen tuosta sykkeestä.

Loppuun itsestään selvä huomautus:

"Kotona Isatanbulissa perustuu omiin ajatuksiini Istanbulista, Turkista ja sen naapurimaista. Tarkoitukseni on kertoa siitä, miten osa Istanbulin asukkaista elää ja ajattelee. Havaintoni ja mielipiteeni eivät päde kaikkiin Istanbulin, saati koko Turkin, eri asukkaisiin."

Tästä kirjasta on kirjoitettu etenkin ulkosuomalaisten blogeissa. Heli (Ikuisen auringon maasta) ja Petra (Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä) asuvat itsekin Turkissa. Karoliina on asunut Turkissa, mutta palannut ainakin toistaiseksi Suomeen. Vihreätniityt (Elämää vihreällä saarella) asuu Irlannissa. Terkut vaan kaikille, stalkkaan edelleen teita.

~~~

Kirjan kansi ansaitsee erikoismaininnan kauneudestaan. Kannen on suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.

17 kommenttia:

  1. On kyllä upea kansi! Tulee heti Turkki-fiilis. =D Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta muistelmalta. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nappivalinta kanneksi! Ja kirja on todellakin mielenkiintoinen ja hauska. Sen siivellä ainakin minä opin paljon uutta mukavalla tavalla. :)

      Jos miinusta haluaa antaa, niin se sai matkajalkani vipattamaan :D

      Poista
  2. Tämä on sellainen kirja jonka olen halunnut jo pitkään lukea,etenkin kun seurasin aikoinani Reetan blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vasta opin, että Paakkisella oli blogi. Harmi, etten tiennyt sitä aiemmin, kun nythän ei sitä blogia enää tosiaan ole.

      Olen melko varma, että tykkäät tästä kirjasta!

      Poista
  3. Minulla muutama turkkilainen ystävä. Tyttäreni käynyt siellä, tykkäs kylvystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kylvyt mainittiin tässäkin kirjassa. Tai lähinnä "allasklubit". :)

      Poista
  4. Kiinnostava! Kiitos vinkistä, olisi ihan mennyt ohi minulta tällainen kirja. (Voi apua, nyt sain vaikutteita ja lukuvinkin toiselta kirjabloggaajalta, hirveää!)

    Turkissa en ole koskaan käynyt, mutta muutama turkkilainen kaveri minulla on. Liberaaleja ja rentoja, kaikkea muuta kuin monet ennakkoluulot antaisivat olettaa. Tekee hyvää aina ravistella niitä ja itseään muutenkin. Pidänpä siis silmät auki tämän kirjan varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hävytöntä saada lukuvinkkejä bloggaajilta!!! :D

      Suosittelen kyllä lämpimästi tätä kirjaa. Itse opin monenlaista tämän kirjan siivellä eli kirja on antoisa kurkkaus toiseen kulttuuriin. Paakkisen kertomat tarinat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. :)

      Poista
  5. Ihana postaus, muru! Yleensä en aivan ylettömästi tällaisista teoksista pidä, mutta tämä vaikuttaa huippukiinnostavalta. Täytyy painaa mieleen ja ottaa johonkin sopivaan rakoseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikeasti kiinnostava. Paakkinen tuo kulttuuria ja sen ajatustapoja esille sekä omien kokemustensa ja sattumustensa muodossa sekä myös yleisellä tasolla sivuten historiaa. Samassa kirjassa siis viihdyttäviä tarinoita ja faktaa sopivassa suhteessa. Luulen, että tykkäisit kyllä, vaikkei tämäntyyppiset kirjat noin muuten innostaisikaan. :)

      Poista
  6. Ahaa, en tiennytkään sinun vielä kirjoittelevan blogia, mutta nyt löysin tuolta Petran kautta... Minäkin luin tämän, pakkohan se oli:). Nyt katselen mitä muuta täältä löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin googlehaulla blogeja, joissa tästä kirjasta on kirjoitettu, mutta nähtävästi sinun blogisi ei jäänyt haaviini. Lisään sinut tuohon listaan!

      Lopetin tosiaan Viiden tee -blogini, mutta jäin elämään tänne ;) Ihana kuulla sinusta!

      Poista
    2. Paitsi, etten löydä kirjaa blogistasi? Kirjoititko siitä siis blogiisi tuolloin? Jos kyllä, laita vaikka suora linkki minulle :)

      Poista
  7. Kiinnostavalta kuulostava kirja. Minäkin luen aina välillä oikein mielelläni tuntemattomammista kulttuureista, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tälle kirjalle minulla tuskin on aikaa - ellei Turkki ala jossain vaiheessa kiehtomaan yllättävän paljon;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, karsintaa on tehtävä, koska maailma on täynnä lukemattomia kirjoja :) Ihan kaikkea ei voi lukea, vaikka haluaisikin.

      Mutta jos tekee jossain vaiheessa mieli kulttuuripainotteiselle nojatuolimatkalle, niin tämä on hyvä valinta :)

      Poista
  8. Hih, ihanaa ettet silti meitä ole hyljännyt, vaikka kirjabloggariksi oletkin "siirtynyt" (tai siis sen toisen blogin jätit pois).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään ole hyljännyt, vaikka pidin kyllä Viiden Teen lopetettuani jonkin aikaa taukoa monista blogeista. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.