Hae tästä blogista

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kauhistuttava repsahdus

Nykyiset hoodit, hyvästi!

Olen aiemmin kertonut karsivani kirjoja ankaralla kädellä muuton takia. Tuon konmarittamisen olen sanut tehtyä jo viikkoja sitten, koska se oli ensimmäinen urakkani karsinnassa. Aloitin reteästi vaikeimmasta. Loppujen lopuksi se ei ollut kovin vaikeaa, koska vein lähes kaikki kirjat kiertoon.

Tiedän, että ikävä tulee jossain vaiheessa mutta toistaiseksi se ei tunnu niin pahalta, koska samaan aikaan pakkasin ne kirjat muuttokuormaan, jotka saivat kunnian jäädä. Tässä kämpässä ei siten ole aikoihin juuri näkynyt kirjoja muutamaa kirjaston kirjaa ja yhtä omaa keskeneräistä lukuun ottamatta.

OMA KIRJA


Xiaolu Guon romaania I Am China luemme yhdessä LauraKatarooman kanssa. Enää on yksi lukuerä jäljellä ja sitten kirja on taputeltu.

I Am China on kiinnostava, mutta kovin paljon se ei herätä keskustelua. Kutsun tällaista kirjaa ns. hiljaiseksi kirjaksi: jotkin kirjat vain ovat sellaisia, ettei niistä oikein osaa sanoa mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi huono – päinvastoin, olen pääosin pitänyt I Am Chinasta.


LAINAKIRJA

Eilen sain luettu loppuun R.O. Kwonin romaanin The Incendiaries, joka jätti jähmeät fiilikset. Pidin kirjan kielellisestä tyylistä, jonka tosin koin ajoittain hieman sekavana. En kuitenkaan niin sekavana, että olisi mennyt jotain ohi. Lukeminen vaati keskittymistä, josta minulla on poikkeuksellisesti ollut puutetta viime aikoina.

Lisäksi oli huono valinta lukea The Incendiariesia rinnan I Am Chinan kanssa, koska jostain syystä aloin sekoittaa kirjan henkilöitä keskenään tai pikemminkin erityisesti heidän taustansa alkoivat mennä sekaisin. Selittynee osin huonolla keskittymisellänikin.

Olen tavallisesti melko “pänttäävä” lukija ja siksi tuntuu nyt siltä, että olisin lukenut Kwonin romaania vähän niin kuin “juosten kusten”. No, maailma ei kaadu jos kerran kymmenessä vuodessa käy näin.

Jatkossa muistan kuitenkin valita samanaikaisesti luettavat kirjat siten, että ovat riittävän erilaisia sekä tyyliltään että aiheiltaan.

Ja siitä pääsemmekin postauksen otsikossa viittaamaani kauhistuttavaan repsahdukseen. Sillä mikä voisi olla kaameampaa, kun alkaa ostella kirjoja kesken muuttohommien juuri kun on hankkiutunut edellisistä eroon!

Annoin itselleni eilen luvan mennä “kirjakauppaan” ja ostaa YHDEN kirjan muuttoajan lukemiseksi. Kriteerinä oli, että kirjan tulee olla ns. helppolukuinen, koukuttava, jännä eli siis sellainen johon on helppo tarttua ja jota on helppo lukea, vaikkei keskittyminen olisi huippuluokkaa.

Valitsin hankintapaikaksi The Worksin, koska sen kivijalkakaupoissa on melko suppeat valikoimat eivätkä kirjat yleensä ole uutuuksia, vaan semituoreita trillereitä ja dekkareita. Ideana oli, ettei menisi koko päivä siellä kaupassa ja repsahduksen riski olisi pieni, vaikka kolme kirjaa saa kuudella punnalla yhden kirjan maksaessa £2.50. Ostin vain yhden kirjan, koska kuten tiesin, ei löytynyt kolmea kirjaa, jotka olisin oikeasti halunnut.

Mukaan valikoitui minulle ennestään tuntemattoman Karen Dionnen trilleri The Wicked Sister. Silmiini se osui ensin kansikuvan perusteella – metsäinen järvimaisema eli miljöönä maaseutu tai ei ainakaan iso kaupunki. Juuri sellaista nyt kaipaan.

Myös takakansi innosti. Vai mitäpä tästä tuumitte: Rachel Cunningham on ollut viisitoista vuotta psykiatrisessa hoitolaitoksessa, koska uskoo surmanneensa omat vanhempansa ollessaan vain 11-vuotias. Muistikuvat ovat osin hämäriä, mutta Rachel on varma, että juuri hän on tehnyt surmat. Sitten ilmestyy uutta tietoa ja Rachel alkaa kyseenalaistaa menneisyyttään.

Aloittelin eilen tuota lukea ja on todellakin iisiä ja koukuttavaa tekstiä! 

Olin eilen niin vierotusoireissa, että poikkesin pariin charity shopiin ihastelemaan kirjoja asenteella, että niitä vain katsellaan ja saa tarvittaessa vähän kuolata. Mutta ostaa ei saa. Silmiini osui Seicho Matsumoton romaani Pro Bono (£1.50), jota olen saalistellut laiskasti jo pidemmän aikaa. Matsumoton kirjoja on turha kuvitella mistään kirjastosta saavansa, joten pakkohan se oli ostaa. Olen aiemmin lukenut Matsumotolta kaksi romaania.

Toisen kirjan ostamista en oikein voi mitenkään perustella itselleni, koska sen todennäköisesti saisi jopa sieltä perähikiän kirjastosta, jonka tarjontaa ei valitettavasti pääse katsomaan ennen kuin saa kirjastokortin. Kyseessä on Jennifer Nansubuga Makumbin romaani The First Woman. Kaikki Makumbin kirjat ovat lukulistallani, mutta en ole joutanut vielä lukemaan yhtäkään. Herkemmin tulee luettua, kun kirja on oma. Ja se maksoi vain punnan. Ja seli seli.

Ostat yhden, niin katoaa kontrolli. Ei saisi ottaa yhtään tai lähtee lapasesta. Tosin ei tämä kovin pahasti lähtenyt, kun vain kaksi ”ylimääräistä” kirjaa lähti matkaan.

Muutto on siinä vaiheessa, että näillä näkymin todellakin lähdemme maanantaina ja hoidamme koko homman itse. Muutosta kiinnostuneet voivat lukea muuttopäivityksen Lammaskuiskaaja-blogistani.

Seuraava postaus tulleekin sitten uudesta kodista!

11 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin ja muuttoon!

    Joskus sitä repsahtaa. Itse olen nyt osannut olla jo pidemmän aikaa ostamatta kirjoja, mikä on hyvä. Eipä kyllä mahtuisikaan oikein minnekään yhtäkään kappaletta. Tosin kirjastossa onkin sitten repsahtanut senkin edestä, viimeksi tänään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä tuskainen muutto ja monien takaiskujen viitoittama, mutta täällä sitä nyt ollaan :D

      Olen itsekin jo vuosia pidätellyt itseäni kirjaostojen kanssa: lähinnä yrittänyt ostella vain sellaisia, mitä ei kirjastosta saa.

      Poista
  2. Haha, vai karkasi mopo lapasesta! :) Juuri tuota minäkin teen, että yritän tyhjätä kirjahyllyjäni ja kohta jo sorrun ostelemaan lisää kirjoja... Tuo The Wicked Sister kuulostaa kyllä tosi kiinnostavalta. Minäkin lukisin mielelläni tuosta aiheesta. Ja kansikin on houkutteleva. Makumbin kirjasta et kerro tarkemmin, mutta uteliaisuuteni sekin kyllä herätti. Tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, taitaa olla monen kirjafriikin ongelma tämä :D

      The Wicked Sister on ihan kiinnostava, mutta kovin hitaasti etenen sen kanssa kun olen iltaisin niin raato etten ole jaksanut paljon lukea. Tässä lähinnä luettelin ostoksia ja keskeneräisiä kirjoja: tulee kilsan pituinen postaus, jos kaikista kirjoista alkaa kertoa. Makumbin kirjasta kirjoittelen sitten, kun sen joskus otan lukuun ja saan luettua :D

      Poista
  3. Tsempit muuttohommiin! Ja onnittelut repsahduksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, olet eka joka onnittelee repsahduksesta :DD

      Poista
  4. Avaustasi lukiessa hymyilytti, ei suinkaan vahingonilosta, vaan tuttuuden tunteesta:) Monia vuosia muualla aseuessani oli pakko jättää luottokortit kotiin ja varata mukaan "varuiksi" " tietty/riittävä" summa käteistä, jos jotenkin "sattuisin/ehtisin" Helsinginkeikalla Akateemiseen kirjakauppaan, josta kertakaikkisesti EI pääse ulos ilman nyyttiä. Liha on heikko, minkäs teet...

    Kyllä me tämän itse saamme hoidettua, tuttua ja niinhän siinä käy, joten toivotankin Sinulle ja teille molemmille voimia, intoa ja niiden myötä onnistunutta revohkaa sarjasta: sitten se on tehty ja pääsette nauttimaan uudesta kodista uusine miljöineen päivineen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös ollut monenlaisia keinoja käytössä: jopa kirjakauppaanmenikielto :D Liha on tosiaan heikko näissä kirja-asioissa!

      Oli ihan saatanallinen muutto, kun jopa muuttopaku peruttiin viime tipassa. Mutta täällä sitä nyt ollaan ja toinen osapuoli onkin nyt sitten sairas. Covid-testit tilattu, kun ei täkäläisistä apteekeistä niitä saanut. Minulla ei toistaiseksi mitään oireita.

      Poista
    2. Ikävä kuulla, mutta tyypillistä, koettelevaa tapahtumasumaa(:
      Nyt sitten ripeitä toipumisia ja sujuvia asettautumisia uuteen kotiin ja miljööseen teille molemmille!!

      Poista
  5. Muuttoseikkailujasi luettuani on pakko todeta, että hätävarakirjat on hyvä olla olemassa, koska todennäköisesti sen perähikiän kirjastokortin saamisen kanssa tulee vielä omat kommelluksensa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, ihme tapahtui ja minulla on jo kirjastokortti! Sen sai kertalaakista: tosin sellainen kevytversio, koska en pysty todistamaan paikallisuuttani ennen kuin saan jonkun postin jossa on nimeni ja osoitteeni ja joka kelpaa todisteeksi. Kortilla saa lainata peräti KAKSI kirjaa ja siis sitä enempää ei saa olla lainassa samanaikaisesti :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.