perjantai 14. kesäkuuta 2019

Dekkariviikko: Jo Nesbø

Dekkariviikon kunniaksi tein koosteen suhteestani lukemiini Jo Nesbøn dekkareihin. Tuorein lukemani on Veritimantit. Dekkariviikkoa emännöi Saana.



Devil’s Star (suom. Veritimantit) on viides osa Harry Hole -dekkarisarjassa. Aloitin sarjan lukemisen toisesta kirjasta eli Torakoista, koska käytyäni keskusteluja toisaalla moni sanoi että sarjan lukemisen voi hyvin aloittaa vasta kolmannesta kirjasta (ja että kaksi ensimmäistä eivät kuulemma edes ole järin hyviä eivätkä sijoitu Osloon).

Halusin kuitenkin lukea Torakat (toinen kirja), koska minua kiinnosti kirjan miljöö eli Thaimaa. Yllätyksekseni pidin Torakoista, vaikka olin varautunut pettymään. Pidin Torakoista jopa enemmän kuin sarjan kolmannesta osasta eli Punarinnasta. Punarinnassa oli makuuni liikaa sotarintamakuvausta ja minulla oli muutenkin vaikeuksia päästä siihen sisään. En enää muista miksi, mutta en edes blogannut kirjasta.

Neljäs eli Suruton alkoikin sitten maistua jo paremmalta ja Veritimantit sai minut lopettamaan ehkäilyn ja päättämään että jatkan sarjan parissa. Aloin vihdoin saada otetta Harry Holesta ja muistakin kirjasarjan vakiohenkilöistä.

On mukavaa, kun on pitkä sarja jonka pariin palata aina halutessaan tietyllä tapaa "tuttua ja turvallista" luettavaa. Sellaiselle on paikkansa lukemistossani erityisesti silloin, kun minulla on keskittymisvaikeuksia tai muuten huono kausi enkä jaksa/halua ajatella tai ajatukset täytyy saada muualle. Holesta tulikin siis (todellisuus)pakosarjani.

Todellisuuspakokirjoille ominaista on, että ne täytyy omistaa koska niiden tulee olla saatavilla heti paikalla, kun tulee Se Tunne. En usko, että tulisin lukeneeksi Nesbøa, elleivät ne olisi käden ulottuvilla eli kirjastosta lainaaminen ei vain toimi. Ostelen Hole-sarjaa maltillisesti eli yleensä siten, että yksi lukematon on odottelemassa hyllyssä. Nyt ei ole, joten pitää lähteä "metsälle": saalistelen näitä Hole-kirjoja lähinnä charity shopeista.



Jo Nesbø: The Devil’s Star
alkuper. Marekors 2003
Vintage 2009 (ensimmäisen kerran julkaistu Briteissä 2004)
norjasta englannistanut Don Bartlett
suom. Veritimantit

Holelle maistuu taas viina ja hän onkin ahkerasti ryyppäämässä työtänsä ja uraansa. Kun oslolaisesta asunnosta löydetään kuollut nainen, Hole osoitetaan tutkimaan tapausta arkkivihollisensa Tom Waalerin kanssa. Holella ei juuri ole mahdollisuutta kieltäytyä, koska hän on viittä vaille saamassa potkuja. Waaler tarjoaa yllättäen sovinnon kättä ja Hole on valmis hautaamaan sotakirveen ainakin tutkimuksen ajaksi. Mahdollisesti.

Sitten löytyy toinen ruumis, jonka murhatapa näyttää hyvin samankaltaiselta kuin edellisenkin. On syytä epäillä, että Oslossa mellastaa sarjamurhaaja. Hole yrittää ryhdistäytyä ja pysytellä erossa pullosta, mutta painajaiset vaivaavat. Samoin entisen työparin kuolema ja siihen liittyvät epäselvät tapahtumat kummittelevat edelleen mielessä. Holella on aavistuksia, mutta ei todisteita.

Veritimantit on taiten rakennettu dekkari, joka etenee minun makuuni sopivalla tempolla ja juoni on melko kiero. Ei liikaa rajuja äksönkohtauksia (oikeastaan ei juuri lainkaan), vaan jännite rakentuu maltillisesti tarinan edetessä. Dekkareille ominaisia kliseitä jälleen esiintyy eli ollaan itse vaarassa ja siinä sivussa eräs läheinenkin. Yksinäistä sooloilua myös esiintyy eli mennään vaarallisiin paikkoihin eikä kerrota kenellekään. Sen sijaan kenenkään kännykän akku ei ole vaarassa loppua ratkaisevalla hetkellä, mistä iso plussa.


Harry Hole -sarja:

1. Lepakkomies – The Bat (en ole lukenut)
2. Torakat - Cockroaches
3. Punarinta – Redbreast (ei bloggausta)
4. Suruton – Nemesis
5. Veritimantit – Devil’s Star (tässä postauksessa)
6. Pelastaja – The Redeemer
7. Lumiukko – The Snowman
8. Panssarisydän – The Leopard
9. Aave - Phantom
10. Poliisi - Police
11. Jano - Thirst
12. Knife (julkaistaan enkuksi 8/2019)

Mitä mieltä olet Nesbøn kirjoista? Nesbøhan on kirjoittanut muitakin kuin Harry Hole -dekkareita. Minulla on hyllyssäni Blood on Snow (suom. Verta lumella), mutta herkemmin tulee nyt tartuttua Hole-kirjoihin niin kauan kuin niitä piisaa lukemattomina. Olen kyllä kuullut huhuja, että muutkin Nesbøn kirjat ovat ihan lukemisen arvoisia.

8 kommenttia:

  1. Harry Hole-sarja on sen verran timanttinen sarja, että olen lukenut kaikki suomennokset ja muutkin suomennokset paitsi en pitänyt Verya lumella kirjasta, joka oli jaettu kahtia ja jätin sen kakkosen lukematta, enkä tykännyt uusimmasta Macbeth kirjasta. Kirjailijalta on ilmestynyt myös lastenkirjoja ja olen lukenut ja nauranut Tohtori Proktorin pierupulverille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas tuottelias kirjailija! En tiennyt, että hän on kirjoittanut lastenkirjojakin. Ne eivät tosin minua kiinnosta muutenkaan.

      Minulla on vain ensimmäinen kirja tuosta Verta lumella -sarjasta hyllyssäni. Toisella on eri nimi ja ajattelin sen lainata kirjastosta sitten joskus, kun saan ekan osan luettua. On aika ohut.

      Täytyy laitella Macbeth korvan taakse, että jos en sitä sitten ensimmäisenä ottaisi kokeiluun.

      Poista
  2. En ole vielä lukenut yhtäkään hänen kirjoistaan, pitäisi kyllä aloittaa jostain.Ensi kuussa katselen jos suomalaisesta kirjastosta löytyisi joku hänen suomeksi käännetyistä kirjoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo Hole-sarjaa aiot lukea, niin kannattaa lukea järjestyksessä. Viittauksia edellisiin kirjoihin on ja myös taustalla ns. kestojuoni.

      Poista
  3. En ole lukenut Nesboa vielä ollenkaan, mutta dekkarit yleensä ovat kyllä kaikkein parasta todellisuuspakoa! Ne tempaavat niin mukaansa, että jopa tällainen krooninen stressaaja unohtaa kaiken muun :)

    Minua harmittaa, etten ehtinyt ollenkaan mukaan dekkariviikolle - mutta dekkarithan eivät tietenkään katoa maailmasta tämän jälkeenkään :) Tällä viikolla en saanut luettua juuri muutenkaan... Yritän kyllä ehtiä dekkarien ja muunkin rentouttavan lukemisen pariin kesän aikana.

    Nuo mainitsemasi kliseet naurattivat, varsinkin se että mennään yksin vaaralliseen paikkaan eikä kerrota kenellekään. Ja sitten kuitenkin pelastutaan ihmeellisesti! Joku ilmestyy pelastamaan viime hetkellä!! Hahaha...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuntuu menevän dekkarihimot kausittain. Joskus ei tee ollenkaan mieli lukea dekkareita, mutta nyt nähtävästi tekee koko ajan. Taas on dekkari luvussa. :D

      Minäkin osallistuin dekkariviikolle sattumalta. En edes tiennyt koko viikosta ennen kuin näin linkin Saanan blogiin. Mukava sattuma siis, että olin muutenkin juuri lukemassa dekkareita.

      Juu, nuo kliseet naurattaa mutta joskus lukiessa tekisi mieli repiä hiuksia päästä ja huutaa, että ei taas tätä :D

      Poista
  4. Mää en oo lukenu vielä yhtään Nesbön kirjaa. Varovaisesti kyllä kiinnostelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vaan kokeilemaan, kun tulee dekkarifiilikset!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.