Hae tästä blogista

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kulttuurinen suosiminen (kirjallisuudessa)

Nyt on kyseessä kulttuurinen suosiminen lähinnä kirjallisuudessa. Ei siis esimerkiksi työpaikoilla, ruokavaliossa, poliittisessa tai muussakaan mielessä. Kulttuurisen suosimisen sijasta voisi ehkä käyttää termiä lempparimaa (kirjallisuudessa). En käytä, koska suosimista voi tapahtua joko tiedostamatta tai tietoisesti. Tai sitten sitä ei tapahdu.

[välihuomautus alkaa]
Kaikenlaista suosimista varmasti tapahtuu, koska ihminen tuppaa lukemaan mielihalujensa mukaan - ainakin vapaa-ajallaan. Minua ei nyt kiinnosta esim. lempigenret tai sukupuolen perusteella suosiminen, vaan nimenomaan se kulttuuriin/maahan liittyvä suosiminen.
[/välihuomautus päättyy]

Onko sinulla suosikkimaata kirjallisuudessa? Jos ei omaa synnyinmaata lasketa, niin minkä maan kirjallisuutta voisit ahmia vaikkapa kaikkien muiden maiden kustannuksella? Vielä vaikeampi kysymys: jos saisit lukea kirjallisuutta vain yhdestä maasta, mikä tuo maa olisi?


Oma vastaukseni on helppo: Japani. Perusteleminen onkin sitten hankalampaa enkä oikeastaan osaa sitä järjellisesti perustella.  Suhde on syvä, sillä olen aina ollut kiinnostunut Japanista (ja myös Kiinasta, mutta en samalla intensiteetillä). Tämä intressini on ohjannut opiskelujani samoin kuin on muutama muukin kiinnostuksenkohteeni. Voiko riittävä perustelu olla ihan vain se, että kiinnostaa. Aika vaikea on omia kiinnostuksiaan perustella: osa voi olla persoonallisuussidonnaistakin.

"Japanifanitukseni" ei ole mitään kritiikitöntä palvomista (en ole luonteeltani sellainen ihminen sitä paitsi olen varsin tietoinen japanilaisen kulttuurin "ongelmakohdista" ja muista ei niin miellyttävistä piirteistä), vaan enemmänkin tutkimusmatkailua, tarkkailua ja mietiskelyä, oppimistakin. Japanilaisessa kirjallisuudessa minua kiehtoo muun muassa henkilöiden ajatuskulut ja suhtautuminen asioihin, myös tietynlainen "henkisyys".

Pidän myös vertauskuvauksellisuudesta, jota japanilaisessa kirjallisuudessa usein (ei tietenkään aina - ei voi niputtaa kaikkea samaan, mutta tiedostava lukija  varmaan ymmärtää että joskus on pakko yleistää) esiintyy. Koen että mieleni rikastuu ja raikastuu lukiessani japanilaista kirjallisuutta. Samalla tuntuu kuin menisin kotiin: koen että henkinen kotini on Japanissa, vaikka en monestakaan syystä johtuen haluaisi asua siellä (tosin uskon, että sopeutuisin sinnekin, jos olisi pakko: olen melko joustava luonteeltani tällaisissa asioissa).

Miten kulttuurinen suosiminen näkyy blogissani?

Japanilainen kirja yleensä ohittaa kaikki muut (mentaalisessa) lukujonossani olevat kirjat. Asenteeni on valmiiksi positiivinen ja anteeksiantava, salliva. Jos en tiedä mitä haluan lukea, japanilainen kirja yleensä uppoaa - melkein sama mikä genre.

Saatan lukea (ja monesti luenkin) kirjan ihan vain siksi, että se on japanilaisen kirjailijan kirjoittama: Ihan sama (no okei, ei nyt ihan - en lue mangasarjakuvia enkä ole lukenut Haruki Murakamia ainakaan toistaiseksi, koska ei ole syntynyt sellaista fiilistä, että pitää), mitä kirja käsittelee.  Poikkeuksellisesti voin jopa ostaa/lainata/lukea japanilaisen kirjailijan kirjan, vaikkei sen takateksti niin houkuttelisi (muiden maiden kohdalla tällainen olisi melko ehdoton ei). Olisinko lukenut Battle Royalen, ellei se olisi japanilaisen kirjailijan kirjoittama? Suoraan sanottuna enpä usko.

On muitakin maita ja kulttuureja, joista pidän (vaan en varsinaisesti suosi: tässä on eroa), mutta ne ovat enemmänkin kausiluontoisia "buumeja" toisin kuin Japani, joka on ja pysyy alati mukanani. Olen ollut varhaisaikuisuudesta asti kiinnostunut Afrikan maista. En mistään tietystä erityisesti, vaan kaikista. Etelä-Afrikka tuli taannoin lähelle André Brinkin romaanien myötä. Oikeastaan Brinkiä voisi kiittää kiinnostuksestani Afrikan mantereeseen.

Minua on aina kiinnostanut erilainen suhteessa itseen. En ole koskaan tajunnut pelätä erilaisuutta saati pitää sitä uhkana, vaan pikemminkin tuntenut uteliaisuutta ja halua tietää enemmän. Se sama uteliaisuus on minussa edelleen, ja siksi kai tykkään lukea eri kulttuureihin sijoittuvaa kirjallisuutta.


"Because a real debate can only happen between two people with opposing points of view."
Keigo Higashino: Salvation of a Saint


Jälkisanat: oikolukiessani (se saattaa silti sisältää typoja, sorge) tekstiäni huomaan sen olevan ihan perseestä. En oikein tajua itsekään, mitä järkeä tässä kirjoituksessa on. Se on vain jonkinlainen subjektiivinen manifesti ja ajatusoksennus, joka ei oikeastaan palvele edes minua itseäni. Ei ole mitään uutta tässä.

Mutta koska ehdin mainostaa aihetta blogini naamalasivulla, koen puolipakolliseksi tämän runtata tänne. Voisin toki poistaa mainostuksen Naamiksesta ja olla niin kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta en nyt kehtaa. Ei tämä niin vakavaa ole ja ainahan voin suoltaa uutta postausta toisen perään, niin että tämä lopulta hautautuu kaiken muun moskan alle.

32 kommenttia:

  1. Aika selkeästi pohjoismaista kirjallisuutta tulee luettua eniten ja pidän siinä mukana myös suomalaisen kirjallisuuden. Näistä valitsen suomalaisen, jos pakko valita yksi maa. Muuten luen kyllä laajalla haarukalla eri maista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, oikeastaan tarkoitin, että minkä maan kirjallisuuden valitsisi, jos se oma synnyin/kotimaa pitäisi jättää valinnan ulkopuolelle. Kysymykseni oli epätarkasti muotoiltu.

      Minä luin ennen enemmän pohjoismaista kirjallisuutta (etenkin ruotsalaista), mutta se on hiipunut. En tiedä onko kyseessä kyllästyminen vai mikä. Ehkä lievä kyllästyminen, koska en oikein enää jaksa pohjoismaisia dekkareita, poikkeuksena Suomi.

      Poista
  2. Minulla menee ehkä vähän kausittainkin nämä suosimisasiat. Yleisesti ottaen lukupinoni sijoittuu lähes täysin länsi-Euroopan maaperälle, eikä se minua pahemmin häiritse. Paljon tulee luettua englantilaisia, ranskalaisia (sarjakuvaa erityisesti) ja sitten tietysti ruotsalaisia kirjoja. Joskus tulee semmoisia kausia, että joku maa on enemmän lukupinossa esillä kuin joku toinen, ja juuri nyt ehkä ruotsalaisia kirjoja on taas tullut luettua enemmän kuin pitkiin aikoihin. Dekkareita (ja niitähän piisaa...) ja muutakin. Japani taas on mulle aika outoa aluetta, vaikka sinulla täällä onkin aina kovin kiehtovan kuuloisia lukuvinkkejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, niin menee minullakin mutta kestosuosikki on aina Japani. Muut sitten vaihtelevat milloin mitenkin. Nyt minulla on eräänlainen nykyaikaähky tai ainakin eurooppalainen nykyaikaähky. Haluan jonnekin muualle.

      Pohjoismaiset dekkarit ovat alkaneet kyllästyttää minua: lähes aina niissä on se traumatisoitunut tai muuten "mielenterveysongelmainen" keskushenkilö, joka toikkaroi puolikoomassa ja rikkoo protokollaa, minkä ehtii unohtamatta yksinäisiä sooloiluja pahantekijän perässä ja kännykästäkin sattumalta loppuu akku. Toki poikkeuksiakin varmasti on, mutta minun eteeni on osunut ehkä liikaa näitä. :D Viimeisin oli Samuel Björkin Minä matkustan yksin, josta en viitsinyt edes blogata.

      Poista
  3. Luen nykyään yllättävän paljon kotimaista. En sanoisi ehkä suosimiseksi, mutta espanjankieliset kirjailijat kiinnostavat. Olen lukenut alkukielellä tai suomennettuna ainakin näistä maista: eniten Espanja, Argentiina, Chile, Peru, Kuuba, Kolumbia... mitähän vielä. Se viehättää, että eri kulttuureista tulevilla kirjailijoilla on erilainen ote kerronnassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, suosikkimaassa ja suosimisessa on tosiaan eroa ja sitä hainkin tuossa postauksessani. Sinä ymmärsit sen, kuten tarkoitin, vaikka kirjoitukseni taisi olla aika sekava. Minä siis nimenomaan suosin ja se näkyy ennakkoasenteessani ja jopa japanilaisista kirjoista kirjoittamissani postauksissa: olen paljon lempeämpi niistä kirjoittaessani ja sivuutan negatiiviset fiilikseni herkemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten kertoisi rehellisesti mielipidettäni.

      Olen huomannut, että luet paljon espanjankielistä kirjallisuutta joko alkukielellä tai käännettynä. Kiintoisia kirjoja ja minun pitäisi ehdottomasti laajentua sille suunnalle. Latinalainen Amerikka on todella kehnosti edustettuna lukemistossani, vaikkei siihen mitään varsinaista syytä ole. Argentiinalaisen Ernesto Sabaton Tunnelia suorastaan rakastin.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, kurkkaan onko Sabatoa tarjolla!

      Poista
    3. Toivottavasti on, olisi jännä kuulla sinun mielipiteesi siitä! Minusta se oli makaaberin hauska, siis todella omituinen hyvällä tavalla :D

      Poista
  4. Itse en ole japanilaiseen kulttuuriin kovin perehtynyt. Käsitykseni siitä perustuvat lähinnä muutamaan Taiga dramaan, mutta jo sen perusteella uskon ymmärtäväni edes hieman, mitä "henkisyydellä" tarkoitat. Itselleni vaikutelma syntyy siitä, että hahmot kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Tähän liittyy myös asioiden kulun vääjäämättömyyden näkeminen, sen hyväksyminen ja siitä nousevien tunteiden - olivat ne iloa tai surua - ilmaiseminen estetiikan kautta. Esteettisyydellä on käsittääkseni myös merkittävä arvo japanilaisessa kulttuurissa.

    Suosikkimaani täytyy olla, niin banaalilta kuin se saattaa kuulostaa, Iso-Britannia. Tulin lapsena aivopestyksi Roald Dahlilla, J. R. R. Tolkienilla, J. K. Rowlingilla, C. S. Lewisilla ja Terry Pratchettilla, myöhemmin nuo nostalgiarönsyt tekivät osansa ihastuksessa Emily Brontën ja Susanna Clarken teoksiin. Sanotaanko siis tarkemmin, että brittiläisen gotiikan kaiut ovat se, mikä pohjimmiltaan ihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijatar, kiitos linkistä - tutustun siihen paremmalla ajalla! Minunkin eräs kirjallinen suosikkimaani on Iso-Britannia, mutta en tässä valinnut sitä, koska se on toinen kotimaani. Jätin tarkoituksella omalla kohdallani sekä synnyin- että kotimaan pois.

      Sinulle tutut kirjailijat ovat muuten minulle vain nimenä tuttuja: en ole lukenut niistä yhtäkään (paitsi Emily Brontën Humisevan harjun, joka on upea ja ihana). En edes Tolkienia ole lukenut kokonaan, vaikka on ollut takoitus. Elokuvat toki olen nähnyt. :)

      Poista
  5. Minulla suosikkimaat kirjallisuudessa ovat Englanti, Pohjois-Amerikkai, Itävalta, Saksa... ainakin monet lempikirjailijat asuvat tai ainakin lasketaan niiden maiden kirjailijoihin. Ja, ai niin, venäläiset klassikot sekä ranskalainen Marcel Proust ovat lähellä sydäntäni, ja enpä unohda italialaisia klassikkoja enkä japanilaisiakaan. Voi sanoa, että ympäri maailmaa asuvat suosikkini, rakkaimpani ja suurin osa on heistä jo kuollut. Mutta mitä se haittaa? He voivat olla kirjojensa avulla yhä ystäviäni! Suomalaiset? Niin, no. Kyllä luen suomalaistakin kirjallisuutta, mutta aika tarkasti valikoiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, minäkin pidän venäläisistä klassikoista. Sen sijaan venäläinen nykykirjallisuus on jäänyt minulta tosi vähäiselle huomiolle. Jännä miten joidenkin maiden kohdalla se oma lukumaku on jämähtänyt jonnekin menneeseen, lähinnä koskettamaan jo kuolleita kirjailijoita. Mutta onneksi kirjat jäävät elämään niiden kirjoittajan poistuttua.

      Minä pidän suomalaisesta(kin) kirjallisuudesta, mutta sijaintini takia sen lukeminen on melko kausiluontoista. Minulla on kyllä hyllyssäni useita lukemattomia suomalaisia kirjoja, mutta jokin kynnys on syntynyt minun tarttua niihin. Pitäisi astua sen kynnyksen yli.

      Poista
  6. Ennen blogiaikaa luin pääosin englantilaista ja kotimaista kirjallisuutta, blogin hyvä puoli on se, että olen alkanut lukea aika monesta eri maasta ja maanosasta, lisäksi aiemman dekkarien, scifien ja romaanien ja faktan lisäksi olen alkanut lukea näytelmiä ja runoja. Lisäksi, kun lukutaito, on kehittynyt niin lukeminen vierailla kielilläkin onnistuu joten kuten. Kirjabloggaus on hyvä harrastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanista olen lukenut vain heidän nobelistejaan, ja vastauksesi kysmykseen on kyllä lopulta Suomi, eli jos yksi ja ainoa maa pitäisi valita, vaikka objektiivisesti ottaen muiden maiden kirjallisuus on toki vanhempaa.

      Poista
    2. Jokke, minullakin blogin pitäminen on laajentanut kirjamakua: sen myötä aloin lukea muitakin kirjablogeja, joita ei tosin siihen aikaan vielä ollut niin paljon. Ne laajensivat kuitenkin näköalojani ja tutustuttivat kirjoihin, joiden olemassaolosta en muuten olisi tiennyt. Sama jatkuu toki edelleen. :)

      Dystopiat tulivat muuten minulle tutuksi vasta toisten kirjablogien myötä. En ole varsinainen fani, mutta en kyseistä genreä vieroksu. Olen ujosti kiinnostunut ja luen silloin tällöin dystopioita omalla maltillisella tahdillani.

      Kirjoitukseni kysymys on huonosti muotoiltu. Oli tarkoitus rankata se oma kotimaa ulos ja valita jokin muu maa.

      Poista
    3. Ok, valintani on britti-kirjallisuus ja etenkin englantilainen, ajattelin lukea loputkin Shakespearet :)

      Poista
    4. Minulta on suunnilleen kaikki Shakespearet lukematta, auts. :D

      Poista
  7. Minä olen jo monen monta vuotta pitänyt Etelä-Amerikkalaisesta kirjallisuudesta,jopa ennen kuin siellä asuin,mutta sen jälkeen vieläkin enemmän.Mutta kuitenkin tulee aika vähän nykyään luettua mitään sieltä,vaikka Tel Avivissa on espanjankielisten kirjojen kauppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, asuinmaa kyllä vaikuttaa paljon lukuintresseihin. Luulisin, että oman asuinmaan kirjallisuus ainakin jossain määrin yleensä kiinnostaa. Varmasti myös sen jälkeen, jos maa on vaihtunut. Luetko israelilaista kirjallisuutta paljon? Onko sinulla lempparikirjailijaa sieltä suunnalta?

      Poista
  8. Vaikkei ehkä varsinaisesti uutta olekaan, niin silti on hyvä ajoittain laittaa myös tuttuja ajatuksia uudestaan esiin :)

    Tunnistan myös tuon ajatuksen erilaisuuden suhteesta itseen, josta syystä juuri tulee luettua käännöskirjoja ja vanhempaa kirjallisuutta...
    Joskin jos pitäisi valita vain yksi maa jonka kirjallisuutta jatkossa lukisi, niin kyllä se olisi Iso-Britannia, mutta siihen eittämättä vaikuttaa se, että englantia osaan lukea ja japania en (jos pitäisi olla vaan suomeksi käännettävän brittikirjallisuuden varassa niin sitten voisi olla nihkeämpää).
    Koska muuten Japani on kyllä minullekin erinomaisen kiinnostava maa ja samaan tapaan japanilaisista kirjoista pitää ainakin harkita aina lukemista, vaikka kyllä minä niissä jotain karsintaa teen potentiaalisen kiinnostavuuden mukaan...
    Italia on myös muodostunut hieman sellaiseksi maaksi että jos italialaisen kirjan huomaa niin sitä yleensä katsoo toisenkin kerran ja takakannenkin lukee ihan vaan koska Italia. En varsinaisesti osaa sanoa miksi, Calvino varmaan ensimmäisenä vakuutti ja jälkeensä muutkin ovat pitäneet kiitettävää tasoa yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hdcanis, juu kyllähän maailmaan ajatuksia mahtuu. Ehkä eräs alitajuinen syy tälle postaukselle oli myös se, että halusin painottaa blogini subjektiivisuutta. Mitään objektiivisia arvosteluja täältä on turha etsiä :D

      Heei, enhän minäkään osaa japania. Ajattelin tässä tapauksessa lukukielen olevan epärelevantti: ihan sama millä osaamalla kielellä sitä tietyn maan kirjallisuutta lukee. Esimerkiksi itse lasken, että saisin lukea japanilaista kirjallisuutta joko suomeksi tai enkuksi eli niillä kielillä, joilla pystyn lukemaan. Menisi maavalinta melko suppeaksi, jos pitäisi valitan lempparimaan kirjallisuus osaamiensa kielten perusteella. Jos näin olisi, olisi oma maavalintani Iso-Britannia, vaikka olinkin ajatellut, ettei saa valita synnyin- tai kotimaatansa :D

      Poista
    2. Joo, kieltä ajattelin just siinä että "jos pitäisi valita"-maa on eri kuin sellainen maa johon mulla on selvää kulttuurisuosimista...jälkimmäisessä Japani on ykkönen ja Italiakin esillä, mutta silti suosisin Iso-Britanniaa...mutta että valintaan vaikuttaa se että ei tarvitse olla riippuvainen vain käännöksistä, valintojen ollessa britit vain käännöksinä vai japanilaiset vain käännöksinä jälkimmäinen voittaisi...(otan spekulatiiviset kysymykset turhan vakavasti, tiedän :) )

      Poista
    3. Joo, minäkin tykkään spelukoida etenkin, jos kysymys jättää siihen tilaa joko tahallisesti tai tahattomasti (sitähän ei voi lukija tietää). :D Eli ymmärrän hyvin!

      Poista
  9. Minä en osaa nimetä varsinaista suosikkiani mutta minuakin Japani kiinnostaa aina. Kuten edellä kommentoitiin, minullakin tämä menee kausittain - välillä haluan lukea pohjoismaalaista kirjallisuutta, välillä matkustaa kauemmas. Kirjallisuus on ihana asia tämänkin kannalta, ei tarvitse pakata laukkuja päästäkseen kauas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kirjallisuus on tosiaan edullinen matkalippu vaikka maailman ympäri! Itse käväisin juuri Nigeriassa - mielenkiintoinen reissu :D

      Kaikilla ei varmasti sellaista yhtä selkeästi yli muiden nousevaa suosikkimaata ole eikä ole tarviskaan. Olikin kiva lukea näitä kaikkia kommentteja ja oppia toisten mielenkiinnonkohteita ja jakaa ajatuksia. :)

      Poista
  10. Minusta tämä on ihana aihe ja hyvä postaus siitä! Oma suosikkini olisi tällä hetkellä kotimainen (sekä suomeksi että ruotsiksi kirjoitettu) kirjallisuus, mutta näin ei ole suinkaan aina ollut. Tyttökirjaiässä olisin vastannut Kanada, ja se tuntuu edelleen läheiseltä mm. Carol Shieldsin ja Alice Munron ansiosta. Englanti, Irlanti ja Yhdysvallat ovat myös edelleen vahvoilla. Hyvin ango-amerikkalaista meininkiä siis... Kieltämättä Japani myös viehättää, mutta jos pitäisi valita yksi ulkomaa "lukumaaksi", niin kyllä se harmaan Brittein saarten suuntaan kallistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *varmaan (vaikka olenkin kuullut, että Brittein saarilla on usein sateisen harmaata :D

      Poista
    2. Maria, minä en nuorempana (enkä heti aikuisiälläkään) kiinnittänyt huomiota, mistä maasta kirja on. Luin sitä, mitä oli tarjolla on lainasin kirjastosta kirjoja myös kansikuvien perusteella. Vasta myöhemmin (ehkä blogin aloittamisen myötä) aloin kiinnittää huomiota myös kirjailijan kotimaahan.

      Huomaan muuten olevani ennakkoluuloinen jenkkiromaaneja kohtaan ellei kirjailija ole maahamuuttaja (kuten esim. Adichie). En ole lukenut Munroa enkä Carol Shieldsiä, mutta Shieldsiä olisi kyllä tarkoitus kokeilla, kun on omassakin hyllyssä eräs hänen romaaninsa.

      Brittein saari (ainakaan Lontoon osalta) ei ole yhtä sateisen harmaa kuin Helsinki tai Suomi. :D

      Poista
  11. Kaikki entisen Jugoslavian maat. Ihan sama, vaikka kerronnassa olisi puutteita tai hahmot surkeita. Haluan vain ahmia kaiken, minkä sieltä löydän, koska

    1) rakas alue

    2) niitä kirjoja ei tosiaan ole suomennettu / käännetty englanniksi kovinkaan paljoa.

    Eli kyse on nimenomaan suosimisesta. Suosikkimaita sanan varsinaisessa merkityksessä (siis kirjallisuuden osalta, mutteivat todellakaan muuten) ovat Yhdysvallat ja Venäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, juuri noin koen itse Japanin kohdalla eli todella mukava huomata, etten ole ainoa jolla on tällainen lemmikkimaa, jolle on valmis antamaan anteeksi paljonkin. <3 En ole pahemmin entisen Jugoslavian maiden kirjallisuutta lukenut: ei ite asiassa tule mieleeni nyt yhtään. Pitäisi paikata sekin puute jossain vaiheessa.

      Poista
  12. Dekkareista ruotsalaisten kirjoittamat miellyttää tällä hetkellä eniten. Ja en osaa sanoa miksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, minä en taas jaksa enää ruotsalaisia dekkareita. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.