keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Monet on maailmat

I create my own Fantasy.

Kuullessani Minna Eväsojan kirjasta Melkein geisha tiesin heti haluavani lukea sen (kirjamiete tulossa tämän viikon aikana). Minähän olen varsinainen "aasiafriikki", mutta erityisesti Japani on liki sydäntäni: ollut jo pienestä pitäen. Minusta oli alun perin tarkoitus tulla ninja.

Ei tullut minusta ninjaa, mutta Japani on kulkenut jollain tasolla mukanani koko elämäni. Minulla oli jopa japanilainen mielikuvitusystävä (minulla oli myös ystävänä nokikana nimeltä Sante). Olikin aivan selvää, että opiskellessani kulttuurienvälistä viestintää, halusin syventyä nimenomaan Japaniin.


En ihaile kritiikittömästi mitään kulttuuria, toisaalta tapohini ei myöskään kuulu tuomita. Mieluummin pohdiskelen, että oppisin ymmärtämään. Kussakin kulttuurissa on puolensa. Tykkään lukea eri kulttuurien kirjallisuutta, koska se saa näkemään asioita eri kanteilta - joskus jopa nyrjäyttämään aivot ihan eri asentoon.

Olen myös tietyssä määrin kyllästynyt ns. tuttuihin kulttuureihin ja jopa "nykyaikaan". En silti varsinaisesti kaipaa minnekään muualle, eli en haikaile elämisestä toisena aikakautena tai toisessa maassa ja kulttuurissa. Se voi toisaalta johtua siitä, että sisimmässäni voin elää missä tahansa.


Tästä rakentuukin aasinsilta blogeissa ahkerasti kiertäneeseen Sieluni hymyt  -haasteeseen, jonka sain jo jokin aika sitten Ompulta ja Takkutukalta. Kiitän haasteesta ja pahoittelen, etten jaksa nyt linkittää.

Olen paljon miettinyt, miten tätä elämää "pitäisi" elää. Olen taipuvainen elämään oman pääni sisällä (näin on ollut niin kauan kuin muistan). Elämääni sisältyy paljon muutakin kuin lukeminen (luen lähinnä vain iltaisin), mutta tunnistan itseni ns. fantasiaan taipuvaikseksi persoonallisuudesi. Olen hyväksynyt, että minun ei tarvitse elää koko ajan "tässä" maailmassa. Vain kuoreni on täällä.


Olen onnekas, että voin elää melko lailla niin kuin haluan ja toteuttaa itseäni. Olen myös hyväksynyt, ettei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää, vaikka sellaista meille tuputetaankin ja normista poikkeavaa katsotaan alta kulmain ja arvostellaan eikä yleensä niin hyvässä mielessä. Pitää elää tietyllä tavalla, tietyssä järjestyksessä. Minusta on parasta elää niin kuin itselle sopii niin kauan kun se ei loukkaa tai satuta toisia. Eikä omaa elämäänsä saati itseään tarvitse hävetä.

Palataksemme onnellisuuteen: onnellisuutta on, että on mieluummin elossa kuin kuollut. Se on iso asia, mielestäni.

Patahuora, check

Tulipa henkilökohtainen postaus. Piti monta minuuttia miettiä viitsinkö edes postata tätä. Toki pidätän oikeuden poistaa horinat myöhemmin, jos tulen katumapäälle.

8 kommenttia:

  1. Hyvä määritelmä onnellisuudelle. Ei sen tuon monimutkaisempaa tarvitse olla. Jännä, että juuri ennen kuin aloin lukea tätä postausta, ajattelin miten onnelinen olen kun "saan" elää näin kuin elän. Jonkun mielestä takuulla ihan väärin ja arveluttavasti, mutta jos haluaa siitä ottaa ongelman, niin kaikin mokomin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onnellisuus tietenkin merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta ei sen tarvitse mitään rakettiedettä olla. :)

      On hyvä, että viihtyy elämässään. Jonkun mielestä se on tietenkin väärin viihdytty, kun ei sitä ja tätä ja plaa plaa. Mutta antaapa tosiaan sellaisten ihan rauhassa ongelmoitua toisten elämistä, jos se tekee heidät onnellisiksi :D :D

      Poista
  2. Elegia, älä kuule vaan poista näin tärkeää horinaa. :)

    Tuossa on juuri onnen avain, että on mieluummin elossa kuin kuollut.
    Toinen tärkeä asia on se, että on ilmaa, jota hengittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En poistanut, alkujärkytys meni jo ohi eikä tunnu enää "paljaalta". Pitäisi varmaan heitellä ajatuksia enemmänkin ilmaan - ihan siis itsekkäistä syistä. :D

      "...että on ilmaa, jota hengittää." Totta! Ja sekin vielä, millaista ilmaa (tämä siis kuvaannollisella tasolla ajateltuna, you know). Onneksi siihenkin voi ainakin jossain määrin vaikuttaa. :)

      Poista
  3. Oivallinen kiteytys onnnellisuudesta! Sen tärkeä edellytys on elää omanlaistansa elämää mallia "I did it my way" jo siksikin, jottei - kuten turhan usein tapahtuu - tarvitse sitten loppusuoralla kitkeröidä ja kippuroidan sen tekemättä jättämisen kanssa... Omat rajamme itsellemme asetamme itse, mutta muiden normit on rikottaviksi tehty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, Takkutukka. Ei tosin ole aina helppoa murtaa normeja, koska siinä voi samalla mennä paljon muutakin (kyllä, voi tulla hylätyksi ja halveksituksi, jos ei elä niin kuin "pitää"). Toisaalta eipä tarvitse sitten ehkä niin paljon katkeroida ehtoopuolella. :-)

      Poista
  4. Patahuora, jess, hyvä nimi!

    Allekirjoitan tuon elämän elämisen omalla tavalla. Ja tuttua tuo, että kuori on tuossa ja minä sen sisällä. kuitenkin ihan muualla.

    Ja kyllä, hyvinä päivinä on onnea se, että on elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään karusta kielestä, provosoivastakin. :P

      Olen yrittänyt yli puolet elämästäni elää niin kuin "pitää", mutta se ei oikein onnistunut. Olen myös yrittänyt pitää "fantasiani" kurissa ja elää "tässä maailmassa" jatkuvasti, mutta sekään ei oikein onnistu. Ei jaksa enää taistella vastaan etenkään kun se ei haittaa itseäni.

      <3

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.