tiistai 6. elokuuta 2013

Miksi minä murhaisin mieheni?

Martina Cole: Two Women
Headline 1999
S. 663

Joskus haluan lukea kirjan, josta tiedän jo ennakkoon, mitä saan. Martina Cole on eräs sellainen kirjailija, joka käyttää kirjoissaan samaa kaavaa (tämä empiirinen väite perustuu neljään häneltä lukemaani kirjaan).

Ja mikäpäs siinä, kun on kehittänyt varmasti itselleenkin mieluisen reseptin, jolla syntyy koukuttava ja mielenkiintoinen kirja.

Colelle ominaiseen tapaan Two Women on eräänlainen sukukertomus. Keskiössä on Susan Dalston, jonka elämä käydään läpi perinpohjaisesti aina lapsuudesta - ja vähän ennen sitäkin - lähtien. Sitä möytä lukijalle valottuu, miksi Susan on mitä on ja ennen kaikkea miksi hän lopulta raa'asti murhaa aviomioehensä.

Tapahtumapaikkana on pääasiassa Lontoon itäinen lähiö, ja aika ennen puhelimia ja tietokoneita. Kuten muissakin lukemissani Colen kirjoissa tässä käsitellään niinikään Lontoon pahamaineista alamaailmaa. Tässä kirjassa se (alamaailman kuvaus ja hierarkiat) on kuitenkin enemmänkin sivuosassa verrattuna muihin lukemiini Colen kirjoihin.

Two women on enemmänkin suhdekirja kieroutuneista suhteista. Susanin lapsuudessa ns. normaalit perhe-elämän esimerkit ja ihmisten väliset suhteet ovat aika harvassa. Tutumpia Susanille ovat valtataistelut, väkivalta ja pahoinpitely - sekä henkinen että fyysinen.

Cole kuvaa keskeiset henkilönsä taiten. Hän ei useimmiten sorru tympäisevään kärjistykseen siitä, että pahuus on aina totaalipahaa ja hyvyys vastaavasti kaiken syleilevää sielunpuhtautta. Ei, ihmisessä on kaikenlaisia puolia, ne sekoittuvat ja kietoutuvat persoonaksi, jota voi vihata tulisesti, mutta jota toisaalta on vaikea olla rakastamatta. Tai välittämättä. Sillä mitä se rakkaus nyt sitten lopulta on? Pelkkää tottumista toiseen, pienen osan tai piirteen rakastamista? Riippuvuutta?

Kirja on melko säälimätön ja olin havaitsevinani, että se sisältää väkivaltaa (tai sen kuvausta) enemmän kuin muut lukemani Colen kirjat. Lukijana aloin jo hieman turtua siihen ja toivoin, että se loppuisi joskus. Mutta Cole ei päästä helpolla: turpaan saa kerta toisensa jälkeen milloin kukakin ja seksuaalinen(kin) hyväksikäyttö on arkipäivää.

Kirjan kieli on melko brutaalia ja sisältää slangia. Jos kyseessä olisi elokuva, siitä varoitettaisiin elokuvan alussa: This film contains scenes of violence, nudity and bad language.

Englantiin tottumattomalle lukijalle kirjan kieli saattaa tuottaa jonkinasteisia vaikeuksia. Monista sanoista käytetään lyhenteitä kuten slangiin kuuluu. Myös kieliopilliset muodot etenkin dialogeissa ovat erilaiset ja "toisteiset". Minulle lukeminen ei tuottanut ongelmia, vaikka jouduin ihan muutaman slangisanan (tai käsitteen) tarkistamaan netistä.

Summa summarum: pidin kovasti tästä kirjasta (tietystä ennalta-arvattavuudesta huolimatta) ja Martina Cole pysyy edelleen lukulistallani. Hänen kirjojaan en viitsi lukea putkeen, koska silloin tuo tietty "kaavamaisuus" saattaisi muuttua rasitteeksi. Silloin tällöin luettuna se toimii oikein hyvin ja poisti muuten lukujuminikin.

Colen kirjoja ei ole suomeksi käännetty, mikä on melkoinen harmi. Luulen, että näillä voisi olla menekkiä Suomessa. Cole on melkoisen tuottelias kirjailija ja häneltä pukkaa uutta kirjaa ulos lähes  joka vuosi.

Itse olen keskittynyt lukemaan nyt näitä vanhempia, vaikka yksi uudempikin hänen teoksensa  (The Faithless) löytyy hyllystäni. Ehkä kokeilenkin seuraavaksi hänen uudempaa tuotantoaan.

~~~

Osallistun tällä kirjalla Kirjavuoren valloitukseen.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu, niinhän sitä voi mutta ei se aina ole niin yksinkertaista - etenkään tuohon aikaan ja siinä ympäristössä. :)

      Poista
  2. Pitäisi varmaan lukea tämäntyyppisiä kirjoja juuri nyt kovasti...kun yritän päästä omassa työssä samankaltaisilta kuulostaviin tunnelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla jotain Colen kirjaa. Voisin melkein väittää, että jos yhden lukee niin tietää haluaako lukea enää enempää hänen kirjojaan.

      Lukemistani Colen kirjoista olen pitänyt kenties eniten Goodnight Lady -nimisestä kirjasta.

      Poista
  3. Jos olet ottanut valokuvan kotoasi, täytyy sanoa, että ihanalla alueella asut! Tykkään puistomaisista näkymistä ;)

    Laitanpa kirjailijan nimen muistiin. En ehkä pysty lukemaan koko kirjaa (slangi saattaa mennä yli hilseen), mutta ainakin voin selailla sitä kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiön ikkunasta avautuu tuollainen näkymä talojen takapihoille. Makkarin alla luikertelee vilkas tie, mutta kyllä sielläkin vihertää muratit ja talojen korkeat pensasaidat. Tykkään itsekin kovasti tästä paikasta, en tästä kämpästä enää tosin. Muutto on edessä piakkoin.

      Jos kirjan saat käsiisi, niin selailepa ihmeessä. Ei se slangi nyt niin kaikennielevää ole eli kenties pystyt kirjan lukemaan kokonaankin.

      Poista
  4. Kirjoista tulisi kyllä iso vuori. Kaatuukohan se jos kapuaa sen päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä luulen, että se kaatuu. Täällä ainakin pinot kaatuvat ihan itsekseen muutenkin. Mutta ehkä kyseessä ovat kummitukset, böö! ;)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.