Hyvää yötä, rakkaani

Kansi ?

Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani
(God natt, min älskade 1998)
Like 1999
Suom. Outi Menna
S. 339

No jopas oli kirja. Sellainen kirja, jonka kaikki henkilöhahmot ovat omalla tavallaan luotaantyöntäviä. Tai no, Hans-Peter oli ihan ok, vaikkakin melko vaisu ja intohimoton ihminen. Lattea ja tylsä peräti.

Justine Dalvik on nelikymppinen nainen, joka edelleen rypee lapsuuden traumoissaan. Justinen äiti kuoli hänen (Justinen) ollessa vasta kolmivuotias ja tuo tapaus oli muuttava koko elämän suunnan. Justinen isä avioitui assistenttinsa kanssa ja niin Justine sai äitipuolen, Floran.

Flora ei ainakaan alkuun ole varsinaisesti ilkeä, mutta Justinen "kylmyys" muuttaa häntä. Flora ei tiedä, miten olla Justinen kanssa ja lopulta kasvatusmetodit alkavat olla melko kyseenalaisia. Samaan aikaan Justinea kiusataan koulussa.

Justine on hyvin sulkeutunut jo lapsena ja samanlainen hän on aikuisiälläkin. Edes lukijana en saanut häneen oikein kosketusta. Justine on ristiriitainen: toisaalta hän on ovimattomaisen kiltti ja naiivi, toisaalta kylmähkö ja tomera. Justinen sisällä kiehuu ja poreilee, mutta ulos se jokin ei pääse.

Kun Justine ja Hans-Peter sattumalta kohtaavat, jokin lämmin läikähtää Justinessa. Rakkautta varjostaa kuitenkin Justinen pelot: miksi niin moni hänen ympärillään kuolee? Ei kai Hans-peterkin?

Kerronta kulkee useissa aikatasoissa ja eri henkilöiden näkökulmasta. Näin Frimansson paljastaa pala palalta Justinen menneisyyttä säilyttäen jännitteen kirjan loppuun saakka. Varsin mehevä ja koukuttava kertomus on siis kyseessä. Lukunautintoa häiritsi ainoastaan ajoittainen kielellinen kömpelyys ja töksähtelevyys.

Kirjan tunnelma on synkähkö ja hiljainen, mikä sinänsä miellyttää minua. Juonen tempo on makuuni sopiva: kuin astelisi metsäpolulla verkalleen tarkkaillen ja tutkien maisemia. Ei tarvitse juosta saati hengästyä, mutta missään tapauksessa ei tarvitse myöskään tylsistyä.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osa, Varjo vedessä. Sehän täytyypi lukea. En löytänyt muita bloggauksia tästä romaanista, joten ei linkityksiä tällä kertaa.

~~~

Epäkirjallinen huomio: Halusin kuvata tämän kirjan ulkona, koska löysin erään paikan, joka sopi kirjan taustaksi kuin nakutettu. Kuvatessa sattui pieni kömmähdys ja kirja putosi maahan. Luonnollisesti mutakasaan. Järkyttyneenä pyyhin kirjaa paidanhelmaani saadakseni pahimmat paakut ja roippeet siitä pois. Sainkin, mutta kirja näyttää nyt melko törkyiseltä. Että voi kirjanörtin elämä olla draamaa täynnä!

Toinen epäkirjallinen huomio: lähden huomenna reissuun rapakon taakse ja viivyin siellä kuukauden. En tiedä, mihin tuuli (tai ehkä kuitenkin auto) minut kuljettaa, mutta tarkoitus olisi tulla takaisinkin. Blogini saattaa - tai sitten ei - vaieta joksikin aikaa.

Mahdollisia kuulumisia voi seurata matkablogistani, Tärkeintä on lähteminen.