Hae tästä blogista

lauantai 6. syyskuuta 2014

Hyvää yötä, rakkaani

Kansi ?
Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani
(God natt, min älskade 1998)
Like 1999
Suom. Outi Menna
S. 339

No jopas oli kirja. Sellainen kirja, jonka kaikki henkilöhahmot ovat omalla tavallaan luotaantyöntäviä. Tai no, Hans-Peter oli ihan ok, vaikkakin melko vaisu ja intohimoton ihminen. Lattea ja tylsä peräti.

Justine Dalvik on nelikymppinen nainen, joka edelleen rypee lapsuuden traumoissaan. Justinen äiti kuoli hänen (Justinen) ollessa vasta kolmivuotias ja tuo tapaus oli muuttava koko elämän suunnan. Justinen isä avioitui assistenttinsa kanssa ja niin Justine sai äitipuolen, Floran.

Flora ei ainakaan alkuun ole varsinaisesti ilkeä, mutta Justinen "kylmyys" muuttaa häntä. Flora ei tiedä, miten olla Justinen kanssa ja lopulta kasvatusmetodit alkavat olla melko kyseenalaisia. Samaan aikaan Justinea kiusataan koulussa.

Justine on hyvin sulkeutunut jo lapsena ja samanlainen hän on aikuisiälläkin. Edes lukijana en saanut häneen oikein kosketusta. Justine on ristiriitainen: toisaalta hän on ovimattomaisen kiltti ja naiivi, toisaalta kylmähkö ja tomera. Justinen sisällä kiehuu ja poreilee, mutta ulos se jokin ei pääse.

Kun Justine ja Hans-Peter sattumalta kohtaavat, jokin lämmin läikähtää Justinessa. Rakkautta varjostaa kuitenkin Justinen pelot: miksi niin moni hänen ympärillään kuolee? Ei kai Hans-peterkin?

Kerronta kulkee useissa aikatasoissa ja eri henkilöiden näkökulmasta. Näin Frimansson paljastaa pala palalta Justinen menneisyyttä säilyttäen jännitteen kirjan loppuun saakka. Varsin mehevä ja koukuttava kertomus on siis kyseessä. Lukunautintoa häiritsi ainoastaan ajoittainen kielellinen kömpelyys ja töksähtelevyys.

Kirjan tunnelma on synkähkö ja hiljainen, mikä sinänsä miellyttää minua. Juonen tempo on makuuni sopiva: kuin astelisi metsäpolulla verkalleen tarkkaillen ja tutkien maisemia. Ei tarvitse juosta saati hengästyä, mutta missään tapauksessa ei tarvitse myöskään tylsistyä.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osa, Varjo vedessä. Sehän täytyypi lukea. En löytänyt muita bloggauksia tästä romaanista, joten ei linkityksiä tällä kertaa.

~~~

Epäkirjallinen huomio: Halusin kuvata tämän kirjan ulkona, koska löysin erään paikan, joka sopi kirjan taustaksi kuin nakutettu. Kuvatessa sattui pieni kömmähdys ja kirja putosi maahan. Luonnollisesti mutakasaan. Järkyttyneenä pyyhin kirjaa paidanhelmaani saadakseni pahimmat paakut ja roippeet siitä pois. Sainkin, mutta kirja näyttää nyt melko törkyiseltä. Että voi kirjanörtin elämä olla draamaa täynnä!

Toinen epäkirjallinen huomio: lähden huomenna reissuun rapakon taakse ja viivyin siellä kuukauden. En tiedä, mihin tuuli (tai ehkä kuitenkin auto) minut kuljettaa, mutta tarkoitus olisi tulla takaisinkin. Blogini saattaa - tai sitten ei - vaieta joksikin aikaa.

Mahdollisia kuulumisia voi seurata matkablogistani, Tärkeintä on lähteminen.

16 kommenttia:

  1. Olen tykännyt aika lailla Frimanssonin kirjoista. Niissä on omanlaisensa jännä, vinksahtanut meininki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvin sanottu. Erottuvat edukseen nämä Frimanssonin kirjat. Minulla on vielä hyllyssäni muutama lukematon Inger.

      Poista
  2. Ihan uusi kirjailijanimi minulle. Kuulostaa synkältä.
    Oikein mukavaa ameriikan matkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset näin jälkijunassa. Reissussa ei oikein ehtinyt blogeja lukea saati blogata.

      Kannattaa kokeilla Inger Frimanssonia. Minulla on nytkin eräs hänen kirjansa kesken. :)

      Poista
  3. Luinpa juuri saman kirjan ja vaikka dekkari onkin kyseessä, niin Hyvää yötä, rakkaani on aivan erilainen perinteisiin verrattuna. Hyvä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, lue suora jatko-osa Varjo vedessä. Lupaan ettet kadu.

      Poista
    2. Tämä kirja on minusta enempi trilleri kuin dekkari. Tykkään kyllä kovasti molemmista laaduista. :)

      Minun on kyllä pakko Varjo vedessä, kunhan saan sen jostain kolosta saalistettua käsiini. Kesällä yritin sitä metsästää Suomessa, mutta ei tärpännyt.

      Poista
  4. Johan on vastoinkäymisiä! Ensin ällöt romaanihenkilöt ja sitten vielä ällö mutakasa kuvaustilanteessa! :D

    Mukavaa ja sopivan jännittävää matkaa rapakon taakse! Matkablogissasi minua jäi vaivaamaan ne ränsistyneet motellikuvat. En saanut selvää, olitko kirjoittanut juttusi tosissasi vai vitsinä. Eli yöpyykö joku oikeasti niissä romahduspisteessä olevissa motelleissa vai käydäänkö niissä vain kuvaamassa ja "fiilistelemässä"? Sori, jos/kun on tyhmä kysymys ;)

    Hienot tapetit olet laittanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ällöt romaanihenkilöt eivät minua haittaa, jos kirja on hyvä - niin kuin tämä. Ällöjäkin tarvitaan. :) Kirjan kieli (käännös?) sen sijaan aiheutti toisinaan ärsytystä.

      Kiitos matkatoivotuksistasi - oli upea reissu, mutta kiva olla taas kotonakin. Niistä hotellikuvista: olen ns. urbex eli tykkään vireailla hylätyissä rakennuksissa jne. Olen kirjoittanut harrastuksestani aiemmin: tuossa suora linkki, jos kiinnostaa:

      http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/05/murjut-harrastuksena.html

      En siis todellakaan yövy missään murjuissa :D

      Poista
  5. Mikä harmi, että en ole tätä lukenut, sillä olen lukenut jatko-osan Varjo vedessä pariinkin kertaan. Justinen persoona on äärettömän kiinnostava.

    Sekä tämä nyt lukemasi että jatko-osa saivat molemmat Ruotsin Dekkar5iakatemian Vuoden parhaan dekkarin palkinnon ilmestyessään, eivätkä suotta!

    Frimanssonilla on muitakin hyvin kiinnostavia jännitysormaaneita. Päähenkilöt ovat tavalla toisella enemmän tai vähemmän rajatilatapauksia, mutta käyvät täydestä, mikä aiheuttaa lukijalle just niin paljon kauhun hetkiä kuin kunnon trillerin kuuluukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisikin toisaalla, että olet sittenkin tämän lukenut. Aina ei voi muistaa kaikkea lukemaansa, kun lukee paljon. :) Odotan kyllä kovasti, että saan käsiini tuon Varjo vedessä. Saatan kyllä jokusen hetken joutua odottelemaan, sillä täältä käsin sitä on hieman vaikea metsästää.

      Olen jonkin verran Frimanssonin kirjoja lukenut ja pääasiassa tykkäillyt. Hänen kirjansa erottuvat tosiaan edukseen erilaisuudellaan. Minulla on nytkin Frimanssonin kirja (Pimeyden jäljet) kesken. :D

      Poista
    2. No, täälläkin olen siis käynyt...;) Nyt linkitän...

      Poista
  6. Kirjojen kuvaaminen on joskus kovin dramaattista :) Erikoisen ja mielenkiintoisen kuuloinen kirja.

    Mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos trillereistä tykkäilee, niin tätä voin suositella. Mitäpä sitä ei tekisi kirjakuvien eteen ;D

      Reissusta onkin jo palattu ja lukeminen maittaa taas.

      Poista
  7. Kulta, odotan paluutasi :) Lyhyesti: tässä oli ihan loistava tunnelma ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on palattu, muru <3 Tämä kirja polkaisi minussa käyntiin jonkin Inger-huuman eli taas on eräs Frimanssonin kirja kesken. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.