Hae tästä blogista

torstai 24. toukokuuta 2018

Laukkukirja: The Great Catsby

Laukkukirjaa luetaan, kun ollaan liikenteessä eikä välttämättä ole aikaa ja tilaisuuksia lukea pitkiä pätkiä kerrallaan. Se asettaa laukkukirjalle tiettyjä vaatimuksia. Tässä muutamia omia kriteerejäni laukkukirjalle:

- lyhyet kappaleet/luvut
- lukuystävällinen fontti
- kevyt
- pienikokoinen
- pokkari tai ohut kovis
- aihe sellainen, että sitä voi lukea pätkissä
- ei älyllisesti kovin vaativa
- koukuttava/kiinnostava

Onko sinulla ns. laukkukirjaa vai luetko samaa, mitä muutenkin tai et kenties ollenkaan ”ulkomaailmassa”? Joskus minulla kulkee kyllä mukana varsinainen romaanikin, jos se on sellainen jota voi lukea missä tahansa. Leïla Slimanin Lullaby oli sellainen, jota kuljetin päiväsaikaankin mukanani, koska se soveltuu luettavaksi pätkissä ja myös kävellessä.



Eliza Garrettin The Great Catsby (Wildfire 2017, kuvitus Martin Hargreaves) on erinomainen laukkukirjaksi: vain vasemmalla sivulla on tekstiä, oikealla ihastuttava kuvitus, joka on ehdottomasti kirjan paras anti ja tekee siitä ylellisen.



Klassikkotietoinen lukija voi arvata, mikä on The Great Catsbyn kirjan esikuva (tietenkin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby). Catsby on kissaversio Gatsbysta. Ei mitenkään järin omaperäinen, vaan lähinnä pikakelaus esikuvastaan. Oletin, että kirja on parodia tai muu huumoripainotteinen ja persoonallinen kissapläjäys, mutta väärin oletettu.

Tähän Classic Tails -sarjaan kuuluu useampi kirjanen, jotka lukenen jossain vaiheessa. Nimenomaan kuvitus kiehtoo ja näiden kirjojen kokonaiskauneus.

En ole muuten lukenut The Great Gatsbya, mutta sen pohjalta tehdyn elokuvan olen katsonut. Pitäisi kaiketi kirjakin lukea, koska se tuntuu jakavan melko paljon mielipiteitä. Kiinnostaisi muodostaa oma mielipide.

~~~


Nyt olisi taas laukussani tilaa kirjalle, joten täytyy penkoa hyllyjä ja etsiä sieltä sopivia ehdokkaita. Vääntänen laukkukirjoista vielä toisen postauksen jossain vaiheessa. Tarkoitus olisi myös penkoa hyllystä siellä ikuisuuden maanneita kirjoja (ja esitellä ne täällä), jotka pitää vihdoin ottaa lukuun. Olen viime aikoina tonkinut hyllyjäni ja lukenut peräti kaksi sinne unohtunutta kirjaa, jotka piti silloin yli viisi vuotta sitten ihan innosta soikeana lukea heti. Kuulostaa varmaan tutulta.

4 kommenttia:

  1. Laukkukirja on toki tuttu käsite, mielellään sopivan näppärä pokkari jota sietää pätkissä lukemista (kun en niin immersiivisesti lue niin ei tarvitse lyhyitä lukuja tms mutta jos täytyy pitää mielessä isoja määriä henkilöitä tai muuten kirja toimii paremmin kun siihen saa flow'n päälle niin ei toimi laukkukirjana).

    Älyllinen vaativuus tai koukuttavuus riippuu ihan fiiliksestä, olen kyllä lukenut ihan haastaviakin teoksia kuin myös sellaisia "lukeehan tätä ennemmin kuin selkäänsä ottaa"-kirjoja. Jotkut tietysti toimivat paremmin juuri tällaisina, mm. suurin osa bloggaamistani Barbara Pymin kirjoista ovat olleet juuri laukkukirjoja, viime aikoina blogatuista Brontea luin laukkukirjana...

    Pokkareita ne yleensä ovat, ja vielä sellaisia ettei niissä niin paljoa haittaa vaikka vähän nuhraantuvatkin, kulmat taittuvat yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pidemmätkin luvut käyvät jos aihe on sellainen, että sen voi keskeyttää suunnilleen, milloin tahansa ja siitä on silti helppo jatkaa. Minä en voi kovin syvällistä/älyllisesti haastavaa lukea “liikenteessä”, koska yleensä mainio keskittymiskykyni ei ole kovin hyvä ärsyketulvan keskellä. Minulla on myös ärsyttävä tapa (itseäni siis ärsyttää tämä piirre) lukea lähes kaikki lukemani pänttäämällä. Siksi koen lukemisen joskus rasittavana, mikä siis on täysin itse aiheutettu “vaiva”, josta yritän opetella eroon.


      Juu, laukkukirja on myös sellainen ettei haittaa jos se vähän räjähtää :D

      Poista
  2. Hmm, tajusin juuri etten ole koskaan ollut ns. laukkukirjaihminen. Laukussa olisi kyllä runsain mitoin tilaa kirjalle, mutta ilmeisesti ne hetket kun voisin ottaa sieltä kirjan luettavaksi tuleekin sitten selattua nettiä puhelimesta tms. Eli mulla on itse asiassa tosi vähän sellaisia hetkiä, että kaipaisin kirjaa käsiin kodin ulkopuolella (eli lukuhommat hoituvat yleensä kotosalla). Mutta ehkä mä voisin opetalla laukkukirjan lukijaksi. vaikka kesäprojektina :). Olisihan se tavallaan tosi kiva, että olisi aina kirja mukana, siis ihan fyysinen kirja. Kännykän näytöltä tulee joskus luettua e-kirjaa, mutta se on aika tympeää puuhaa jo pienen näytön vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aina kirja mukana, jos vain mahtuu mukaan. En silti välttämättä aina lue sitä. Kirjan läsnäolo tuo jostain syystä turvaa. Toisaalta en sitten taas kuljettele puhelinta mukanani. Siitä taitaa nytkin olla akku loppu eikä se edes ole älypuhelin :D

      Voi muuten olla, etten kirjaa kuljettelisi mukana, jos minulla olisi älypuhelin. Ehkä siinä tapauksessa selailisin sitä. En tiedä enkä halua testata. :P Kindle minulla on, mutta en tiedä missä: varmaan jossain hyllyn takana :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.