perjantai 3. maaliskuuta 2017

Mämmit kuusenoksalla

Mediterranean spurge (Euphorbia characias subsp. wulfenii)

Pöllin tällaisen leikkimielisen viisi yksityiskohtaa -meemin ystäväni (terkkuset muru!) blogista. Suurin osa näistä havainnoista on niin arkisia, etten niitä erikseen juuri ajattele: mutta sellaisiahan arkiset asiat usein ovatkin. Ne vain ovat.

Välihuomautus:

Minusta on kiva väännellä sanoja ja osan enkunkielisistä sanoista käännän suomeksi omalla kyseenalaisella tyylilläni ja käytän niitä puhuessani suomea. En aina muista, että toista osapuolta voi huvittaa omituiset sanani. Huvitusta aiheutti taannoin keskustelu teepyyhkeistä: olen teepyyheaddikti. Toivottavasti en innostu koskaan esittelemään kokoelmaani täällä. Teepyyhkeet ovat muuten saaneet rinnalleen kuivausmaton, mutta jospa jätämme tämän aiheen nyt tähän.

Kakkapuut


Pökäleen siivoamattomuudesta voi saada maximissaan tonnin rapsut. En tiedä, millä perusteella sakko määritellään: vaikuttaako siihen esim. pökäleen sijainti, koko, aromi tmv. Ihmiset kyllä melko tunnollisesti poimivat tuotokset eli kaduilla aika harvoin törmää kakkaan.

Sen sijaan etenkin puistoissa ja Thamesin rantojen viheriöivillä alueilla voi bongata kakkapusseja puusta. Siellä ne killuvat kuin goottilaishenkiset (pussit ovat usein mustia) koristeet joulukuusessa paitsi, että Lontoossa ei pahemmin ole kuusia.

Seepraylitys ja pallovalot


Yleisesti ottaen ylitän tien sieltä, mistä huvittaa. Joskus tie on kuitenkin niin vilkas, että täytyy etsiä seepra päästäkseen elossa yli. Seepra on tietenkin suojatie eli zebra crossing. Pallovaloilla tarkoitan Belisha beaconilla merkittyä suojatietä. 

Olen tehnyt runsaasti empiiristä tutkimusta liittyen nimenomaan pallovaloihin. Periaatteessa auton tulee pysähtyä suojatien eteen, jos jalankulkija on aikeissa ylittää tien. Käytännössä autot eivät pysähdy sitten millään ja odotellessa voi kulua tovi jos toinenkin.

Mutta tähän on yksi poikkeus: jos pallovalo vilkkuu (ne kaikki eivät vilku), autoilija lähes poikkeuksetta pysähtyy seepran eteen pelkästään nähdessään ihmisen. Jos pallot eivät vilku, on turha kuvitella saavansa tietä muuta kuin kosketuspintamielessä.

En ole vielä selvittänyt, mistä tämä johtuu vai onko tämä empiiristä harhaani (mitä en tietenkään usko), koska periaatteessa pallovalon vilkkumisella tai vilkkumattomuudella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, pitääkö auton pysähtyä.

Posteljooni soittaa kahdesti ja kaikkien summeria tai ehkä ei ollenkaan

Tältä se näyttää ulkopuolelta...

Yllärit ovat kivoja, mutta postilla lähetetyt harmillisen hankalia. Postiluukkumme on näet lähes olematon: sinne ei mahdu edes A5-kokoinen kirje ruttaantumatta. Edellisen kämppämme ainoa hyvä puoli oli ulko-oven isohko postiluukku, josta tungettiin kaikkien postit. Tämä kolmen luukun systeemi on suoraan sanottuna hanurista.

...ja tällaiselta sisäpuolelta.

Toki posti-ihminen voi jättää pakettikortin, ja lähetyksen voi noutaa jakelupisteestä. Se on ihan ok, mutta joskus posteljooni ei vaan jaksa (täyttää korttia) ja jättää paketin jonnekin. Erään kerran hän oli piilottanut lähetykseni kierrätyslaatikoiden taakse, josta löysin sen vasta noin viikon kuluttua, kun oli roskapäivä.

Roskapäivä


Roskapäivä on kerran viikossa. Roskat viedään yleensä edellisenä iltana kadunvarteen, koska tsunami ("jalkapartio" eli roskien "esijärjestelypataljoona" ja kaikki eri roska-autot) tulee aikaisin aamulla. Sekajätteet kannattaa säilyttää ulkona laareissaan (ei siis jättää jätesäkkiä sellaisenaan pihalle tai kadulle), koska muuten ketut käyvät repimässä ne, ja levittelevät roskat ympäriinsä. Talon yhteisiä kierrätyslaatikoita säilytämme etupihallamme.

Another red bus going nowhere


Joo, kannattaa varautua että dösän reitti tai päätepysäkki tai molemmat voivat muuttua kesken reissun. Kuljettaja ei välttis edes jaksa kuuluttaa asiasta erikseen, vaan sen huomaa kun yhtäkkiä dösän automaattikuulutus ilmoittaa eri määränpään kuin matkan alussa.

Tällaisissa tilanteissa kukaan ei yleensä sano kenellekään mitään, vaan alkaa armoton kännykän räpellys. Minä en räpellä, kun ei ole kännykkää. Joskus aikojen alussa tämä stressasi minua, mutta nykyään en jaksa hermostua (paitsi tietty se ottaa päähän noin niin kuin yleisellä tasolla ja erityisesti, jos on vessahätä): aina olen lopulta päässyt, sinne minne piti.

20 kommenttia:

  1. Heh, pikku vihjeitä nuo kakkapussit puissa. Kiva, että joku pitää huolta...
    Nuo postiluukut näyttävät kyllä sellaisilta rotanloukoilta, ettei tekisi mieli änkeä kättään tuonne. Tänne kyllä tulee pakettikortit, mutta kaipa niistäkin kohta luovutaan. Meinaan, että muistan ajan, jolloin paketit kannetaan kotiin ja tuli vielä iltapäiväpostikin. Nykyäänhän posti toimitetaan perille kolmisen kertaa viikossa. Jos sitäkään.
    Tai ehkä minulle ei vaan tule postia.

    Nuo roskapussit kadun laidalla tuntuvat suomalaisesta kyllä oudolta.

    Tuollainen määränpäätä muuttava bussi on tällaiselle kiireettömälle ihmiselle ihan hyvää tapa matkustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, nuo kakkapussit ovat melko varmasti koiranomistajien hylkäämiä pussukoita. Eivät jaksa roudata niitä roskikseen asti, vaan hylkäävät kikkareet pussissa. Puun oksalle on sitten vissiin kiva ripustaa se pussi, ettei kukaan astu päälle. En ole oikein päässyt vielä näiden ihmisten sielunmaisemaan sisälle. Täytyy varmaan kysästä joku kerta :D

      Nuo postilootat on nimenomaan varsinaisia rotanloukkoja. Sen lisäksi, että posti juuttuu sinne sisään, niitä repiessä sieltä saa kätensä usein haavoille. Lisäksi posteljooni joskus jakaa kaikkien postit yhteen lootaan joko vahingossa tai tahallaan. Minä siis ihan röyhkeästi tongin toistenkin laatikoita erityisesti jos odotan jotain tiettyä. Suomen postista kantautuu tänne niin hurjia juttuja, että joskus mietin uskaltaako sinne lähettää enää mitään!

      Minusta roskasysteemi täällä on ihanan käytännöllinen: Suomessa tuntuu, että pitää koko ajan viedä roskia. Täällä käytetään jätesäkkiä, joka meillä riittää varsin mainiosti koko viikoksi, kun kierrätämme tunnollisesti niin paljon kuin voi.

      Poista
  2. Turussa ei pääse millään kadut yli, Suomalainen kuski ei pysähdy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysähdy brittiläinenkään, ellei ole pallovaloja. :D

      Poista
  3. Heh, enpä olisi uskonut, että tuollaisia (määrän)päättömiä busseja on sielläkin.
    Siis miksi ne pallot vilkkuu, ihan vain todistaakseen, että ovat olemassa vai?
    Teidän ulko-ovi muistuttaa aika lailla meikäläisten ovia, siis sisäpuolelta kaikkine härpäkkeineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko, tuli minullekin yllärinä nuo bussien vaihtuvaiset reitit silloin kun tänne muutti. Sama juttu muuten tuben kanssa: nekin voivat kesken reissun vaihtaa päätepysäkkiä eli pitää korva höröllä muistaa kuunnella kuulutuksia. :D

      Pallot (eli suoraan käännettynä "majakat") vilkkuvat, että autoilijat huomaisivat mahdollisimman etäältä, että tulossa on suojatie. Ehtivät sitten ehkä hieman hidastaa sitä 80 miles per hour -vauhtiaan ennen kuin saapuvat seepran kohdalle. :D Täällä monet kaahaavat taajamissakin kuin jossain motarilla.

      Ulko-oven lukoista ainoastaan yksi toimii: se on tuo harmaamusta mötikkä (sähkölukko). Muut lukitushärpäkkeet ovat "koristeita".

      Poista
  4. Tällaiset jutut ovat juuri niitä, mistä tietää olevansa ulkomailla.
    Nuo postilaatikot näyttävät tosi oudoilta.
    Nasima Razmyar selitti juuri jossain haastattelussa, miten heidän perhe pysähtyi Suomeen tultuaan kunnioittamaan vainajaa päät painuksissa monta kertaa ennen kuin heille selitettiin, että autojen katolla olevat laatikot eivät ole ruumisarkkuja vaan suksiboxeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minulle nämä ovat arkea ja normaalia. Aluksi tietenkin ihmettelyn aihe, mutta ei näin monien vuosien jälkeen enää. Minun silmissäni Suomi on alkanut näyttää "oudolta", mikä voi johtua siitäkin että se on muuttunut aika paljon (Helsinki niin myös arkkitehtuurisesti eli on rakennettu tosi paljon lisää ja moni asia on muuttunut siitä kun lähdin sieltä) ja myös siksi, että se ei enää ole osa arkea minulle. Minusta on jännä tunne tulla Suomeen: tavallaan tulee tuttuun ja kotoisaan, mutta tavallaan kuitenkin vieraaseen.

      Hauska tuo Nasiman juttu :D Eipä olisi tullut mieleenkään, että suksiboxeja voi luulla ruumisarkuiksi! Niin eri tavalla me maailmaan näemme ja koemme riippuen omasta kulttuuritaustasta :))

      Poista
    2. Meille "supisuomalaisille" nämä kertomuksesi ovat eksoottisia.

      Suomi muuttuu niin, ettei tässä oikein itsekään pysy perässä. Maaseutua ei enää paljon ole vanhassa merkityksessä maalaistaloinen, lehmälaitumineen ja peltoineen. Nuoret ovat kansainvälistyneet, mikä on hieno juttu.

      Poista
    3. Juu, se unohtuu minulta joskus, koska jotenkin ajattelen että kaikkihan nyt tietävät millaista täällä on :D

      Helsingin katukuva (mukaan lukien siis ihmiset) on kyllä muuttunut todella paljon siitä kun lähdin. Mökkimestamme taas on säilynyt melko samana - mitä nyt pieni keskusalue tekee kuolemaa kun puoti toisensa perään lopettaa. Valitettava suuntaus, mutta eipä ketään voi pakottaa siellä asumaan.

      Poista
  5. Voi mikä postaus. :D Niin on erilaista maailman meno ja kammoksuttava postiluukku (tai...luukut). /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postiluukku on tosiaan karsea, tekisi mieli repiä tuo boksi siitä pois :D

      Poista
  6. Hellou & onneksi olkoon! Voitit kirjablogini arvonnassa Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät. Laitapa osoitteesi minulle: riittacita@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, jee! Laitoinkin jo mailia sinulle <3

      Poista
  7. Hauska postaus! Eipä vain tule mieleen mitään vastaavia outouksia Suomesta. Aika rajusti sakotetaan koiran pökäleestä. Onkohan näitä rikoksia varten perustettu oma yksikkö poliisiin, esim. pökälepoliisi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset outoudet huomaa varmaan paremmin joku muualta tullut. Voisin kuvitella, että lukitut roskakatokset voivat herättää ihmetystä: miksi roskat pitää lukita vajaan? :D Kaikkialla roskakatoksia ei tietenkään ole lukittu, mutta monissa on.

      Luulen, että kakkamaksuvaroitukset toimivat ikään kuin ennaltaehkäisevänä keinona: kun on sakon uhka, sen pökäleen herkemmin kerää talteen ja ripustaa sitten vaikka puuhun. :D

      Poista
  8. Jäin ihmettelemään noita postiluukkuja ja eipä näemmä teilläkään aina tuo postin perilletulo kovin varmalta vaikuta, jos paketteja jätetään, mihin nyt keksitään jättää.

    Tuo bussihomma kuulostaa aika erikoiselta. Miten reittiä voidaan muuttaa kesken matkan ja miksi? Ei niin saa tehdä. Tuohon mun olis vaikea sopeutua. :D

    PS. striimi-kommentti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postiluukut on tosiaan saatanasta, mutta niihinkin tottuu. Royal Mail on melko luotettava kyllä - mitä nyt joskus jakaa väärän talon postit. Tässä osoitteessa ei tosin ole ollut sitä ongelmaa, mutta edellisessä oli: saimme usein naapuritalon(kin) postit. Oikeastaan muut lähetit ja jakelijat ovat epäluotettavampia eli aika rumasti nyt mollasin Royal Mailia. Royal Mail on kadottanut näiden vuosien aikana muistaakseni kolme lähetystä: ainakaan enemmästä ei ole tietoa.

      Muiden tavarantoimittajien mielikuvituksella sen sijaan ei ole rajaa. Muutama viikko sitten mennessäni tsekkaamaan fillariani (en ole käyttänyt sitä talvella lainkaan), se olikin kadonnut (lukottomasta) "kivikellarista". Sen tilalle oli ilmestynyt kaamea kasa pahvilaatikoita ja pussukoita: kaikki oli osoitettu alakerran naapurillemme. Tutkin pakkauksia ja ne olivat useita kuukausia vanhoja! Kurkkasin toiseen kellariin ja sieltä löytyi fillarini makaamassa kaiken lian keskellä, nyyh ja raivokohtaus!

      Eli ilmeisesti lähetti on heivannut fillarini kellarin toiseen "osaan" ja viskannut alakertalaisen tilaukset sinne toiseen, kun alakertalainen ei ole ollut kotona. En keksi muuta selitystä asialle. Alakertalainen tilaa tosi usein netistä kaikkea, mutta harvemmin on kotona niitä vastaanottamassa. Lähetit taas haluavat kamasta eroon ja soittelevat sitten kaikkien summereita. En enää reagoi niihin, ellen ole itse tilannut jotain, koska en todellakaan ala kuittailemaan toisten paketteja ja ottamaan niitä vastaan. Hoitakoon itse tilauksensa.

      Tubetkin muuten joskus vaihtelevat määränpäitään eli kun luulee olevansa himaan menevässä tubessa, niin kesken matkan tuleekin ilmoitus, että tube jatkaakin asemalta X eri haaraan kuin yleensä. Tubet ovat muutenkin milloin lakossa ja milloin muuten vain kulkevat huonosti, joten preferoin busseja.

      Kauhee puheripuli tuli, joskus käy näin :D

      Poista
  9. Onpas hauska ja informatiivinen postaus. Miten eri maihin voikin joissain asioissa kehittyä niin erilaisia systeemejä arkisten asioiden hoitamiseen! Minun näkökulmastani mini-postiluukut vaikuttavat pieneltä kiusanteolta minne sattuu matkaaviin busseihin verrattuna. Autoilijoiden suojatiekäyttäyminen vaihtelee maittain todella paljon ja UK:ssa on vielä se "vääränpuoleinen" liikenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulevi! Eivät ne dösät onneksi aina muuttele kulkuaan, mutta sen verran kuitenkin, että pistää silmään ja on hyvä olla tietoinen asiasta - joskus jopa tehdä plan B, jos menee pidemmälle ja haluaa päästä takaisinkin joskus. :D

      Minipostiluukut ärsyttävät varmaan postinkantajia vielä enemmän: niihin kun ei mahdu mitään kunnolla, vaan kaikki pitää taitella ja runnoa niihin. Lisäksi pitää lajitella postit kolmeen osaan sen sijaan että vain sujauttaisi kaikki kerralla isommasta luukusta.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.