tiistai 25. kesäkuuta 2013

Habibi

Graig Thompson: Habibi
Faber & Faber 2011
s. 672

En pahemmin lue sarjakuvia, mutta olen tässä viime aikoina alkanut hiljalleen työntää lonkeroitani sillekin saralle.

Habibi oli minulle nimenä ennestään tuttu ja olen ollut siitä kiinnostunut sen julkaisemisesta saakka.

Dodola ja Zam (jota Dodola myös Habibiksi kutsuu) ovat pakolaisorjia, joiden tiet kohtaavat sattumalta. Dodola" adoptoi" pienen Zamin ja alkaa hänelle äidiksi, vaikka on itsekin vielä lapsi.

"Sprawling across an epic landscape of deserts, harems, and modern industrial clutter, Habibi tells the tale of Dodola and Zam, refugee child slaves bound to each other by chance, by circumstance, and by the love that grows between them."

Yllä oleva lainaus kertoo kirjan raamin kertomatta lopulta oikeastaan mitään, mikä on yksinomaan hyvä asia. Yllätyin monta kertaa kirjaa lukiessani. Kauhistuin Zemin tekemää valintaa ja odotin pitkään, että se olisi ollut vain pahaa unta. Kunnes tajusin, ettei se ollut.

Muitakin yllätyksiä kirja tuo edetessään. Tämä on sellainen kirja, että jos ei siitä ennestään pahemmin mitään tiedä, se kyllä onnistuu yllättämään useasti. Koskaan ei voinut tietää, mitä tapahtuu kääntäessään sivua.

Varsinainen tarinan rinnalla kulkee toisia tarnioita, Dodolan kertomia tarinoita. Nämä tarinat ovat usein mielenkiintoisia, mutta niiden runsaus alkoi jossain vaiheessa rasittaa minua.

Kirjan alussa tarinan katkeaminen ja hyppääminen muihin tarinoihin sekoitti päätäni. Tottuessani kirjan tyyliin alkoivat tarinat kiinnostaa ihan eri tavalla. Loppua kohden aloin kuitenkin taas hyytyä siihen, että jatkuvasti kirjan ns. pääjuoni katkesi.

Dodolan kertomat tarinat ovat tuttuja Raamatusta ja Koraanista, viittaukset on luettavissa kirjan lopusta. Minua uskonnollisuus rasitti, vaikka periaatteessa voin ymmärtää sen merkityksen kirjassa.

En oikeastaan osaa selittää, miksi ne (uskonnot) minua rasittivat, sillä luenhan (olen kiinnostunutkin) kirjallisuutta, jossa uskonto on mukana muodossa tai toisessa. Ehkä se tympäisikin minua vain tämän tyylisessä ilmaisutavassa. Tai sitten syy ei ollutkaan uskonnoissa, vaan siinä että tarinat katkaisivat tarinan liian tiuhaan.

Habibi on melkoinen järkäle lähes seitsemälläsadalla sivullaan. Sivumäärää ei kuitenkaan kannata kauhistua, sillä kirja kertoo kuvin suurimman osan ja tekstiosuudet ovat melko lyhyitä. Kuvien katseleminen veikin minulta kauemmin kuin tekstien lukeminen.

Ja voi mitkä kuvat, voi mikä visuaalinen kokonaisuus kukin sivu jo yksinään oli. Tyhjää kohtaa kirjasta ei juurikaan löydy, sillä ns. vapaat alueet oli koristeltu kauniisti ornamentaalisin kuvioin. Prosessigalleriasta pääsee katsomaan kirjan kuvien valmistumista.


Kirjan on lukenut ja siitä kirjoittanut ainakin Norkku (Nenä kirjassa), jonka mielestä Habibi on "monta kirjaa yksissä kansissa." Olen samaa mieltä.

Salla kiinnittää arviossaan huomiota kirjan lukuisiin teemoihin sekä vaikuttavaan piirrostyöhön. Hänen mietteisiinsä on helppo yhtyä.

Minna (Oota, mä luen tän eka loppuun) kirjoittaa: "Thompsonin tyylissä pidin valtavasti siitä, että hän kertoo tarinoita, eikä yritä opettaa. Hän kysyy enemmän kuin vastaa." Tekisi mieli tähän sanoa Amen, sanonkin.

Luulen, että saisin tästä kirjasta enemmän irti, jos lukisin sen toisenkin kerran. Varmaan luenkin, mutta en nyt heti putkeen.

16 kommenttia:

  1. Habibi oli tosi iso elämys minulle ja pidin varmasti juuri noiden risteävien tarinoiden takia. Tuntui, että kirjassa on niin kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso elämys se oli, mutta minua ne risteävät (uskonnolliset) tarinat puuduttivat. En siis ihastunut niin paljon kuin ennakkoon odotin. Mutta hattua täytyy nostaa Thompsonille, joka on kyllä tehnyt mittavan työn! :)

      Poista
  2. Eikö habibi ole arabiaa ja tarkoita "rakas"? En ole arabiaa opiskellut, mutta tässä luulossa olen. Ovatko sarjakuvat kertomuksia rakkaudesta?

    Kuvan perusteella piirrokset näyttävät mahtavilta, saattaisin pitää kirjasta. Sarjakuvia luen muutoin todella vähän. Äskettäin luin nostalgiasyistä Aku Ankkaa. Viime syksynä lueskelin Tinttejä. Pidin kapteeni Haddockin temperamentista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suunnilleen, sanassa on omistuliite miessukupuoleen eli tarkempi käännös lienee "rakastettuni". Tämä selitettiin kirjassakin.

      Habibi on ei ole kokoelma sarjakuvia, vaan yksi tarinakokonaisuus. Keskiössä on Dodolan ja Zamin suhde toisiinsa, mutta välillä (tai siis usein, melkein jatkuvasti) tarina keskeytyy toisiin tarinoihin, jotka eivät ole kertomuksia rakkaudesta.

      Rakkautta tässä kirjassa on lähinnä Dodolan ja Zemin välinen rakkaus, joka muuttaa muotoaan heidän ikääntyessään. Suosittelen kyllä lukemaan - luvassa on melko erilainen lukukokemus etenkin jos vertaa Aku Ankkaan :D


      Poista
  3. Huh, miltei 700 sivun sarjis ei vaikuta ihan mun jutulta :) Ja lisäksi vierastan liiaksi rönsyileviä tarinoita... Toisaalta monet tämä on vienyt mennessään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä melkoinen rönsy, jonka (siis ne rönsyt) voi kokea joko rikkautena tai liikana runsautena. Itse valitettavasti kallistuin tuonne liiallisen runsauden puolelle.

      Kirjan pituutta ei kannata säikähtää, koska tekstiä on tosiaan yllättävän vähän. Pituuden takia ei siis ainakaan kannata skipata. :)

      Poista
  4. Tämä oli kyllä hurja elämys, kuvitus on mieletön mutta eipä tarinakaan jää jälkeen. Kirja oli täynnä ristiriitoja, kaunista ja rumaa, kipeääkin. Joo, oli se hieno.

    Minä muuten yllätyin siitä kun loppupuolella kävikin ilmi että Habibi tapahtuukin "nykyajassa" eikä missään entisaikojen Arabiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksiä ei tästä kirjasta tosiaan puuttunut. Minäkin oletin, että kirja perustuu "nopean kasvun" aikaan. Rinnan kulkivat myös ns. maaseutu ja kaupunki. Viehättävä kirjan kaiken kaikkiaan.

      Poista
  5. Se mitä kirjasta olen kuvien perusteella nähnyt, on upean näköistä! Tekijällä on ainakin muutama litra kulunut mustetta ;) Ellen väärin muista, koko tekoprosessi taisi kestää vuosia (ymmärrettävästi).

    Lukematta vielä, toivottavasti ei kauaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikeassa olet: kirja isessään on melkoinen taideteos!

      Poista
    2. Minkälainen tapaus tuo lukuvuorossa näkyvä Misery lit on? Kansi näyttää mielenkiintoisen näköiseltä!

      Poista
    3. Misery Lit kirja kertoo nimensä mukaisesti ns. "kurjuuskirjallisuudesta". Itsehän tykkään lukea kyseisen genren kirjoja, joten tutkimus aiheesta kiinnostaa. En ole vielä kirjaa paljon lukenut, mutta se on tullut selväksi, että tuo kys. kirja käsittelee mielestäni melko suppeasti aihetta (eli se on rajattu Ruotsiin ja tutkimusta on tehty melko suppealla otannalla).

      Tuossa linkki kustantamon sivulle, jos kiinnostaa lukea enemmän kirjasta.

      http://www.avain.net/julkaisut/tietokirjat/misery-lit.html

      Poista
  6. Minäkään en juuri ole sarjakuvia lukenut. Sitten törmäsin blogeissa Guy Delislen sarjakuvakirjojen arvosteluihin. Nyt olen lukenut muutaman hänen teokseen ja näiden rohkaisemana yritän tulevaisuudessa vähän laajentaa reviiriäni. Kuulostaa siltä, että Habibi voisi hyvin olla listalla seuraavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ennestään tuntematon nimi tuo mainitsemasi Guy Delisle, mutta olenkin ihan pihalla sarjakuvamaailmasta. Täytyykin tutustua hänenkin sarjakuviinsa. :)

      Habibi on kyllä moniulotteinen ja runsas, suosittelen kokeilemaan!

      Poista
    2. Habibi lähtikin tänään kirjastoreissulta mukaan, joten pääsenen tutustumaan sen maailmaan piakkoin.

      Delisle kirjoittaa mielenkiintoisesti ns. behind the scenes-teemalla mm. Burmasta ja Pohjois-Koreasta. Mielenkiintoisia teoksia, sillä ne tuovat hyvin esiin maista myös ne puolet, joita ei mielellään ulkopuolisille näytetä.

      Poista
    3. Sepäs oli nopeaa toimintaa, antoisia lukuhetkiä!

      Alkoi tuo Delisle nyt kiinnostaa vielä enemmän, koska niissä ilmeisesti on mukana myös kulttuurinen aspekti.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.