Viime aikojen katselmukset

Vaihteeksi katsaus sarjoihin, joita olen noin vuoden aikana katsonut Netflixistä. Ovat katsottavissa kaiketi myös Suomen Netflixissä. Sarjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan sarjasta enemmän joko MyDramaListiin tai IMDb:en.

 

IDENTITEETTISALAILUA JA MURHIA

Flower of Evil (Korea, 16 jaksoa)

Baek Hee Sungilla on menestyvä ura, rakastava vaimo sekä lapsi. Perheidylli alkaa rakoilla, kun murhatutkija-vaimo saa tehtäväkseen selvitellä erästä vanhaa murhavyyhtiä. Jäljet tuntuvat johtavan omaan aviomieheen.

Hyytävän hyvä ja koskettava sarja, jota voin suositella kierojen trillereiden ja mysteerien ystäville!

BRUTAALIA MURHAILUA

Copycat Killer (Taiwan, 10 jaksoa)

Brutaali sarjamurhaajasarja eli ei herkimmille.

"A serial killer taps into the media's interest in his murders and ruthlessly manipulates their victims, the police and the media like a puppet master, turning the case into a national spectacle."

Sarja perustuu japanilaisen kirjailijan Miyki Miyaben romaaniin ”Mouhou-han”. Olen lukenut Miyabelta The Shadow Familyn, joka oli aika erikoinen. Hyllyssäni on toinenkin Miyaben kirja odottamassa lukuvuoroaan. Tätä Mouhou-hania ei vissiin ole enkuksi käännetty, mikä on harmi: olisi kiinnostavaa lukea se.

 

HENKISIÄ YHTEYKSIÄ

Sense8 (Usa, 2 tuotantokautta yht. 24 jaksoa)

Poikkeuksellisen tasokas yhdysvaltalainen sarja, jossa on yllättäviä käänteitä ja syvyyttä. Näyttelijäkaarti on kansaivälinen ja mukana on eräs korealainen lempparini Bae Doona (tuttu mm. sarjasta Stranger) .

"A group of people around the world are suddenly linked mentally, and must find a way to survive being hunted by those who see them as a threat to the world's order."

 

HENKIMAAILMAN HOMMIA JA KIROUKSIA

Bulgasal: Immortal Souls (Korea, 16 jaksoa)

Fantasiaa ja uudestisyntymisiä, pääosin tapahtumat ajoittuvat nykyaikaan mutta juuret ovat tuhannen vuoden takana. Ovela ja omalaatuinen sarja, joka tosin tuntui ajoittain pitkitetyltä.

En yleensä ole tiivistämisen ystävä, mutta tässä se olisi toiminut, sillä ”perusjuoni” on lopulta aika simppeli ja jaksoissa paljon löysää (yksi jakso kestää about 1h15min. ja ainakin sen vartin olisi voinut kaikista napsaista pois). Ei parasta korealaista, mutta ihan ok katselukokemus.

 

SEKOPÄISIÄ SUHTEITA

You (Usa, 4 tuotantokautta yht. 41 jaksoa)

Ovela sarja, joka tekee vainoharhaiseksi. Ilmeisesti on tulossa ensi vuonna viides tuotantokausi, en tiedä aionko sitä katsoa koska mielestäni sarjan voisi lopettaa tuohon neljänteenkin. Jenkkien ongelma usein on, etteivät millään voi lopettaa sarjoja ja aletaan vääntää keinotekoisia jatkoja katsojalukua tarkkaillen ja koko paska leviää käteen.

"Based on Caroline Kepnes' best-selling novel of the same name, YOU is a 21st century love story that asks, "What would you do for love?" When a brilliant bookstore manager crosses paths with an aspiring writer, his answer becomes clear: anything. Using the internet and social media as his tools to gather the most intimate of details and get close to her, a charming and awkward crush quickly becomes obsession as he quietly and strategically removes every obstacle - and person - in his way."

 

RYÖSTÖ JA MITEN SE TEHDÄÄN

Money Heist (Espanja, 5 kautta yht. 41 jaksoa)

Sairaan hyvä ja koukuttava sarja musikkia ja näyttelijätyötä myöten.

"An unusual group of robbers attempt to carry out the most perfect robbery in Spanish history - stealing 2.4 billion euros from the Royal Mint of Spain."

Money Heisistä on olemassa korealainenkin versio. Katsoin sitä pari jaksoa ja jätin kesken. Espanjalainen on liian taiten tehty, että olisin jaksanut katsoa siitä tehtyä kopiota.

Lukukuulumiset sairasvuoteelta

Terveiset sairasvuoteelta.

Skippaa tämä osuus, jos ei eritteet ja sairastelu kiinnosta.

Tai nyt olen päässyt ylös sieltä. Ei mitään dramaattista, flunssa vain. Kurkku kipeytyi niin pahasti, ettei syöminen tullut kyseeseen – alas on saanut ainoastaan lämpimiä juomia eli Lemsipiä (täkäläinen ”Finrexin”) ja saatanan pahaa teetä. Kaikki teet ovat perseestä, koska en ole teenjuoja. Jostain syystä kuitenkin aina sairaana juon teetä, koska kahvi ei maistu.

Join myös semikuumaa vettä (vedenkeittimellä lämmitettyä), koska koko ajan piti juoda jotain kurkkukivun takia, mutta mitään kylmää en voinut niellä. Nesteytys pysyi kunnossa juomalla kuumaa/lämmintä vettä. Ja on siitä muitakin hyötyjä, joita voipi googletella jos kiinnostaa.

Kurkkukivun (joka on nyt poistunut) lisäksi räkää erittyy niin reippaasti, että ihmettelen etten ole yöllä tukehtunut siihen (no, ehkä ensi yönä sitten). Miten voikin mahtua ihmiseen räkää näin paljon.

Terveysuutisista muihin asioihin. NYT USKALTAA TAAS LUKEA

 

Olen lukenut kirjan (ei varmaan kovin suuri ihme, kun kyseessä on kirjablogi), nimittäin espanjalaisen kirjailijan Juan Gómez-Juradon kansainvälisen myyntimenestystrillerin Red Queen, jonka takakansi (eli sivulieve, takakansi on usein varattu ihan muille asioille, esim. markkinointikehuille) kuvaa kirjaa näin:
 

You've never met anyone like her…

Antonia Scott is special. Very special. She is not a policewoman or a lawyer. She has never wielded a weapon or carried a badge, and yet, she has solved dozens of crimes.

But it's been awhile since Antonia left her attic in Madrid. The things she has lost are much more important to her than the things awaiting her outside.

She also doesn't receive visitors. That's why she really, really doesn't like it when she hears unknown footsteps coming up the stairs.

Whoever it is, Antonia is sure that they are coming to look for her.

And she likes that even less.

Antonia Scott on tosiaan erityinen ja tuota erityisyyttä on onnistuttu vielä lisäämään keinotekoisesti (”lääketieteellisesti”). Trillerin asetelma on kiinnostava ja tarina etenee moninäkökulmaisesti, mikä on lukijan kannalta varsin tyydyttävää.

Jos traumatisoituneet poliisit/murhatutkijat kiinnostavat, niin tätä ei kannata missata. Itse viihdyin kirjan parissa, vaikka en oikein jaksa traumakimppuja. Tässä on kuitenkin hieman erilainen trauma kyseessä ja Red Queen -konsepti (joka avautuu kirjan edetessä – siksi en sitä tässä avaa) on kiintoisa. Alkoholiongelmaisia poliiseja ei esiintynyt.

Antonia Scottin lisäksi romaanissa on toinen kiinnostava keskushenkilö: ryvettynyt poliisi Jon Gutiérrez. Luonnollisesti Antonian ja Jonin tiet yhtyvät, vaikkakin molemmille vastentahtoisesti.

Brutaalisuusmittari värähtää tällä kertaa punaiselle: 2/3 Ihmisiä murhataan ja murhat ovat varsin brutaaleja. Oma sietokynnykseni ei ylittynyt, mutta en ole erityisen herkkä brutaalisuuksille.

Red Queen on trilogian ensimmäinen osa, otaksun että kaikki osat aiotaan englannintaa. Toinen osa on nimeltää Black Wolf ja siitä tulee enkkukäännös ilmeisesti ensi vuonna. Kolmas osa on nimeltään White King, jonka käännösaikataulusta ei minulla ole tietoa.

Entä aionko lukea jatkot? No kyllä uskon lukevani, vaikka tämä lukukokemus ei sinänsä tajuntaa räjäyttänyt.

Sellainen kutina (mutua eli ei perustu mihinkään) minulla on, että tästä saattaa tulla joskus suomennoskin. Sopisi hyvin siihen traumakimppu- ja väkivaltadekkarigenreen, joita tunnutaan mielellään suomennettavan.

Juan Gómez-Jurado: Red Queen
alkuper. Reina Roja, 2018
Macmillan, 2023
espanjasta englannintanut Nick Caistor
s. 374

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs.

*

Postauksen ensimmäisen kuvan olen tehnyt käyttäen tekoälyohjelmaa. Tekoäly luo kuvan määrittelemieni ohjeiden mukaan käyttäen algoritmeja. Tekstin lisäksi kuvan muodostamisessa voi käyttää jotain toista kuvaa, kuten itse teen (aina oma eli luvallinen kuva kyseessä). Lopputulos on yleensä vähän mitä sattuu ja joskus "virheellinen", kuten esim. tuokin kuva. Joskus syntyy melkoisia helmiä.

Olen utelias, mutta en oikein tiedä mitä ajattelisin tästä "taidemuodosta". Onko se edes taidetta. Minulle se on nyt kuitenkin uusi tutkimuskohde ja kevyt harrastus.

Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan

Sain real life -ystävältäni Susulta lahjaksi kirjan (kiitos vielä muru!), joka käsittelee pyhiinvaellusta. Oli muuten ainoa joululahja, jonka sain mutta en olisi enempää halunnutkaan. Anarkistina luin tietenkin kirjan jo ennen joulua. Ihmeekseni kirja vaikutti minuun erityisellä tavalla: se loi minuun (ainakin tilapäisesti) uskoa ihmiskuntaan (jota ei juuri ole jäljellä).

Birgitta Björn: Onnellisesti perille
Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan
BoD 2017
S. 102

Birgitta Björn teki pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan keväällä 2015 ja tässä kirjassa hän kertoo matkastaan. Kyseessä on eräänlainen vaelluspäiväkirja, johon Björn on kirjannut muun muassa päivittäiset kävelykilometrit ja yöpymiset hintoineen. Lukija saa hyvän kuvan pyhiinvaelluksesta ja siihen liittyvistä käytännöistä, vaikka ei tietäisi aiheesta juuri mitään ennestään niin kuin esimerkiksi minä en tiennyt.

Ei myöskään tarvitse olla uskonnollinen tai edes kiinnostunut uskonnosta voudakseen lukea kirjan: tämä sopii kenelle tahansa matkailusta ja erityisesti patikoinnista kiinnostuneelle ja toki myös muille uteliaille. Minussa kirja laukaisi patikkakuumeen, joka tosin on krooninen. Olen melko liikunnallinen ihminen, mutta varsinaisilla patikkareissuilla käyn lähinnä keväisin, kesäisin ja/tai syksyllä mahdollisuuksien mukaan.

Björnin kuvaus caminosta on niin elävä, että tuntuu kuin olisi itsekin mukana matkalla. Kirjan rakenne on selkeä ja miellyttävä: vasemmalla sivulla on perustiedot matkasta (mistä minne, sää, majoitus jne.) ja reitin kuvaus. Oikealla sivulla on yleisempää tietoa itse caminosta ja Björnin omia kokemuksia ja kohtaamisia toisten pyhiinvaeltajien kanssa. Mukana on myös värikuvia matkalta, joten lukukokemus on varsin visuaalinen. Lukemisen ohessa googlettelin paikkoja myös netistä.

Pyhiinvaellusreitillä on paljon ns. albergueita (majoituspaikkoja, joista saa huokealla hinnalla sängyn yhteishuoneessa), joissa yöpyminen ei kukkaroa paljon rasita. Sen sijaan erityisesti hyvin introverttiä tai muuten yksinäisyyttä/yksityisyyttä kaipaavaa se voi suorastaan raastaa. Minusta ei olisi majoittumaan alberguen yhteishuoneisiin.

Kohtaamiset muiden pyhiinvaeltajien kanssa kuulostavat ihastuttavilta ja aidoilta. Ihmiset ovat lähteneet tekemään matkaa kukin mistäkin syystä, mutta päämäärä on kaikilla sama. Matkaa ei tarvitse taittaa yksin, sillä vaeltajia on sen verran paljon, että halutessaan saa seuraa. Toisaalta myös yksinäisyyttä kaipaavien matkantekoa kunnioitetaan ja heidän annetaan olla rauhassa. Ystävällisyys ja auttavaisuus tuntuvat olevan normeja. Maailmasta ei ole hyvyys kadonnut.

Onnellisesti perille oli ainakin minulle varsin sivistävä ja avaava kokemus. Voisin kuvitella, että myös varsinaista pyhiinvaellusmatkaa suunnittelevalle kirja toimii hyvänä johdantona kuten kirjan alaotsikkokin kertoo: Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan. Kirja antaa, mitä lupaa ja minulle se antoi enemmänkin.

Kirjasta on blogannut ainakin Susu ja Leena Lumi.