Kerroin viime viikolla, että vietän blogissani suomalaisen kirjallisuuden kesää. Kesän määre ei ole vielä selvillä minullekaan, mutta teemakesä jatkuu niin kauan kun olen Suomessa.
Toistaiseksi olen jumissa, sillä havaitsin passinikin menevän pian umpeen. Eilen kävin passikuvassa ja tein passihakemuksen sähköisenä. Toivottavasti saan uuden passin ilman mitään draamaa, niin pääsen täältä joskus kotiinkin. Ei tässä sinänsä mikään kiire pois vielä ole, mutta joskus voi olla.
Hyödynnän paikallista kirjastoa ja sieltä olen roudannut piilopirttiini lähinnä suomalaista kirjallisuutta. Siitä syntyi idea suomalaisen kirjallisuuden kesästä. Katsotaanpa monta kirjaa ehdin lukea. Mitään paineita en itselleni aseta, vaan rennolla otteella lueksin.
Kolmas teemakirjani on
Like, 2014
S. 273
Romanikulttuuri kiinnostaa minua. Tosin mikäpä kulttuuri ei.
Vartuin itse Pasilassa, missä romaneja ainakin tuolloin asui melko runsaasti. Kosketuspintaa siten on, mutta lähinnä pintapuolista ja vain lyhyiden kohtaamisten tiimoilta. Minulle romanit olivat yhtä luonnollinen osa katukuvaa kuin ketkä tahansa.
Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo pääasiassa Maritan elämäntarinan. Takautumien kautta tutustumme Maritan äitiin, Sikriin, ja hänen elämäänsä. Sukupolvi- ja perheromaani (perheen käsite on laaja) valottaa romanien elämää Suomessa ja heidän kulttuurinsa muuttumista, jota väkisinkin tapahtuu ajan kuluessa. Mikään kulttuuri ei ole täysin stabiilia ja pysyvää.
Jotkut romanit eivät muutosta halua, vaan pidättyvät entisessä ja vaalivat perinteitä. Osa on valmiimpi muutoksiin: hyväksytään modernisoituminen ja joistakin vanhoista perinteistä luovuttaisiin mielellään, mutta ryhmäpaine on kova. Myös valtakulttuuri vaikuttaa väkisinkin romanikulttuuriin.
Mustalaisäidin kehtolaulu onkin mielenkiintoinen katsaus romanien elämään ja tapoihin. Björkin kieli on rempseää ja varmasti aikaan sopivaa, opinpa itsekin muutaman sanan. Tarina on synkähkö ja häpeällä kuorrutettu, ei silti liian raaka.
Suosittelen kirjaa kaikille romanikulttuurista kiinnostuneille. Itse luin kirjan melkoisella vauhdilla, niin kovin se koukutti. Lukemista häiritsi ainoastaan ne dialogien kohdat, joissa oli epäselvää, kuka milloinkin puhui. Niihin olisin kaivannut selkeyttä.
Kaksi edellistä teemakirjaa:
1. Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa
2. Minna Rytisalo: Lempi
Ps. Lisään linkitykset muihin mustalaispostauksiin myöhemmin, kun käyn lueksimassa niitä. Nyt just heti ei pysty.
Kirjan on lukenut ja siitä blogannut ainakin Mari A, Notkopeikko,
