Nyt olen kotona, joten tahti kiihtynee. Pää on täynnä ideoita ja lisää syntyy lähes päivittäin. Jospa saisi jotain väännettyä tänne blogiinkin asti: Ajattelen asiat usein ensin valmiiksi päässäni ja sieltä ne olisi helpohko "siirtää" blogiin, mutta innostukseni yleensä lerpahtaa siinä vaiheessa, kun suurin ajatustyö on tehty ja pitäisi vain ulostaa aatokset. Tulee ummetus (laiskuus ja henkinen velttous) eikä ulostaminen enää edes kiinnosta. Koska mitä välii.
Ehdin ennen kotiinpaluuta Suomessa lukea muutaman kirjan ja kas tässä taas kooste luetuista:
Paul Westlake ja Eeva Liisa Pitkänen ja kuvittaja Krista Partti Sagur: Se ei ole minun cup of tea (Wsoy 2008)
Idiomeja, jotka eivät tarjoilleet minulle mitään uutta (paitsi yksi omituinen suomalainen sanonta, jonka peräti googletin mutten löytänyt siitä mitään mainintaa: valitettavasti en enää muista sanontaa, koska en jaksanut kirjoittaa sitä ylös - naula siinä mainittiin).
Hilkka Ravilo: Yö yllä viljan (Atena 2001)
Hyvin "ravilomainen" teos eli eräänlainen kasvutarina. Vappu ei ole päässyt helpolla elämässään, mutta jonkinlaisen rutiinin ja rauhan hän on saavuttanut kuudenkympin ikään ehdittyään. Pakan sotkee kutsu edesmenneen ystävän hautajaisiin. Kutsu repii auki monia vanhoja haavoja ja kaikenlaista muutakin alkaa tapahtua. Kirjan nykyajan rinnalla lukijalle paljastuu Vapun menneisyys ja "hautajaishaluttomuuden" syyt. Kirja saa edetessään trillerimäisiä piirteitä. Varsin koukuttava teos, josta pidin paljon. Eräs parhaista lukemistani Raviloista.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt (Like 2017)
Minulle tämä jäi melko vaisuksi lukukokemukseksi, mikä johtunee siitä että minulla on tuoreessa muistissa edelleen Eddo-Lodgen vaikuttava esseekokoelma Why I'm No Longer Talking to White People About Race. Minulla ei ole Hubaran kirjaa itselläni (se oli kirjastolaina), mutta saatan kirjoittaa eräästä kirjassa mainitusta aiheesta yleisellä tasolla myöhemmin.
Ben Kalland: Vien sinut kotiin (Atena 2017)
Kauniskielinen ja kiinnostava romaani Jehovan todistajista. Minua kirjassa kiehtoivat erityisesti jo mainitsemani kieli (myös viulun-) ja jotkin yksittäiset kohtaukset (eivät uskontoon liittyvät), joissa oli voimakas tunnelataus. Kyseinen uskonto ei ole minulle ihan tuntematon, koska "jehovataustaa" löytyy minunkin suvustani ja se selittänee monta asiaa (joita en nuorempana tajunnut).
Viimeisen illan lukemisto...
Fred Uhlman: Reunion (Vintage 1971)
Tästä olisi tarkoitus kirjoittaa erillinen bloggaus, koska omistan kys. kirjan ja minulla siten on pääsy hipelöimään sitä. Komea kirja, jonka hienovireisestä tyylistä pidin kovasti.
Nyt luvussa
Ruumisvuori ei jättänyt minua rauhaan ja päästyäni kotiin kuin narkkari takerruin Anatoli Boukreev'n (tai pikemminkin G. Weston DeWaltin) kirjaan The Climb. Mielenrauhani palasi ja ruumistutkimukset voivat jatkua.
Luen samalla myös toista kirjaa (Amanda Berriman: Home), jossa näkökulma on nelivuotiaalla lapsella. Kirjan päätin lukea ainoastaan Helmet-haasteen kohtaa 47 (Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta) varten. Lapsinäkökulma ei yleensä minua innosta, mutta tässä kirjassa on muita teemoja, jotka kiinnostavat joten kestänen sen (lapsinäkökulman).
 | |
| Lukija retrohenkisessä salamajassaan Helsingin kantakaupungissa. |
