Tämä ei ole murhatarina. Tämä on kertomus niistä, jotka jäivät jälkeen.
Kwon Yeo-sun: Lemon
alkuper. 레몬 (Lemon), 2019
Head of Zeus, 2021
koreasta englannintanut Janet Hong
s. 147
Kesällä 2002 19-vuotias Kim Hae-on löydetään surmattuna. Epäiltyjä on kaksi, mutta kumpaakaan ei lopulta todisteiden puuttuessa voida asettaa syytteeseen. Tapaus jää selvittämättä. Mutta se ei unohdu – ainakaan kaikkien mielestä.
Vuodet kuluvat.
Erityisesti ja luonnollisesti Hae-onin kuolema kaihertaa hänen pikkusiskoaan Da-onia. Epätietoisuus musertaa, mutta taustalla on muutakin, mikä avautuu hiljaksiin lukijalle. Tietenkin myös sisarusten äiti on surun murtama, mutta äidin suru tulee näkyväksi ainoastaan Da-onin kerronnan kautta. Kirjassa on kolme kertojaa, joista yksi on Da-on.
Before June of my sixteenth year (huom. vuosi jolloin Hae-on kuoli), I never imagined I’d be living this way. Not once have I desired this kind of life, yet here I am. What meaning, then, could life possibly hold? I didn’t desire such a life for myself, but at the same time, I can’t say I didn’t choose it.
Kahta muuta kertojaääntä en viitsi mainita, koska koen että osa kirjan viehätystä on se, ettei niitä tiedä etukäteen. Tämä ei muutenkaan ole erityisen juonivetoinen romaani, vaikka toki selkeä kaari tässä on nähtävissä. Tarinaa seurataan eri ajoissa ja näkökulmissa Hae-onin kuoleman jälkeen ja vaikka aikaa kuluu, on kuolema tavalla tai toisella kaikessa läsnä.
Lemon on häiritsevä romaani, jonka tunnelma on samaan aikaan jotenkin uhkaava ja silti rauhallinen. Ehkä epätietoisuus ja se, ettei murhaajaa saatu koskaan kiinni, heittää varjon romaanin ylle niin kuin se heittää niiden ihmisten päälle, jotka jäivät suremaan. Tai vain elämään.
Lopulta aurinko paistaa niin kirkkaasti, että varjot kuluvat puhki.
Mielipide selkokielellä: Pidin todella paljon tästä kirjasta, vaikka "repaleinen" tyyli hieman huoletti (ihan turhaan) alussa. Mutta eri kertojien näkökulmista muodostuu kokonaisuus, joka avaa riittävästi ovia mutta myös sulkee niitä. Kaikkea ei koskaan saa tietää ja sen kanssa on vain elettävä - lukijankin.
