Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon Lelic. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon Lelic. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. huhtikuuta 2012

Brutaali loppu kiusaamiselle

Simon Lelic: Rupture

(Käännetty suomeksi nimellä Katkeamispiste)

Minulla oli melkoisen suuret odotukset tämän kirjan suhteen. Aihekin on (valitettavasti) ajankohtainen: koulusurmat. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan oppilaan, vaan opettajan, tekemänä.

Mikä saa historianopettajan tarttumaan aseeseen ja tappamaan kolme oppilasta ja yhden opettajan? Onko hän vain sekopää, jolla eräänä päivänä kilahtaa päässä vai kylmäverinen murhaaja? Vai onko taustalla kuitenkin jotakin, joka voisi edes jollakin tasolla asiaa selittää?

Siinäpä oikeastaan kirjan teema - vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olin kuvitellut saavani lukea koskettavan, ajoittain syvällisenkin kirjan.

Valitettavasti sain lukea kirjan, jossa joka ikinen henkilöhahmo jäi etäiseksi. Yhteenkään heistä en saanut otetta - en edes kaikkein keskeisimpään henkilöön eli Luciaan, nuoreen poliisiin.

Oikeastaan läheisimmäksi kaikista pääsin ampuja-opettajaa, Samuel Szajkowskia - en tosin kovin lähelle häntäkään. Koinkin ajoittain kirjan lukemisen hieman turhauttavana, koska karuista tapahtumista (joilla ei kylläkään mässäilty) huolimatta ne eivät tuntuneet miltään.

Osan kirjasta muodostavat ns. kuulusteluraportit. Niissä on mm. silminnäkijöiden ja muiden koululaisten ja henkilökunnan kertomuksia niin itse ampumakohtauksesta kuin Samuelista ihmisenä noin yleensä.

Ne ovat mielenkiintoisia, mutta mielestäni Lelic ei ole osannut tehdä niistä yksilöllisiä: aikuinen aineopettaja kuulostaa samalta kuin 14-vuotias koulupoika. Pientä eroa Lelic on yrittänyt tehdä käyttämällä ajoittain puhekieltä raporteissaan, mutta mielestäni hän ei silti onnistunut tekemään eroa henkilöiden kesken.

Nuori poliisineiti, Lucy, kokee kiusaamista työssään. Siinä kohdin liikutaan mielestäni jo niin epäuskottavilla mättäillä, että alkoi melkein ottaa päähän. Alkoi myös ottaa päähän Lucyn ajoittainen nynnerömäisyys.

Ihmettelen etenkin, miten Lucy rohkenee olla niin suorasanainen ja jämäkkä esimiehensä edessä, mutta muutaman rivipoliisin jekkujen edessä hän onkin yhtäkkiä täysin avuton.

Ihan luettava kirja silti - voisin kyllä elää, vaikken olisi tätä lukenutkaan. Hyllyssä odottelee Simon Lelicin Facility (Laitos). Koska olen sen hommannut, niin luen sen kyllä eli annan Lelicille vielä yhden mahdollisuuden.