Hong Yingin muistelmateos Hyvien kukkien lapset alkaa äidin kuolemasta. Ying saa tiedon äitinsä heikkenevästä tilasta liian myöhään ja saapuu paikalle vasta kun äiti on jo poistunut tuonpuoleiseen. Hautajaisia järjestellessä sisaruskatraalla on aikaa muistella äitiään – ja riidellä keskenään.
“Teos kertoo riipaisevan äiti-tytärtarinan, jossa taustalla kulkee Kiinan historia aina Maon suuresta harppauksesta kulttuurivallankumoukseen ja talousreformiin.”
Odotin tätä riipaisevaa tarinaa koko teoksen ajan, ja vaikka äidin menneisyys valottuu, painopiste tuntuu silti olevan sisaruksissa ja heidän välisissä suhteissa. Äiti on keskus, mutta silti piilossa sillä mielestäni äitiään enemmän Ying käsittelee suhteita sisariinsa joita hän ei ole nimennyt, vaan käyttää heistä syntymisjärjestystä tyyliin vanhin sisar, toinen sisar ja kolmas sisar, vanhempi veli ja nuorempi veli. Ying itse on nuorin sisar.
Vanhin sisar ei pidä siitä, että Ying kirjoittaa sukunsa asioista ja vähättelee Yingin kirjoja ja työtä. Kuvitteleeko nuorin sisar olevansa heitä parempi, kun on saavuttanut tekeleillään kuuluisuutta sekä Kiinassa ja että muualla maailmassa. Tähän kaunaan ei pureuduta sen kummemmin, koska mitäpä Yingillä olisi siitä sanottavaa.
Minulla on. Teosta lukiessa tuli toisinaan tunne kuin olisi lukenut juorulehteä. Kuka sanoi/teki ja mitä ja oliko sitä ja tätä oikeasti edes sanottu tai tehty. Syyttävä sormi osoittelee vähän sinne sun tänne (joskus myös omaan napaan, koska täytyyhän itseäänkin voida kritisoida), mutta lopullista tuomiota ei uskalleta antaa. Koen, että Yingillä on selkeästi parikin kanaa kynittävänä erityisesti vanhimman sisarensa kanssa.
Ying käsittelee myös sisarustensa avioliittosuhteita ja perheitä. Toki myös omiaan, mutta jälleen koin että painopiste on sisarissa. Ying kirjailijana on myös se, joka päättää mitä hän kertoo ja kenestä. Itsestään on helppoa kirjoittaa, kun voi jättää kertomatta niin paljon kuin haluaa.
Kummastutti myös runsas “ristiinpaneminen”. Ihastuttiin avioliitossa jo oleviin miehiin ja kyseltiin heidän vaimoiltaan, olisiko ok jos vähän kuhertelisin miehesi kanssa. Yleensä ei tietenkään ollut ok, mutta mitäpä vaimo asialle voi. Vaan oli oltu avoimia ja kerrottu. Ying kokee tämän itsekin, kun hänen (nyt jo entinen) miehensä aloittaa sivusuhteen (niitä taisi olla useitakin) jonkun toisen kanssa – eräässä vaiheessa Yingin kolmannen sisarenkin kanssa. Sen verran sekavaa sutinaa, että putosin pari kertaa kärryiltä.
Ajallisesti kirja sijoittuu vain muutamaan päivään: äidin hautajaisjärjestelyistä itse hautajaisiin. Muistoissa kuitenkin laukataan sen verran tiuhaan ja hartaasti, että tarkkana saa olla. Lukemista häiritsi myös satunnaiset epäloogisuudet. On menty yhdessä samaan petiin nukkuman, mutta yhtäkkiä ollaankin hereillä ja muualla tekemässä muuta.
Samoin Ying mainitsee eräässä kohdin, ettei vanhin sisar ole tekemisissä tyttärensä kanssa eikä heillä ole läheiset välit, mutta myöhemmin tämä väite kumoutuu. Ajoittain lukiessa oli hämmentynyt ja ristiriitainen olo.
Kirjan tunnelma ja muu (ajallinen ja kulttuurinen) kuvaus piti kiinnostuksen yllä tässä muuten melko sekavassa vuodatuksessa. Sama seikka toistuu kuin aiemmin lukemassani Hong Yingin muistelmateoksessa Daughter of the River (suom. Joen tytär): ei synny oikein mitään tunnetta missään kohdin. Ei vaikka muistelmissa on (olevinaan) kyse kirjailijan äidin kuolemasta. Otaksun, että Yingin yleinen tyyli on vain sellainen, joka ei minussa resonoi. Varmasti joku toinen kokee toisin.
Hong Ying: Hyvien kukkien lapset
alkuper. teos julkaistu 2009
Ajatus Kirjat, 2010
suomentanut Riina Vuokko
s. 464
