Gummerus 2016
S. 230
kustantajalta pyydetty ennakkokappale
julkaistaan viikolla 30
Lempi on kuin romaanin mittainen runo olematta silti liian raskas tai työläs. Rytisalon lyyrinen kieli kulkee yllättävän joutuin, ja kertoo sekä tarinaa että tunnetta. Pelkäsin, että se olisi minulle liian päälle vyöryvää: että kieli talloisi tarinan alleen. Pelko oli turha.
Lempi on Viljamin tuore vaimo, talon uusi emäntä. Elämä näyttää soljuvan kauniisti eteenpäin nuorten rakastavaisten eläessä vielä rakkautensa kevättä. Mutta Lapin sota sotkee suunnitelmat, paiskaa Viljamin rintamalle. Lempi jää pyörittämään taloutta aputyttönsä, Ellin, tukemana.
Emme koskaan kohtaa Lempiä suoraan, vaikka hän onkin tarinan keskeisin henkilö. Kuka Lempi lopulta on, se riippuu siitä kuka katsoo. Viljamin Lempi on kovin toisenlainen kuin Ellin Lempi. Lempin siskollakin on oma näkemyksensä Lempistä.
Näiden kolmen - Viljamin, Ellin ja Siskon - näkökulmasta kerrottuna lukijalle alkaa hahmottua sekä Lempin että muutaman muunkin henkilön persoonat ja elämäntiet. Kullakin on oma totuutensa, mutta lopulta totuuden tietää vain Lempi itse - ja ehkä lukija.
Ainakin lukija voi muodostaa oman totuutensa. Millainen se sitten on, jää kunkin tulkittavaksi ja päätettäväksi. Ratkaisu toimii ja luo mielenkiintoisen jännitteen romaaniin, onnistuu yllättämäänkin.
Lempi on raikas ja surunkaunis romaani, jossa tarina ja kieli kannattelevat toisiaan; se on kurkistus Suomen lähihistoriaan ja Lapin sodan vaikutuksiin siviilien keskuudessa. Lempi on kirja, joka ei hevin unohdu, mutta silti eräs niistä kirjoista, jotka kestävät useammankin lukukerran.
Lempistä on kirjoitettu paljon kirjablogeissa. Lisään linkkejä tähän alle myöhemmin sitä mukaa kun käyn itse lukemassa toisten mietteitä.
Sinisen linnan kirjasto, Villasukka kirjahyllyssä, Mari A:n kirjablogi, Lumiomena, Kirjojen keskellä,
