Miksi minä murhaisin mieheni?

Martina Cole: Two Women
Headline 1999
S. 663

Joskus haluan lukea kirjan, josta tiedän jo ennakkoon, mitä saan. Martina Cole on eräs sellainen kirjailija, joka käyttää kirjoissaan samaa kaavaa (tämä empiirinen väite perustuu neljään häneltä lukemaani kirjaan).

Ja mikäpäs siinä, kun on kehittänyt varmasti itselleenkin mieluisen reseptin, jolla syntyy koukuttava ja mielenkiintoinen kirja.

Colelle ominaiseen tapaan Two Women on eräänlainen sukukertomus. Keskiössä on Susan Dalston, jonka elämä käydään läpi perinpohjaisesti aina lapsuudesta - ja vähän ennen sitäkin - lähtien. Sitä möytä lukijalle valottuu, miksi Susan on mitä on ja ennen kaikkea miksi hän lopulta raa'asti murhaa aviomioehensä.

Tapahtumapaikkana on pääasiassa Lontoon itäinen lähiö, ja aika ennen puhelimia ja tietokoneita. Kuten muissakin lukemissani Colen kirjoissa tässä käsitellään niinikään Lontoon pahamaineista alamaailmaa. Tässä kirjassa se (alamaailman kuvaus ja hierarkiat) on kuitenkin enemmänkin sivuosassa verrattuna muihin lukemiini Colen kirjoihin.

Two women on enemmänkin suhdekirja kieroutuneista suhteista. Susanin lapsuudessa ns. normaalit perhe-elämän esimerkit ja ihmisten väliset suhteet ovat aika harvassa. Tutumpia Susanille ovat valtataistelut, väkivalta ja pahoinpitely - sekä henkinen että fyysinen.

Cole kuvaa keskeiset henkilönsä taiten. Hän ei useimmiten sorru tympäisevään kärjistykseen siitä, että pahuus on aina totaalipahaa ja hyvyys vastaavasti kaiken syleilevää sielunpuhtautta. Ei, ihmisessä on kaikenlaisia puolia, ne sekoittuvat ja kietoutuvat persoonaksi, jota voi vihata tulisesti, mutta jota toisaalta on vaikea olla rakastamatta. Tai välittämättä. Sillä mitä se rakkaus nyt sitten lopulta on? Pelkkää tottumista toiseen, pienen osan tai piirteen rakastamista? Riippuvuutta?

Kirja on melko säälimätön ja olin havaitsevinani, että se sisältää väkivaltaa (tai sen kuvausta) enemmän kuin muut lukemani Colen kirjat. Lukijana aloin jo hieman turtua siihen ja toivoin, että se loppuisi joskus. Mutta Cole ei päästä helpolla: turpaan saa kerta toisensa jälkeen milloin kukakin ja seksuaalinen(kin) hyväksikäyttö on arkipäivää.

Kirjan kieli on melko brutaalia ja sisältää slangia. Jos kyseessä olisi elokuva, siitä varoitettaisiin elokuvan alussa: This film contains scenes of violence, nudity and bad language.

Englantiin tottumattomalle lukijalle kirjan kieli saattaa tuottaa jonkinasteisia vaikeuksia. Monista sanoista käytetään lyhenteitä kuten slangiin kuuluu. Myös kieliopilliset muodot etenkin dialogeissa ovat erilaiset ja "toisteiset". Minulle lukeminen ei tuottanut ongelmia, vaikka jouduin ihan muutaman slangisanan (tai käsitteen) tarkistamaan netistä.

Summa summarum: pidin kovasti tästä kirjasta (tietystä ennalta-arvattavuudesta huolimatta) ja Martina Cole pysyy edelleen lukulistallani. Hänen kirjojaan en viitsi lukea putkeen, koska silloin tuo tietty "kaavamaisuus" saattaisi muuttua rasitteeksi. Silloin tällöin luettuna se toimii oikein hyvin ja poisti muuten lukujuminikin.

Colen kirjoja ei ole suomeksi käännetty, mikä on melkoinen harmi. Luulen, että näillä voisi olla menekkiä Suomessa. Cole on melkoisen tuottelias kirjailija ja häneltä pukkaa uutta kirjaa ulos lähes  joka vuosi.

Itse olen keskittynyt lukemaan nyt näitä vanhempia, vaikka yksi uudempikin hänen teoksensa  (The Faithless) löytyy hyllystäni. Ehkä kokeilenkin seuraavaksi hänen uudempaa tuotantoaan.

~~~

Osallistun tällä kirjalla Kirjavuoren valloitukseen.

Slummista katujen kuningattareksi

Martina Cole: Dangerous Lady
Ilmestynyt 1992
s. 563


Tämä on kolmas lukemani Colen kirja. Minulla on hyllyssä useita Martinan kirjoja, sillä löydettyäni hänet (ruokakaupan "kirjahyllystä") innostuin ja olen siitä lähtien ostellut hänen kirjojaan aina, kun on tullut eteen.

Colen kirjat ovat pääasiassa itsenäisiä romaaneja, mutta joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi tälle on olemassa jatko-osa nimeltä Maura's game. Sitä minulla ei vielä ole, joten täytynee lähteä metsästysretkelle.

Näin kolmen kirjan perusteella uskallan sanoa, että kun aloittaa lukea Colen kirjaa, tietää mitä saa. Lukija pääsee matkalle Lontoon "köyhälistön" sekaan, yleensä aluksi elellään 1900-luvun alkupuolella ja siitä sitten edetään kohti nykypäivää.

Dangerous Lady alkaa vuodesta 1950. Köyhään perheeseen syntyy lapsia kuin liukuhihnalta. Viimein syntyy myös tyttö, Maura, runsaan poikakatraan päätteeksi. Miten perhe selviää köyhässä arjessa ja mistä alkaa yhtäkkiä tulla rahaa?

Resepti on siis sama kuin muissakin lukemissani Colen kirjoissa - erona tietenkin on, että henkilöt ja tapahtumat ovat erilaisia. Ehkä näitä voisi verrata jonkun bändin albumiin. Useinhan monet biisit saattavat kuulostaa samalta, mutta ovat kuitenkin erilaisia.

Martina Cole kirjoittaa sujuvasti ja eloisasti: kirja sisältää tuttuun tapaan murreilmaisuja, joiden ymmärtämisen suhteen minulla ei ole ongelmia. Ekan kirjan kohdalla piti vähän tarkistella sanoja, enää ei.

Kaiken kaikkiaan oikein viihteellistä luettavaa, jos ei ajoittainen "harlekiinimaisuus" häiritse. Harlekiinimaisuudella tarkoitan kuvankauniita henkilöitä ja ajoittain sen esille tuomista jopa huvittavalla tavalla.

Cole ei jaarittele sivutolkulla ulkonäköasioista, mutta esim. tässä kirjassa silmiin pisti useat muistutukset Mauran rintojen (suuresta) koosta ja hänen veljensä komeudesta.

Minulle Martina Colen kirjat ovat varma valinta, jos on esim. keskittymisvaikeuksia lukemisen suhteen.

Käsittääkseni Colen kirjoista ei ole yhtäkään käännetty suomeksi. Englanninkielisenä niitä saa kuitenkin ainakin AdLibriksestä.

Muut lukemani Colen kirjat:

The Family
Goodnight Lady

Onneton bordellinpyörittäjä

Martina Cole: Goodnight Lady

Tämä onkin sellainen mammuttiromaani (vajaat seitsemänsataa sivua), etten oikein tiedä, miten tätä käsittelisi.

Palataanpa siis hetkeksi ensimmäiseen kirjaan, jonka Martina Colelta luin. Siinä kuten tässäkin liikutaan Lontoon ns. alamaailmassa.

Bisnestä tehdään, mutta suuri osa bisneksestä ei kestä päivänvaloa. Eli periaatteessa miljöö on sama ja tietyllä tavalla myös kirjan rakenne.

Tässä, kuten The Familyssakin, eletään päähenkilön mukana lähes hänen koko elämä. Eli kenties kyseessä voisi olla fiktiivinen elämäkerta kertomuksen muodossa ilman viitteitä ja lähdeluetteloita, jos tällainen epäsuora ja -ammattimainen vertaus sallitaan.

Yhteistä näille kahdelle kirjalle on myös päähenkilöiden irlantilaiset juuret. Molemmissa kirjoissa käytetäänkin jonkin verran slangia ja nimenomaan irlannin slangia.

The Familya lukiessani jouduin tarkistelemaan sanojen merkityksiä, mutta se ei silti tehnyt kirjasta vaikealukuista. Oli vain mielenkiintoista oppia muutamia vanhoja slangisanoja, ja koska ne samat sanat esiintyvät tässäkin kirjassa, ei niitä ole enää tarvinnut tarkistella.


Jottei nyt synny kuvaa, että nämä kirjat ovat identtiset keskenään sanottakoon, että juoni näissä on kuitenkin ihan erilainen.

Tämän kirjan keskiössä on Briony Cavanagh, joka syntyy köyhiin oloihin 1900-luvun alun Lontoossa. Jokainen shillinki on kullanarvoinen ja sen saamiseksi miltei kaikki on kaupan - tarvittaessa myös perheen lapset. Tarvetta onkin ja tämä tarve mullistaa koko Cavanaghin perheen elämän.

Juonesta en oikeastaan halua sen enempää kirjoittaa, sillä kuten jo mainitsin, kyseessä on ikään kuin läpileikkaus Brionyn ja hänen läheistensä elämään. Luvassa on siis herkullinen lukuromaani, jonka parissa en minä ainakaan pitkästynyt.

Cole on taitava ihmiskuvaaja eikä sorru kliseiseen hyvä-paha -vastakkainasetteluun. Ihmisissä on sekä hyvää, että pahaa - siksi hahmot tuntuvat aidoilta ja inhimillisiltä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Henkilögalleria on ajoittain aika laaja, siitä antaisin pienen miinuksen.

Kirjailija taitaa myös dialogien kirjoittamisen: Toisinaan niille sai ihan ääneen nauraa. Ajoittain kieli on karua ja asioita lauotaan suoraan turhia kaunistelematta, mutta juuri sellainen kielenkäyttö suorastaan kuuluu alamaailmaan.

Olisi sangen epäuskottavaa lukea dialogeja, joissa puhutaan moitteetonta kirjakieltä ilman tulta ja tappuraa. Kyseessä on kuitenkin ihmiset, jotka ovat eläneet slummissa eikä heillä ole ollut mahdollisuutta kouluttautua. Ympäristöllä on suuri merkitys puhetavan muokkaajana.

Ehdottomasti aion lukea lisää Colen kirjoja. Ilokseni huomaan, että hän onkin varsin tuottelias. Colen kirjoja ei kaiketi ole käännetty suomen kielelle, mutta ainakin AdLibriksestä niitä saa. Ja tietty myös Amazonista. Omani ostin käytettynä charity shopista puolellatoista punnalla.

Minun on vaikea kuvitella näitä kirjoja suomen kielellä: luulisin, että kääntäminen onlisiaika haastavaa, koska kieli on niin rikasta ja monet sanonnat eivät toimi suoraan kännettynä. Ne pitää saada lukea alkuperäiskielellä.

Lisään tähän loppuun muutamia makupalasitaatteja.

I've heard her talking to herself and all. That's how she was before, when it all started. She's definitely out of her tree. (s. 405)

- Now I'm going to hit you, see, hit you so hard even your grandchildren will have an headache. (s433)

As clever as a bag of moneys, these two. (s. 441)

The taxi driver, used to getting all sorts in his cab, just shrugged. "All right, love, no need to get out of your tree." (s.526)

Vitsi sivulla 536.

So this bloke goes in the hairdresser's and says, "I want me hair cut with a large hole on top of me head, scissor marks all around the sides, and fringe that's different lengths." This big poofy hairdresser says, "I can't do that, sir!" And the bloke says, "Why not? That's how you fucking cut it last time!"

Sivulla 664 todetaan yhdennäköisyys kahden ihmisen välillä:

- Benedict? Bloody hell, Bri, he's like the spit out of your mouth!"

Mafiamiehen vaimo

Martina Cole: The Family


Keksin Martina Colen Sainsburyn (ruokakauppa) kirjahyllystä. Siellä myytiin The Familya muistaakseni kahdella punnalla. Koska kirja vaikutti kiinnostavalta, ostin sen.

Mikä mahtava löytö tämä kirja ja kirjailija olikaan! Martinan lukeminen ei taatusti jää tähän kirjaan, sen voin vaikka vannoa.

Mutta jospa nyt mennään itse kirjaan, jota suoraan sanottuna luulin ensin kantensa perusteella dekkariksi.

Vaan ei se ollutkaan dekkari, vaan perheromaani voisi olla kuvaavampi nimi. En tosin tässä yhteydessä tarkoita mitään Disney-tyyppistä perhekirjaa, vaan ennemminkin mennään tuonne Kummisedän puolelle.

Onneksi en tiennyt tätä etukäteen, sillä en ole välttämättä kiinnostunut ns. mafiakirjoista. Oma ennakkoluuloni olisi voinut estää kirjan lukemisen, jos olisin tiennyt.

Phillip Murphy osoittaa suurta lahjakkuutta alamaailman liike-elämässä jo nuoresta pitäen. Hän kohoaa raketin lailla korkeaan asemaan alueellaan. Hänen nuori ja naiivi vaimonsa Christine on onnellisen tietämätön miehensä puuhista.

Eikä hän haluakaan tietää: hän on tyytyväinen elintasoonsa eikä häneltä mitään puutu. Ja jos puuttuu, niin Phillip kyllä järjestää Christinelle mitä hän ikinä haluaakin. Mutta niin kuin valheellisilla idylleillä on tapana, ne sortuvat aikanaan. Christinen on vihdoin pakko avata silmänsä ja kohdata kauhistuttava totuus miehestään.

Totuus on sen verran kauhistuttava, että se saa Christinen lopulta tarttumaan pulloon ja lääkkeisiin. Edes heidän kaksi poikaansa eivät tuo enää lohtua hänelle: ovatko hekin muuttuneet vain isänsä kuviksi? Cole kuvaa taidokkaasti Christinen lapsien ristiriitaista suhdetta äitiinsä.

Jos et ole ns. mafiakirjojen ystävä, ei kannata silti huolestua. Hämäriä liikebisneksiä ja huumeita toki on kirjassa, mutta niitä ei lähdetä ruotimaan perinpohjaisesti. Niistä kerrotaan juuri sen verran, kun on tarpeen tietää ja ihan kiinnostavalla tavalla.

Kirja käsittelee enemmänkin ihmissuhteita ja -kohtaloita. Ken Phillip Murphyn tielle asettuu poikkiteloin, voi hän kokea aikamoisen kohtalon eikä siinä auta, vaikka kyseessä olisi oma sisarus. Kaikki riippuu sosiopaattisia piireitä omaavan Phillipin "arvoista" ja "kunniakäsityksestä".

Martina Cole onkin taitava ihmiskuvaaja. Phillipin päähän ja "logiikkaan" todellakin päästään sisälle. Samoin Christinen ja muiden keskeisten henkilöiden. Henkilögalleria on periaatteessa aika laaja, mutta ainakaan minun ei tarvinnut kertaakaan selata kirjaa alkuun päin muistaakseni kuka kukin on.

Tämä on myös kirja, jossa henkilöt kasvavat ja kehittyvät ajan ja kokemusten myötä. Mitään ihme muuttumisia ei kuitenkaan tapahdu eivätkä muutokset sinällään ole ristiriidassa henkilön persoonan kanssa. Siitä minä pidän: johdonmukaisista ja taiten luoduista ihmiskuvauksista.

Sivuja kirjassa on reilut 550, mutta sen luki ahmaisemalla. Taidanpa kerta kaikkiaan laittaa tämän kirjan suosikki-kategoriaani.

Tämän kirjan saa ainakin AdLibriksestä englanninkielisenä. Käsittääkseni - voin olla väärässäkin - Colen kirjoja ei ole käännetty suomeksi.