Ristiaallokkoa
päättää Ellilän kirkkotrilogian. Hieman haikea olo jäi kirjan päätteeksi.
Kahdessa
ensimmäisessä kirjassa on keskitytty lähinnä Matleenaan, tässä kirjassa onkin
sitten käsitelty asioita lähinnä Auliksen (Matleenan ex-mies) kannalta.
Aulis kannattaa tiukkaa raamatun tulkintaa ja arvojen pysyvyyttä. Hänen mukaansa mm. naiset eivät kuulu papeiksi kirkkoon.
Aulis kannattaa tiukkaa raamatun tulkintaa ja arvojen pysyvyyttä. Hänen mukaansa mm. naiset eivät kuulu papeiksi kirkkoon.
Auliksen vakaumus
joutuu koettelemukselle, kun yhtäkkiä näyttyää sieltä, että hänellä olisikin
vientiä naisten keskuudessa. Aulis joutuu tunteittensa ristiaallokossa
pohtimaan vakavasti omaa vakaumustaan.
Kirsti Ellilän
tyyli lempeän humorstininen ja kirja vetää imuunsa heti alusta lähtien.
Tietynlainen surumilinen tunnelma pysyy kirjassa sen alusta loppuun, mutta itse
koin sen asiaan kuuluvana. Pidin siitä.
En oikein tiedä,
mitä enemmän kirjoittaa tästä kirjasta. Pidin siitä kovasti, kuten aiemmistakin
trilogian kirjoista. Juonesta ei ole tarpeen kertoa enempää, sillä se pitää
itse lukea ja kokea.
Tämä kirja
tarjosi paljon ajateltavaa myös lukijalle. Sellaista ajateltavaa, jota voi
jäädä itsekseen pohtimaan senkin jälkeen, kun on kääntänyt kirjan viimeisen
sivun.
Suosittelen
lämpimästi. Jos pidit kahdesta ensimmäisestä kirjasta, pidät tästäkin.
Lue ajatuksiani
sarjan trilogian aiemmista kirjoista:
Kirsti Ellilän blogi - kannattaa tutstua!
Mielenkiinnolla jään odottamaan Kirsti Ellilän tulevaa tuotantoa!
Mielenkiinnolla jään odottamaan Kirsti Ellilän tulevaa tuotantoa!