Tuli epämääräinen bloggaustauko, koska lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja olen tässä myös siirtynyt Suomeen. Eli terkut Suomesta tällä kertaa. Olen ehtinyt mellastaa pari viikkoa Helsingissä ja sittemmin siirtynyt maaseudun rauhaan piilopirttiin hengittelemään.
Kirjastoa on tyhjennetty, mutta koska suomikirjalista unohtui matkasta, niin tuli lainattua vähän mitä sattuu. Erään listalla olevan kirjan sain sentään lainattua, nimittäin Jevhenija Kuznjetsovan romaanin Kysykään Mialta, josta kuulin ensimmäisen kerran jostain kirjablogista.
Kirja alkoi kiinnostaa osin siksi, että se on ukrainalaisen kirjailijan kirjoittama eli se sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 34. Kirja kertoo Ukrainasta. Tuo kohta tuotti minulle vaikeuksia, joten Kysykää Mia tuli kuin tilauksesta.
Heti alkuun totean, että ihastuin Kysykää Mialta -romaaniin jo alkumetreillä ja ihastus sen kuin kasvoi tarinan edetessä. Kyseessä ei ole juonivetoinen teos, vaan tarina on kuin hitaasti kypsyvä omena, joka aivan kirjan lopussa putoaa puusta. Loppu on uuden ajanjakson alku.
- Jokaisella elävällä olennolla on oikeus turvapaikkaan, sanoi Mia ratissa.
- Pensaikon peittämään suojaan, jatkoi Lilia-sisar.
Ja sinne ovat nämä sisarukset matkalla – turvapaikkaan isoäidin talolle, jossa hekin ovat lapsuutensa viettäneet ja sieltä taannoin omille teilleen ponnistaneet.
Turvapaikka sijaitsee määrittelemättömässä paikassa jossain Ukrainan maaseudulla. Talo alkaa olla jo melkoisen ränsistynyt tiluksista puhumattakaan: luonto itää ja versoo kenenkään sitä juuri estämättä. Yhdeksänkymppinen isoäiti on liian vanha harvennus- ja kitkemistöihin.
Mutta ei turvapaikkaan varsinaisesti mennä isoäitiä auttamaan, vaikka sisarukset pistävätkin tuulemaan talon kunnostukseen liittyvissä asioissa. Turvaan tai pakoon omaa elämää ja sen käännekohtia sinne mennään, saamaan ideoita miten jatkaa.
Tällä kertaa molemmilla sisaruksilla on harteillaan niin suuria päätöksiä, että turvapaikassa olemiseen on varattu kokonainen kesä. Ja saapuu sinne lopulta muitakin, muun muassa raskaana olevan Marta-serkku, joka hänkin on aivan hukassa itsensä kanssa.
Kysykää Mialta on mielestäni ensisijaisesti tunnelma- ja henkilökirja. Henkilöt tässä romaanissa nimittäin ovat aivan ihastuttavia omanlaisine oikkuineen ja omituisuuksineen.
Tuli myös jokseenkin lämmin olo tätä romaania lukiessa. Ollaan erilaisia ja jopa hankalia, mutta kukin saa ilman halveksuntaa olla sellainen kuin on. Piikit lentelevät vähän joka suuntaan, mutta ne on pehmustettu naurulla ja hyvällä tahdolla. Pidinkin kovasti kirjan tyylistä ja erityisesti isoäiti Teodoran sutkautukset pistivät hymyilemään.
- Voi, mitä minua laskemaan? Isoäiti sanoi, niin kuin tapana oli vanhoilla ihmisillä, jotka mielellään ilmoittavat, että ei minulle tarvitse kahvia keittää, koska saatan kuolla jo ennen lounasta.
Turvapaikka alkaa täyttyä hiljaksiin kesän aikana ja kirjan lopussa se suorastaan vilisee elämää. Vaan miten käy talon ja tilusten, kun kesä lähenee loppuaan?
Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta
Aula & Co, 2022
alkuper. Спитайте Мієчку, 2021
ukrainasta suomentanut Eero Balk
s. 217
Kirjasta ovat
bloganneet ainakin Kirjakaapin kummitus ja Kirjarikas elämäni.
