Virago 1995
(alkuper. Turtle Books 1993, USA)
S. 168
1967, psykiatrin vastaanotto kestää puolisen tuntia. Susanna on 18 vuotta, hieman hukassa sen suhteen, mitä haluaa.
Pskykiatrin mielestä Susanna on masentunut ja paras paikka hänelle on lepo McLeanin sairaalassa.
"I've got bed for you," he said. "It'll be a rest. Just for a couple of weeks, okay?" He sounded conciliatory, or pleading, and I was afraid.
"I'll go Friday," I said. It was Tuesday, maybe by Friday I wouldn't want to go.
He bore down on me with his belly. "No, you go now."
Ei muuta kuin tyttö taksiin ja hoitoon. Muutama viikko muuttuu muutamaksi vuodeksi. Diagnooseja satelee melko löyhästi ja kirjan lopussa Susanna pohtiikin niiden paikkansapitävyyttä, perusteita joilla ne on häneen leimattu. Missä noin yleisesti ottaen kulkee "hulluuden" raja?
En kokenut Susannan ajatuksia mitenkään mullistavina, en edes kovin erikoisina. Parasta antia kirjassa olikin mielestäni sen alku ja etenkin kuvaukset toisista potilaista. Suoraan sanottuna Lisa (eräs potilas) vaikutti huomattavasti kiinnostavammalta kuin Susanna. Itse asiassa kaikki muut potilaat vaikuttivat kiinnostavammilta, samoin itse sairaalan käytännöt.
Susanna ei periaatteessa kirjan alkupuolella kerrokaan itsestään juuri mitään: hän keskittyy enemmänkin kuvaamaan toisia potilaita ja heidän ongelmiaan, tarinoitaan. Susanna on ikään kuin sivustakatsoja.
Kirja on ajoittain hauskasti kirjoitettu hulvattomine dialogeineen. Tämä kirja kannattaakin lukea huumorimielellä, sillä mitenkään erityisen syvällinen saati koskettava tämä ei ole. Oikeastaan tämä oli minulle suoranainen pettymys.
Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva. En ole sitä nähnyt, vaikka olen ollut jo kauan tietoinen elokuvan olemassaolosta. Katsoin nyt kirjan luettuani elokuvan trailerin ja tunnistin kirjan tapahtumat vain etäisesti.
Kirjan pohjalta tehty elokuva on tietenkin aina ohjaajan tulkinta. Trailerin perusteella elokuva on maalaillut potilaista cooleja "hulluja", mielestäni liioitellusti. Paha tietty sanoa pelkän trailerin perusteella, joten eipä sen enempää siitä. Paitsi että itse en kokenut kirjan tunnelmaa samoin kuin traileri antaa ymmärtää. En usko, että haluan katsoa kys. elokuvaa ollenkaan.
Pikaisen googletuksen perusteella otakuisin, ettei tätä kirjaa ole käännetty suomeksi. Englanninkielisenä sen saa ainakin AdLibriksestä.
Entä suosittelisinko tätä kirjaa? Ehkä, jos haluaa huumorimielessä kurkistaa psykiatrisen sairaalan arkeen 1960-luvun lopulla. Kirjaa ei ole pituudella pilattu, joten sen ahmaisee helposti välipalaksi.
~~~
Osallistun tällä kirjalla Kiinteistöhaasteeseen: kirjan tapahtumat sijoittuvat lähes täysin McLeanin sairaalaan. Tämä kirja sopii myös Mental Cases -haasteeseen sekä Mieleni on rajaton -haasteeseen.Niin ja Kirjavuori Mount Everestille -haasteeseen.
