Heräämisiä kuolleista

K.A John: Wake Wood
Hammer 2011
S. 304

Tämä kirja lähti kirjastosta mukaan ihan puhtaasti kannen perusteella. Kirja jökötti kirjaston uutuudet -esittelyhyllyssä ja hyökkäsi heti silmilleni.

En ole lukenut kauhukirjallisuutta aikoihin, vaikka genrestä pidänkin.

Louise ja Patrick menettävät pienen Alice-tyttösensä kauheassa onnettomuudessa: koira raatelee hänet. Suru on sanoinkuvaamaton ja Patrickin mielestä parasta olisi muuttaa ihan muualle ja aloittaa uusi elämä.

Uutta elämää lähdetään metsästämään pienestä kyläpahasesta keskeltä ei mitään. Kylän nimi on Wake Wood. Kylässä tuntuu tapahtuvan outoja ja kyläläset itsekin vaikuttavat hieman oudoilta.

Ihan kiehtova asetelema, mutta kuinkahan monta kertaa tämä on jo nähty. Tuntuu olevan lähes joka toisen kauhuleffan perusraami, kirjoista en tiedä.

Äkkiseltään tuli mieleeni Kingin Pet Sematary, jonka kummallinen kirjoitusmuoto alkoi taas häiritä. Oli pakko googlettaa ja vihdoin ja viimein sain mielenrauhan kirjoitusasun suhteen. Olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosisata sitten!

Nyt kun olen kritisoinut alkuasetelman kliseisyytä, voin heti perään sanoa, että se toimii. Luin tätä kirjaa kuin olisin katsonut elokuvaa: näin kylän mielessäni, sitä reunustavat metsät, hiljaisen keskustan, verkkaisen uneliaisuuden.

Ja aistin kylän erikoisen tunnelman. Tunnelman aisti myös Louis, joka ei millään ole päästä ohi surustaan. Patrickilla asiat ovat hieman paremmin, sillä hän toimii paikallisen eläinlääkärin partnerina ja hommia riittää ihan kivasti.

Louis sen sijaan on upota suruunsa. Siksi hän ei mietikään kahta kertaa, kun saa selville että kuollut on mahdollista herättää. Mutta vain kolmeksi päiväksi eikä yhtään pidemmäksi aikaa. Muitakin ehtoja on, ja Louise ja Patrick lupautuvat sokeasti niitä noudattamaan, kunhan vain saavat vielä nähdä ja hyvästellä tyttärensä.

Vaan minkä virheen he tekevätkään valehdellessaan kohtalokkaasta asiasta kyläläisille. Alice herää, kyllä. Mutta hän ei halua palata takaisin kuolleeksi.

Wake Wood on mukava ja menevä välipalakirja. Sen lukaisee nopeasti, sillä kieli on helppoa ja sutjakkaa lukea. Tuli ihan mieleeni, että tässäpä olisi oiva kirja sellaiselle, joka haluaa verestää englanninlukutaitoaan.

Vaikka kirja ei onnistunut minua kovin säikyttelemään, se heitti kuitenkin verkot päälleni: luin kirjaa ahmimalla tyyliin vielä yksi luku. No yksi vielä.

Tein huvikseni haun Cdon.comiin kyseisestä kirjasta. Kirjaa en löytänyt (hakutoiminto on hieman nihkeä ainakin kirjojen osalta), mutta kappas vain - elokuvan kylläkin! Enpä tiennyt, että tästä on elokuvakin tehty. Vai onkohan toiste päin: elokuvan pohjalta tehty kirja?

Kirjan kustantaja Hammerfilms.com viittaisi siihen, että elokuvien pohjalta tuotetaan kirjoja. En nyt jaksa perehtyä asiaan sen paremmin, koska muuten voi tulla kiire (vieraat tulossa aamusella, pitää mennä vastaan).

Sen verran on pakko sanoa, että elokuva ei nyt kiinnosta minua kirjan luettuani. Minusta näet tuntuu, että olen nähnyt jo kyseisen elokuvan: niin elävästi tuli kirja liki.

Täytyykin jatkossa lukea enempikin näitä Hammerin kirjoja - oli virkistävää lukea kauhua vaihteeksi!

Kummituksia ja painia

Lukunurkka edestä.

Saatan pitää hetkisen vapaata lukemisesta, koska saamme tänne vieraita ihan Suomesta asti. Tai eivät he mitään vieraita ole, ystäviä ovat.

En varmaankaan ehdi pahemmin lueskella visiitin aikana, mutta jos joudan niin postaan ainakin kummituksista ja painista. Niistä lisää sitten.

Lukunurkka melkein takaa.

Yritän kyllä jossain välissä postata Johanna Holmströmin kirjasta Itämaa, joka minulla on vielä kesken. Loppusuoralla kesken on myös jännittävä kauhukirja, joka tarttui käteeni kirjastossa ihan pelkän kantensa takia (katso kuva!). Eikä muuten takatekstikään ollut hullumpi.

Kauhukirja (josta tulee postaus huomenna, toivottavasti).

Sarjamurhaajaa täytyy vielä odotella tovi. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Vastaan edellisen postauksen vastaamattomiin kommentteihin heti, kun kerkiän eli en ignoraa ketään.

Vääräuskoisen matkassa

Ayaan Hirsi Ali: Infidel
Pocket Books 2008
(first published 2007)
S. 356

Tämä kirja on Hirsi Alin tarina hänen lapsuudestaan neljässä eri valtiossa ja myöhemmin turvapaikan hakijana ja poliittisena vaikuttajana Hollannissa.

Kirjan ensimmäinen osa kertoo Hirsi Alin lapsuudesta Somaliassa. Lapsuus siellä jää melko lykyeksi, sillä perhe joutuu lopulta pakenemaan sisällissodan myllerryksiä. Uutta elämää kokeillaan Saudi-Arabiassa, Keniassa ja Etiopiassa.

Hirsi alin perhe uskoo luonnollisesti Islamiin ja lapset kasvatetaan muslimeiksi. Hirsi Ali jumaloi isäänsä, joka loistaa kirjassa eniten poissaolollaan. Turhautunut ja pelokas äiti pieksää Hirsi Alia milloin mistäkin syystä.

Ympärileikkaus järjestetään isältä salaa: Hirsi Alin isä vastusti sitä, mitä länsimaalainen voisi pitää melko "edistyksellisenä". Silvonta toteutettiin isän sanaa vastaan, mikä sinänsä on varsin uskaliasta, kun mies on kuitenkin se, joka päättää. Hirsi Alin isä ei kuitenkaan koskaan hakannut perhettään, vaikka periaatteessa olisi siihen ollut "oikeutettu".

Infidel on varsin poikkeava muistelma-elämäkerta siinä mielessä, että Hirsi Ali ei tyydy pelkkään tapahtumien kuvaamiseen ja pohtimiseen. Kirjan eräänä keskeisenä teemana voisi pitää Hirsi Alin elämän kuvaamisen lisäksi hänen sisäistä taisteluaan Islamin uskoon liittyen. Sisäinen taistelu johtaa uskon hylkäämiseen ja haluun auttaa muita alistettuja naisia.

Kirjaa on arvosteltu mm. siitä, että se on puolueellinen ja kärjistävä. Itse en kokenut kirjaa mitenkään uskonnonvastaisena, vaan pikemminkin itsensä ja mahdollisen uskon etsimisenä.

Hirsi Ali kuvailee ajatuksiaan ja tuntemuksiaan liittyen Islamiin ja etenkin sen oppeihin ja sääntöihin liittyen naisiin. Hän perustelee ja analysoi ajatuksiaan - minulle tuli jopa mieleeni, että hänellä oli tarve perustella Islamista luopuminen ennen kaikkea itselleen.

Islam on uskonnon lisäksi elämäntapa, johon kasvatetaan lapsesta lähtien. Kaikki opittu pitää tavallaan oppia näkemään uudelleen, koko ajatusmaailman perusta murtuu. Uskonnosta irtautuminen ei siten ole mikään nopea ja kevyt prosessi vakaalle muslimille.

Muslimien keskuudessa on toki eroja niin kuin kaikki tietävät: puhutaan äärimuslimeista ja sitten muista. "Muut" pitänevät sisällään mahtavan kirjon ääripäiden väliltä.

Vaikka Hirsi Alin isä ei esim. kannattanut ympärileikkausta, hän kuitenkin halusi pakkonaittaa tyttärensä. Hirsillä kävi siinä mielessä tuuri, että hän oli jo länsimaisesta näkökulmasta katsottuna täysi-ikäinen eikä esimerkiksi 12-vuotias niin kuin jotkut pakkoavioliittoon vihityt lapset.

Infidel tosiaan herättelee ajattelemaan. Jälleen kerran mietin (Hirsi Alin kanssa), miksi juuri Islam on niin "vaiettu" uskonto. Siitä ei saisi puhua tai kirjoittaa muuta kuin positiivisessa valossa. Kaikenlainen kritiikki ja vitsailu koetaan maailmanluokan loukkauksena (kuka muistaa Muhammadin pilakuvakohun?) ja kuitenkin he itse harjoittavat tuota samaa toisten uskontojen kohdalla.

Kirjan perusteella myös hollantilaiset poliitikot tuolloin hyssyttelevät aihetta - se on niin räjähdysherkkä, että pitää tarkoin asetella sanansa ja silti olisi parempi jättää sanomatta. Islam on kuin joku ihmeellinen globaali, kuuma peruna, johon kukaan ei saa kajota. Ja jos kajoaa, niin seuraukset voivat olla kuolettavat, kuten kirjasta käy ilmi.

Hirsi Ali myöntää, että politiikassa hän selkeästi valitsi olevansa "yhden asian mies", keskittyvänsä siis musliminaisten auttamiseen Hollannissa ja tietoisuuden levittämiseen heille. Hirsi Alin ajatuksiin suhtauduttiin nihkeästi jopa musliminaisten keskuudessa, mikä kuvastaa hyvin sitä pelkoa ja alistuneisuutta, johon heidät on kasvatettu.

Nähtävästi keskityin tässä arviossani kovasti Islamiin, mutta kyllähän jo kirjan nimi (suom. vääräuskoinen) antaa ymmärtää, että tässä on kyseessä vahvasti uskontoon liittyvä elämäkerta ja muistelmateos.

Suomeksi tämä kirja on käännetty nimellä Pakomatkalla. Mietin miksei nimeä käännetty suoraan tai edes liitetty sitä jotenkin uskontoon niin kuin alkuperäinen nimi? Hyssyttelykö on kyseessä vai mikä? Kirjassa toki ollaan pakomatkalla, mutta kyllä tämän kirjan keskeisin matka tehdään uskossa.

Tämä kirja on ehdottomasti paras ja syvällisin elämäkerta, jonka olen aiheeseen liittyen lukenut. En voi liikaa painottaa sitä, miten hyvin Hirsi Ali analysoi asioita ja etenkin tuntemuksiaan.

Hän ei todellakaan saarnaa, vaan perustelee eikä hänen kansaan tarvitse edes olla samaa mieltä. Siitä ei ole kyse. Itse tosin näin asiat monissa kohdin samoin kuin hän. Tämä on kirja, joka haastaa lukijan ajattelemaan ja pohtimaan asioita itsekin.

Pikainen googletus osoitti, että tästä kirjasta on aiemmin muun muassa kirjoittanut Katri (La petite lectrice).

~~~

Kartutan tällä kirjalla Afrikan tähti -haastetta.

Arvonnan voittajat

Kiitän kovasti kaikkia arvontaani osallistuneita. Palkintokirjalista ei paisunut niin paljon kuin oli tarkoitus, koska... Noh, sanotaas suoraan: olin saamaton.

Nytkin menen siitä, missä aita on matalin eli arvon voittajat Randomsiserilla. Tuotahan voi käyttää myös tärkeiden päätösten tekemisessä esim. minkäs kirjan sitä lukisi seuraavaksi.

Mutta asiaan eli tässäpä arvonnan voittajat:

Mymskä
Irene
Helmi-Maaria Pisara

Onnittelut kaikille! Numero ykkönen saa valita kirjan ensin, sitten kakkonen ja kolmas viimeisenä muttei vähäisimpänä kuitenkaan. Kirjatoive ja osoitetiedot saapi laittaa elegiah@gmail.com

Vastaan arvontapostauksen kommentteihin tämän viikon aikana. Oli muuten kiva löytää sieltä monta minulle ennestään tuntematonta nimeä. Tulen piakkoin tutustumaan blogeihinne.

Tänne tuli vihdoinkin kunnon kevät, ja se on vaikeuttanut luku- ja bloggausharrastustani ja vaikeuttanee sitä jatkossakin.

Thames tulee, ota koppi!

Ostin jokunen päivä sitten kauniin valokuvakirjan, Impressions of the Thames Path. Tykkään valokuvakirjoista ja minulle kelpaavatkin kaikenlaiset teokset aina tutuista maisemista eksoottisiin erilaisuuksiin.

Tyypillisesti tämä kirja kuvaa lähinnä sitä kaunista ja kuvauksellista Thamesia. Thamesilla on kuitenkin toinenkin puoli ja se toinen puoli on huomattavasti arkisempi minulle - ja monille muillekin paikallisille.

Kirja antoikin minulle idean perustaa blogiini uusi kategoria: Thamesin rannat. Tässä "sarjassa" näytän sitä Thamesia, jota turistit harvemmin näkevät. Tosin kesän tullen saattaa jokunen turistirantakuvakin tänne ilmaantua, koska silloin käyn yleensä enemmän ns. turistialueilla.

Noin yleisesti ottaen välttelen pahimpia paikkoja esim. Oxford Street ja Piccadilly Circus ovat ihan ehdoton nou nou. Tosin minulla on keväisin tapana käydä kuvaamassa siellä näyteikkunoita. Mutta se siitä, mennään takaisin Thamesille.

Nämä kuvat otin muutama päivä sitten. Thames on minulle tärkeä vesistö. Joki on minulle meren ja järven korvike. Kaunis, mutta ahdas. Näen sen laidat, sen halun vyöryä pois uomastaan.

Ja se vyöryykin. Nousuvesi tuo rannalle törkyä eikä laskuvesi jaksa viedä sitä pois. Kukaan ei siivoa, koska niin vain on.

Rakastan tätä kaupunkia, rakastan tätä arkkitehtuuria joka ruokkii sisäistä kummitustani!

Asumme liki Thamesia ja käynkin usein lenkillä sen rannoilla. Ja niitä rantojahan piisaa! Tästä pääset kurkkaamaan kotitaloamme, jos kiinnostaa.

Tämän postauksen rannat eivät ole meidän lähirantojamme. Esittelen ne joku toinen kerta. Ja tämä blogi on edelleen kirjablogi, mutta voihan sitä vähän esitellä omia rantojaankin välillä.

~~~

Ps. Vielä ehtii osallistua arvontaan, tänne nyt heti kaikki hopi hopi! Vastaan kyseisen postauksen kommentteihin viimeistään ensi viikolla.

Loputon stondis

Nick Cave: Bunny Munron kuolema
(The Death of Bunny Munro)
Kääntänyt Jukka Jääskeläinen
Like 2009
S. 238

Olen sanaton. Tai oikeastaan en edes ole, mutta mietin viitsinkö sanoa, mitä ajattelen.

Yritän ja varoitan jo etukäteen, että tämä postaus sisältää runsaasti kirosanoja. Niitä kavahtavat voivat lopettaa lukemisen tähän.

Bunny Munron kuolema kiinnosti minua erityisesti tai ainoastaan Nick Caven takia. Cave lienee monelle tuttu ainakin muusikkona, jos ei muuten. Itse diggailen etenkin Murder Balladseja, joista Henry Lee on kestosuosikkini.

Pidän Caven synkästä tyylistä ja oletin, että Bunny Munron kuolemassa pääsen käsiksi syvemmin tähän tummaan tunnelmaan kenties mustan huumorin välityksellä.

Tietäähän kirjan takakansi kertoa

"Kuolettavan hauska satiiri keski-ikäisen ihmisniljakkeen kujanjuoksusta."

Mitä hauskaa on siinä, että Bunnyn kyrpä tuntuu olevan jatkuvassa seisontatilassa. Ihan sama, mitä tapahtuu niin muna seisoo kilpaa järjen kanssa.

Ehkä se huumori onkin siinä: pilaillaan miesten aivoilla. Siis niillä, jotka sijaitsevat alapäässä, ja joilla tuntuu olevan ihan oma elämä. Jopa niin oma, että sitä tekee melkein mitä tahansa, että saa pillua. Voi jee, kylläpä naurattaa.

Tai sitten se on hauskaa, kun Bunny juoksee housut kintuissa pihamaalla saatuaan turpaansa. On se vaan niin koomisen näköistä, että heko heko. Minusta se on enemmänkin säälittävää, jopa surullista. Ei naurata, sori.

Kansilieve kertoo:

"Viiltävän nokkela romaani seivästää keski-ikäisen miehen vartaaseen, valelee saalinsa mustan huumorin marinadilla ja grillaa sen groteskin farssin liekeissä."

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, joku kuolee. Minulla kävi kerran mielessäni, että olen ehkä erehtynyt kuolijasta. Bunnyja on nääs lopulta kolme: on Bunny Senior, Bunny ja Bunny Junior. Pienen hetken kelasin, kukahan se näistä mahtaa lopulta kuolla.

Vähänkös olisikin ollut käänne, kun "väärä" Bunny olisi kuollut. Tietenkään ei kuollut ja tämä ei ole mikään juonipaljastus, sillä kirja on jaettu kolmeen osaan, joiden alaotsikot kyllä antavat selkeästi ymmärtää, kuka se kuolija on. Kunhan leikittelin ajatuksella, etten kuolisi itse tylsyyteen lukiessani.

Minusta kirjan loppu ei ollut edes mitenkään yllättävä, vaan oikeastaan melko tyypillinen alkoholistinarkkarille. Lähinnä ihmettelen, miten tuolla dokaustahdilla pysyy edes kyrpä pystyssä. Ehkä Bunny veti Viagraa, en ole varma. Jossain mainittiin Viagra, mutta kenties se oli se toinen kirja, jota luin samaan aikaan.

En löytänyt tästä kirjasta mitään "viiltävän nokkelaa". Minusta tämä oli keskinkertaisesti kirjoitettu kirja alkoholi- ja huumesekoilusta vailla minkäänasteista syvyyttä. Tai no, pikkuisen kävi sääliksi Bunny Junioria, joka palvoi isäänsä ja suri itsemurhan tehnyttä äitiään. Isukkia ei taas kiinnostanut muut kuin dokaamiset ja vaginat ja panemiset.

Loppuun parit randomilla valitut sitaatit eli työnsin sormen vagin (sorge, pyörii eräs sana päässä, kun tuota sanaa on tullut luettua sen verran monta kertaa) kirjan väliin ja avasin.

Kas tässä ensimmäinen maistiainen sinulta 129:

"Bunny istuu McDonald'sissa stondis elvytettynä, sillä kassatytöllä ei ole juuri lainkaan vaatteita punakeltaisen univormunsa alla."

S. 53

"Seuraavana penkillä on seksikäs Helen Claymore, joka hänkin tarjoaa Bannylle häijyjä pikku katseita, mutta Banny huomaa, ettei hän tee niin täydestä sydämestään ja että hän on selvästi valmiina hommiin."

S. 13

"Bunny kiroilee hiljaa, ja sillä hetkellä kaikki energia, niin seksuaalinen kuin muukin, karkaa hänestä. Hän tuikkaa kaukosäätimellä televisioon päin, ja laite sulkeutuu kohinasihahduksen säestämänä ja hän antaa päänsä kallistua tääksepäin. Hän keskittää katseensa katossa olevaan tahraan, joka on muodoltaan kuin pieni kirkonkello tai naisen rinta."

Olenkohan kohtuuton, jos sanon että moni pitää tästä kirjasta (vain) siksi, että se on Nick Caven kirjoittama. Minäkin olisin halunnut pitää tästä, mutta ei väkisin. Jatkan kuitenkin Caven musiikin ja lyriikoiden arvostamista.

~~~

Bunny Munron valitsin toiseksi voittokirjaksi Leena Lumen arvonnassa vuonna 2011. Arpaonni on siis todistettavasti suosinut minua (toivottavasti suosii jatkossakin - Leena Lumilla on muuten juuri parhaillaan käynnissä Huhtiarvonta: käykääs tsekkaamassa täältä!).

Leena Lumi on kokenut kirjan eri tavalla kuin minä, kannattaa lukea hänen arvionsa täältä.

En osaa sanoa, miksi minulla kesti näin monta vuotta lukea tämä kirja. Luulen, että se hautautui kirjapinoihin ja lopulta unohtui sinne. Tehdessäni TBR 80 -listaa kirja putkahti sitten esille ja päätyi kyseiselle listalle.

Kirjavuoren valloitus karttuu siis jälleen yhdellä kirjalla.

Threesome

Olen jumittunut kolmen kirjan loukkuun. Tavoistani poiketen kaikki näistä ovat romaaneja ja jostain syystä varsin ankeita. En tarkoita, että kirjat olisivat huonoja, eivät ole.

Paitsi ehkä yksi niistä, jossa nusautellaan ja vedetään kokkelia sieraimeen lähes joka toisella sivulla.

Huumeiden vetäminen edes kirjallisuudessa ei jaksa oikein innostaa. Miehen elimen jatkuva seisokkokin alkaa jo tympäistä. Ja nythän ei siis ole kyse omasta miehestä, vaan kirjasta.

Panemisen ja huumeiden lisäksi on luvussa sarjamurhaajan "elämäkerta" ja ajatuksia elämisestä (ääri)muslimiuskon ikeessä (kirjassa on paljon muutakin, mutta enpä nyt ala tässä vaiheessa sitä ruotimaan).

Siedän yleensä hyvin rankkaa kirjallisuutta, brutaaleja kuvauksia ja kohtaloita jne. Mutta nyt olen kyllä valinnut sellaisen lukutrion, että on lukuinto oikeasti vähän hakusessa.

En kuitenkaan halua jättää yhtäkään näistä kirjoista kesken, koska en ole kesken jättävää tyyppiä sitä paitsi nämä kirjat (paitsi ehkä se "huumepanokirja") ovat kiinnostavia.

Eli kirjamietteitä on tulossa, huomenna lienee luvassa jo ensimmäinen noista kolmesta. Tässä välissä mainostan kuitenkin arvontaani, johon voi osallistua täällä.

Palkintona on kirjoja, yllättäen. Pääasiassa englanninkielisiä kirjoja (lista kasvaa tänään, kunhan jaksan päivittää sitä), mutta myös minun kirjoittamaani kirjaa. Kannattaa osallistua, menkää jo!



Kirjallisille herkkusuille käynnistyi myös arvonta Annikan (Rakkaudesta kirjoihin) blogissa. Tarjolla ihan tuorettakin kamaa (ei mitään ruohoa saati kokkelia kuitenkaan!), joten kannattaa osallistua - niin minäkin tein.


 << Kuva on Annikan blogista, täältä.